Elokuva auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja

Souleymane Cissé opiskeli elokuvaa 1960-luvulla Moskovan maineikkaassa elokuvakoulussa. Neuvostoliitto tuki itsenäistynyttä Malia ja myönsi harjoittelustipendejä vuosittain 300:lle malilaisnuorelle, joista Cissé oli yksi. / Anniina Mannila

Suomalaisten elokuvatuntemus on painottunut vahvasti kahdelle mantereelle: Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Sodankylän elokuvajuhlat on aina tuonut ansiokkaasti esiin myös näiden mantereiden ulkopuolista elokuvaelämää. Tämänvuotisilla festivaaleilla sitä edustivat ulkomaisista päävieraista malilainen Souleymane Cissé ja thaimaalainen Apichatpong Weerasethakul.

Cissé (s. 1940) on Afrikan ehkä tunnustetuin elokuvantekijä. Aikoinaan Cannesissakin palkittu Valo (1987) on ollut yksi harvoista Suomessakin teatterilevitykseen päässeistä afrikkalaisista elokuvista. Cissén teokset kuvaavat usein murrosta perinteisestä modernimpaan elämänmuotoon. Esimerkiksi Baara (suomennettuna Työ, 1980) kuvaa tästä näkökulmasta malilaisen työväestön arkea ja lopulta myös nousua yhteiseen kamppailuun parempien työolojen puolesta.

– Elokuvaa tehdessä mielessäni oli Malin silloinen nykyhetki, joka ei ollut ruusuista aikaa, Cissé kertoi Sodankylässä.

Varsinkin uransa alkuaikoina Cissé joutui usein vaikeuksiin: hänen elokuviaan sensuroitiin, ja hän virui jonkin aikaa jopa vankilassa. Tarvittiin ylin valtiojohtaja sanomaan, ettei maan ainoaa elokuvantekijää pidä kohdella näin.

Tälläkään hetkellä elokuvan asema Malissa ei ole häävi: elokuvasaleja on yksi, eikä sinnekään käytännössä ole asiaa kuin varakkaimmilla. Afrikassa elokuvia tuotetaan hyvin vähän, eikä eurooppalaistakaan elokuvaa sinne juuri tuoda.

– Eurooppalaiset tuovat meille amerikkalaista elokuvaa, mutta eivät eurooppalaista. Tämä on tärkeä ymmärtää tuotantokoneistojen toiminnasta, Cissé totesi.

Cissé opiskeli elokuvaa 1960-luvulla Moskovan maineikkaassa elokuvakoulussa. Neuvostoliitto tuki itsenäistynyttä Malia ja myönsi harjoittelustipendejä vuosittain 300:lle malilaisnuorelle, joista Cissé oli yksi.

– Moskova toi tuulahduksen koko maailman elokuviin, kun Malissa oli katsottu vain amerikkalaisia. Etenkin italialainen yhteiskunnallinen elokuva teki minuun vaikutuksen.

Tunnustusta Kaurismäille

Afrikka oli Sodankylässä esillä sikälikin, että Mika Kaurismäen uusin elokuva Mama Africa sai festivaaleilla ensi-iltansa. Dokumentin aiheena on eteläafrikkalainen laulaja ja ihmisoikeustaistelija Miriam Makeba. Makeba vei afrikkalaista musiikkia Yhdysvaltojen kautta maailmanmaineeseen, mutta hänen paluunsa kotimaahan oli vuosia mahdotonta apartheidin vuoksi. Elokuva teki vaikutuksen Cisséen, joka kertoi itkeneensä sitä katsoessaan.

– Nykyiset elokuvat ovat usein tyhjänpäiväisiä, mutta Aki ja Mika (Kaurismäki) uskaltavat laittaa sydämensä peliin, Cissé kehui.

Aki Kaurismäen siirtolaisuutta käsittelevä elokuva Le Havre sai sekin Suomen ensi-iltansa Sodankylässä, valtavan suosion saattelemana: 700 hengen teltan paikat oli myyty loppuun jo kauan etukäteen, ja vastaanotto esityksen jälkeen oli innostunut.

Souleymane Cissén mukaan ymmärtämyksen lisääminen eri kulttuureja edustavien ihmisten välillä on elokuvataiteen perusominaisuuksia.

– Uskon, että vuosien saatossa eurooppalaisetkin voivat oppia elokuvan kautta meistä afrikkalaisista paljon.

Siinä missä Cissén elokuvat kertovat Malin elämänmuodoista, Apichatpong Weerasethakulin (s. 1970) teokset toivat Lapin kesään tuulahduksia Aasiasta. Molempien filmeissä ovat keskeisessä osassa myös luonto ja siihen liittyvä magia.

– Lapsuudessani uskoimme henkiin ja aaveisiin. Jokaisella puulla oli nimensä, Weerasethakul kertoi festivaalien aamukeskustelussa.

Weerasethakulin keskeisiin teemoihin kuuluu monenlaisen toiseuden ja erilaisuuden herkkävireinen luotaaminen. Hänen elokuvansa Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (2010) sai viime vuonna Cannesin festivaalien Kultainen Palmu -palkinnon.

Ennätysmäärä yleisöä

Monikulttuurisuutta toi festivaaleille myös Atom Egoyan (s. 1960), joka on kanadalainen, mutta syntynyt Egyptissä ja juuriltaan armenialainen. Hänen elokuviensa hahmot etsivät usein identiteettiään modernin maailman moninaisten vaikutteiden keskellä.

– Pyrin näyttämään maailman siten kuin hahmoni sen kokevat. Hyvin usein he eivät ole selvittäneet omia tunteitaan ja ovat hämmentyneitä tai etsivät jotain. Elokuvataiteessa yksi kiehtova asia on se, kun katsoja pääsee sisään hahmojen alitajuntaan, Egoyan sanoi.

Sodankylän elokuvajuhlat, kansainväliseltä nimeltään Midnight Summer Film Festival, järjestettiin 26. kerran 15.–19.6. Kävijöitä oli ennätysmäärä, yli 26 000. Sodankylä-palkinnon tunnustuksena kotimaisen elokuvakulttuurin edistämisestä sai tällä kertaa monipuolinen elokuvakerhoaktiivi Sauli Pesonen Oulusta.