Miljardi ihmistä näkee nälkää

Reijo Rinne – 24.03.2011


Globaali eriarvoisuus siinä, kenen pöytään ruoka päätyy, on valtava.
Globaali eriarvoisuus siinä, kenen pöytään ruoka päätyy, on valtava. / publik16

Tämänvuotinen Worldwatch-instituutin raportti Maailman tila 2011 käsittelee maailman ruokahuoltoa ja erityisesti Saharan eteläpuolisen alueen maatalouden kehittämistä. Kansainvälistä painoarvoa asialle antaa se, että aliravitsemuksen puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on yksi YK:n vuosituhattavoitteista.

Kehitys on kuitenkin ollut surkeata, vähiten aliravittuja oli viimeisen 40 vuoden aikana vuosina 1995-97 noin 825 miljoonaa ja eniten 2009 noin 1 020 miljoonaa.

Ruokaa tuotetaan maailmassa tarpeeksi

Globaali ruoan tuotanto on 4 600 kcal/henkilö/päivä. Tästä kuitenkin vain 2 000 kcal päätyy ruokapöytään. Lisäksi globaali eriarvoisuus siinä, kenen pöytään ruoka päätyy, on valtava.

Sadonkorjuun jälkeinen hävikki on 600 kcal, jakelun ja jalostuksen hävikki 800 kcal. Suurin tuhlari on kuitenkin rehun osuus, johon kuluu 1 700 kcal ja tämä tuottaa lihaa ynnä muuta vain 500 kcal. Lihan tuotannon hyötysuhde on siis onnettoman huono. Valitettavasti tämän osuuden ennustetaan kasvavan, kun kehittyvien maiden kuten Kiinan asukkaiden ruokavalio muuttuu vauhdilla enemmän lihaa sisältäväksi. Lisäksi kehittyneissä maissa myös valmistetun ruoan pois heittäminen, haaskaus on kasvussa.

Uusliberalismi murentaa perheviljelyn pohjaa

Kirjan suuri tekijäkollektiivi on kiertänyt kahden vuoden ajan erityisesti Afrikan eteläosien valtioiden maaseutua tutkien paikallisviljelyä. Globaali uusliberalistinen maatalouspolitiikka ajaa tehomaatalouden mallia otettavaksi käyttöön. Seuraukset ovat ikäviä:”hyödyt ovat kasaantuneet harvoille, ihmiskunnan säilymiselle tärkeä luonnonvaraperusta on vaurioitunut pahasti, maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet valtaviksi ja tehomaatalouden jatkuminen vaarantaa veden, energian ja ruoan saannin ja ilmaston vakauden.”

Kirjan 15 artikkelissa ja ”Pellon laidalta”-kommenteissa esitetään lukuisia tehomaataloudelle vaihtoehtoisia, paikallisiin kasvilajikkeisiin perustuvia, luonnonmukaisia viljelytapoja. Nämä hyödyttävät erityisesti naisia ja lapsia ja turvaavat perheille paikallisen ruuan saannin. Globaali agrobisnes taas tähtää enemmän vientiin suuntautuvaan viljelyyn, vieraisiin ja myös geenimuunneltuihin kasvilajikkeisiin ja massiiviseen keinolannoitukseen.

Monet Afrikan maista ovat vuokranneet laajoja maa-alueita muiden maiden maatalousfirmoille. Kuva Ruandasta.
Monet Afrikan maista ovat vuokranneet laajoja maa-alueita muiden maiden maatalousfirmoille. Kuva Ruandasta. / N.A.

Uusimperialismi lisääntyy

Uusi trendi monissa Afrikan maissa on uusimperialistinen maatalouspolitiikka. Monet Afrikan melko yksinvaltaisesti johdetuista maista ovat vuokranneet laajoja maa-alueita muiden maiden maatalousfirmoille. Tarkoituksena näillä vuokraviljelmillä, joiden vuokra on satojentuhansien hehtaarien alueista usein vain nimellinen, on tuottaa ruokaa imperialistisille viljelijämaille – ei paikallisille asukkaille. Paikalliset asukkaat sen sijaan hyvin monessa tapauksessa saavat häädön entisiltä viljelymailtaan.

Kirjassa todetaan, että ”viime vuosina ovat syntyneet maailmanlaajuiset viljelymaamarkkinat.” Näillä markkinoilla ostajina ovat rikkaat öljyvaltiot, kuten Saudi-Arabia ja Qatar ja nopeasti toimintojaan kasvattava Kiina mutta myös yhdysvaltalaiset ja englantilaiset yhtiöt. Yksi osa uusimperialismia on valtavien metsä-alojen raivaaminen erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Indonesiassa öljykasvien ja sokeriruon kasvattamiseen turvaamaan länsimaiden polttonestekysyntää.

Niin kuin John Bellamy Foster mainiossa kirjassaan The Ecological Revolution kirjoitti: ”ruokitaanko ihmisiä vai autoja? Markkinat vastasivat - autoja”.

Erittäin suuri puute kirjassa on se, että globaalia ruoan hinnan muodostumista ei käsitellä. Finanssikeinottelijat pelaavat nykyisin myös ruokafutuureilla maailman pörsseissä ja tämä on jo aiheuttanut hintapiikkejä, jotka koskettavat pahimmin kaikkein köyhimpiä ihmisiä ja alueita.

Ristiriitaisia artikkeleita

Tämänvuotinen Maailman tila -kirja on monilta osin ristiriitainen. Yksi osasyy löytynee kirjan ”Tekijät kiittävät” -luvusta. Kiitoksia saavat muiden muassa Rockefeller-säätiö ja Bill ja Melinda Gatesin säätiö, joiden tiedetään osallistuvan globaalin agrobisneksen kenties härskeimmän toimijan, Monsanto-yhtiön kanssa muun muassa geenimuunneltujen viljelykasvien kehittelyyn. Myöskin Monsantoa kiitellään yhdessä kirjan artikkeleista.

Jotkut kirjan artikkeleista esittävätkin tehomaatalouden ratkaisuna. Osa kirjoittajista tasapainottelee bisneksen ja ihmisten tarpeiden välillä, mutta suurin osa kirjoittajista kuitenkin näkee ratkaisun ihmisten, erityisesti Saharan eteläpuolisten alueiden naisten elämisen tarpeista lähtevänä. Tähän liittyy myös voimakas osuuskunta-tyyppisten paikallisten organisaatioiden kehittäminen ja tyttöjen koulutus.

Worldwatch Institute: Maailman tila 2011, Gaudeamus Helsinki University Press, 271 s



Keskustelua

peppi 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 28.03.2011

Sama paska jatkuu mantereesta toiseen, kyllä ne lipevät liikemiehet maataloudessa kuin muissakin liikeorganisaatioissa tietävät riistävänsä leipäpalan köyhän suusta joka käänteessä. Miten sen asetelman saisi käännettyä toisinpäin?

PSillanpää 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 28.03.2011

Peppi, ohjeeni on, että viedään koulutusta naisille ja kortonkeja miehille niin saadaan tauteja ja väkimäärää kuriin ja naisten kouluttaminen lisää muuta hyvinvointia. Siitä se alkaa hyvin helpoilla konsteilla kääntymään.

PSillanpää 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 28.03.2011

Niin on olemassa myös sellainen keino kuin geenimanipulointi (nopeampi tapa kasvinjalostukseen), jolla saadaan paremmin tauteja ja tuhohyönteisiä kestäviä lajikkeita aikaiseksi. (Banaani, maissi esim) Ei tarvita kalliita myrkytyksiä ötököitä ja tauteja vastaan tai ötökät ei syö satoa.

Matti Aalto 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 28.03.2011

"Miten sen asetelman saisi käännettyä toisinpäin?"

Siinäpä savottaa... ihan aluksi pitää katsoa että omat katseet täällä Euroopassa ulottuvat paikalliselta ja kansalliselta tasolta Eurooppalaiselle ja globaalille tasolle. Kysymys on ennen muuta oikeasta maailman hahmottamisesta ja oikeiden tavoitteiden asettamisesta globaalilla tasolla. Kysymys YK:n muuttamisesta demokraattiseksi on tällä hetkellä aika vähän poliittisen toiminnallisuuden kysymys, erittäin tärkeää se olisi kuitenkin näköalojen avaamisen kannalta. Nykyisellään maailman vasemmistolaisten ja edistyksellisten voimien tehokkaimpana menettelynä kansainvälisellä tasolla on TOIVOA VALTAELIITIN OIKEAMIELISYYTTÄ.

Tälläkin hetkellä YK:n inhimillisen kehityksen indeksin ykkönen Afriikassa on pommituksien kohteena maailman valtaeliitin liki yksimielisellä päätöksellä. Tällaisen asiain tilan hiljainen hyväksyminen ei todellakaan tarjoa tämän maailman ihmisille minkäänlaisia positiivisia näköaloja tulevaisuuteen.

peppi 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 30.03.2011

Eliitti ajaa aina omaa etuaan, en usko että oikeamielisyyttä siltä taholta kannattaa toivoa. Kyllä se lähtee kaiketi arjen taistelusta epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Matti Aalto 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 30.03.2011

"Kyllä se lähtee kaiketi arjen taistelusta epäoikeudenmukaisuutta vastaan."

Tosi on, siitä se lähtee, mutta pitäisi sille tielle olla näköaloja eteenpäin vähän enemmän kuin käsivarren mitta.

Muitakin hyviä ajatuksia on ollut esillä mutta ajatus YK:n päätöksen teon muuttamiseksi demokraattisilla vaaleilla valitun parlamentin alaisuuteen on kyllä yksi parhaista. Nykyisellään YK on HALLITUKSIEN välinen yhteistyöelin, demokratiasta ei ole häivääkään. Todellisuudessa päätökset tehdään dollari ja ääni periaatteella.

Tämän vuosituhannen kaikki merkittävät sodat on pistetty pystyyn YK:n myötävaikutuksella.

Työeläkeläinen 1 vuosi, 1 kuukausi sitten 31.03.2011

Mitä Suomessa tehtiin Peppi? Meillä oli kansalaisten elämä kuten muissakin maissa joskus 1800 luvun alussa sangen huonossa hapessa. Kun suomalaisuusaate alkoi kytemään 1800 luvun loppupuolella alkoi kansansivistystyö joka jatkuu edelleen jos on luottamista noihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Kansan sivistys on ainoa keino oikeasti nostaa elintasoa, se koskee niin meitä edelleen kuin kaikkia kehitysmaitakin. Onhan meilläkin koulupakosta huolimatta joka ikäluokassa osa joka ei viitsi nähdä vaivaa ammatin hankinnassa vaan suuntaa harmaaseen talouteen ja rikollisuuteen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Olisikin siten syytä muuttaa kehitysapu kansansivistysavuksi ja nuo kansat pystyisivät kehittymään ihan eri tavalla. Pojat ja tytöt kouluihin noin 7v ikäisinä ja koulunpenkillä istutaan min. 16 vuotiaaksi tai pidempään. Saman tyylinen opetussuunnitelma kuin meillä, hieman tietysti paikallisiin olihin sovellettuna ja siitä se lähtee. Tuloksia näemme noin 30 vuoden kuluttua. Nykyinen kehitysapu kun tuntuu olevan kuin kannettu vesi kaivossa eli häipyy kuin tuhka tuuleen.

Mikko Aalto 1 vuosi sitten 28.04.2011

Yksi varmasti parhaista tavoista katsoa asiaa on Työeläkeläisen esittämä malli miettiä miten Suomessa ja Euroopassa noustiin 1800 luvulla.

Suomen Työväenpuolueen keskeisimpiä tavoitteita oli yleinen ja yhtäläinen ehdokaskelpoisuus ja äänioikeus.
Ja vuonna 1917 säädettiin sitten laki jonka mukaan valta kuuluu Eduskunnalle.
Saman täytyy olla maailman köyhälistön tavoitteena nyt kun talous ja valta on maailmanlaajuinen.
Nyt tavoitteena on saada äänioikeus Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Se ei tietysti riitä ilman kansan valistus ja sivistys työtä.
-Sekin oli hyvin keskeisellä paikalla Suomen Työväenpuolueen toiminnassa.

Mikko Aalto

Taina Hollo 11 kuukautta, 1 viikko sitten 09.06.2011

Niinkin yksinkertainen asia kuin imetyksen edistäminen koko maailmassa voisi auttaa köyhyyden vähentämisessä monella tapaa. Puolen vuoden täysimetyksen ja vähintään kahden vuoden kokonaisimetysajan saavuttaminen koko maapallolla hillitsisi syntyvyyttä maailmanlaajuisesti merkittävässä määrin. Synnytysten välit pidentyisivät, mikä parantaisi naisten terveyttä. Suurempi osa syntyvistä lapsista jäisi eloon, mikä vähentäisi tarvetta suuren jälkeläismäärän hankkimiseen "varmuuden vuoksi". Köyhiltä perheiltä säästyisivät korvikkeisiin ja vauvanruokiin menevät rahat.

Suurimpia esteitä tällaisten yksinkertaisten ratkaisujen toteuttamiselle ovat toisaalta suuryhtiöiden edut (tällainen kampanja olisi täysin vastoin Nestlén kaltaisten monikansallisten vauvanruokayhtiöiden tavoitteita) ja toisaalta länsimaiden sokeus alhaisen teknologian ratkaisuja kohtaan. Kehitysmaihin esim. kustannetaan korkean teknologian synnytysyksiköitä ja palkitaan naisia niihin hakeutumisesta (mm. Suomessa muutama vuosi sitten kerättiin "äitiyspakkauksia", joilla lahjottiin afrikkalaisia naisia synnyttämään kodin sijasta sairaalassa), kun järkevin ja paljon useampia synnyttäjiä hyödyttävä ratkaisu olisi antaa maallikkokätilöille hygienia- ym. koulutusta.

armas 11 kuukautta, 1 viikko sitten 09.06.2011

Ennen kuin aletaan puida YK:n (epä)demokraattisuutta, pitäisi eurooppalaisten saada EU-instituutiot vähän järkevämpään kuntoon.

EU:ssa on muhinut demokratiaongelma jo sen luomisesta lähtien ja nykyisin nationalistit dominoivat EU-kriittistä keskustelua.

J. Alexandersson 11 kuukautta, 1 viikko sitten 11.06.2011

En nyt oikein ymmärrä Tainan logiikkaa, miksi turvallisessa ympäristössä tapahtuva synnytys pitäisi kieltää kehitysmaissa. Miksei yhtä hyvin sitten Suomessa ja kaikkialla muualla? Miksei Taina tasa-arvoisesti vaadi suomalaisia takaisin saunaan synnyttämään ja saunasynnyttäjien avustajille vain "hygieniakoulutusta". Mitä ihmettä tämä ylimielinen "me olemme viisaampia kuin te tyhmät kehitysmaalaiset" -mentaliteetti ketään hyödyttää - paitsi viisastelijoitten omaa huonoa itsetuntoa ja outoa terveydenhuollon lahkolaisuutta? Terveydenhuolto on keskeinen ihmisoikeus ja kehittyvän yhteiskunnan tasa-arvokysymys, arvoisa Taina.

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.




Visio sosialismista

7.5. 2012 – Marko Korvela

Marxin puolustuspuheenvuoro

18.4. 2012 – Marko Korvela

Tarinoita Titanicin varjoista

13.4. 2012 – Arto Tuominen

Vieläkö vasemmistosta on kansanliikkeeksi?

28.3. 2012 – Jari Heinonen

Finnair ja pörssiyhtiöt marxilaisittain

21.3. 2012 – Seppo Ruotsalainen

Samir Amin ajan hermolla

20.3. 2012 – Marko Korvela

Tukipaketit ja vakaussopimus tuhoavat Eurooppaa

13.3. 2012 – Marko Korvela

Luokkataistelulla kohti sosialismia ja kommunismia

18.2. 2012 – Tiedonantaja

Duunari tekee puolet työpäivästä ilmaiseksi

6.2. 2012 – Marko Korvela

Suomen työväenvallankumous 1918

27.1. 2012 – Erkki Susi

Kuinka Neuvostoliitto hajotettiin

25.1. 2012 – Erkki Susi

Kemijoen rakentaminen kuvastaa lakien muuttuvan soveltamisen historiaa

21.1. 2012 – Tapio Siirilä

Yhä rasistisempi Suomi

27.12. 2011 – Arto Tuominen

Marx ja Trier

19.12. 2011 – Marko Korvela

Matti & Teppo: Kaiken takana on raha

22.11. 2011 – Marko Korvela

Kehitys on kirosana

20.9. 2011 – Marko Korvela

Velka on kapitalismin turbo

9.9. 2011 – Marko Korvela

Ihminen on kommunisteille kaiken lähtökohta

5.9. 2011 – Erkki Susi

Kriisi on kypsynyt

26.8. 2011 – Seppo Ruotsalainen

Euron kriisi on pahempi kuin dollarin

17.6. 2011 – Tiedonantaja

Kasvatus on poliittista

31.5. 2011 – Marko Korvela

EU:n velkajärjestelypaketit ovat valtavan mittaluokan huijausoperaatio

13.4. 2011 – Seppo Ruotsalainen

Yleislakolla yksilöstä joukon tasolle

29.3. 2011 – Maarit Haataja

Miljardi ihmistä näkee nälkää

24.3. 2011 – Reijo Rinne

Leikkaukset, köyhyys ja syrjintä koskettavat naisia

9.3. 2011 – Kaija Kiessling

Rosa Luxemburgin kumouksellinen perintö

5.3. 2011 – Jari-Ville Nyman

Suomi on edelleen luokkayhteiskunta

30.1. 2011 – Marko Korvela

Viisi myyttiä Suomen sotahistoriasta

20.1. 2011 – Kalle Kuittinen

Miksi vierastyövoimasta on tullut ”ongelma”?

8.1. 2011 – Rino Gelmi

Eurooppalaista vastarintaa ja vaihtoehtoja

5.1. 2011 – Yrjö Hakanen

Uutta suomalaista historiantutkimusta

30.11. 2010 – Tiedonantaja

Kasvu purkamalla uuteen yhteiskuntaan

8.11. 2010 – Reijo Rinne

Suomen tie Saksan rinnalle 1940 (osa 2)

9.10. 2010 – Erkki Susi

Tuottavuus, työaika ja työttömyys

23.9. 2010 – Martti Leppänen

Suurten toiveiden ehkäisypilleri

8.9. 2010 – Lena Huldén

Työnantajat työsuojelua vastaan

26.8. 2010 – Tapio Siirilä