Persujen voitto ja muiden tappio

Eduskuntavaalien tulos on protesti ja muutoksen vaatimus. Näin rajua muutosta ei ole koettu sitten sodanjälkeisten vuoden 1945 vaalien. Tuo protesti ja muutosvaatimus kanavoitui, kuten voitiin olettaakin, ennen kaikkea perussuomalaisille. Vuoden 2007 neljän prosentin ääniosuudesta ja viidestä paikasta puolue kipusi 19 prosenttiin ja 39 paikkaan.

Mitä vastaan ja minkä muutoksen puolesta perussuomalaiset tämän jättipotin saivat, siihen ei ole yksinkertaista vastausta. Todennäköisesti syynä on monenlaista tyytymättömyyttä harjoitettuun politiikkaan ja kyllästymistä nykymenoon ja ”vanhoihin” puolueisiin. Se, että monien perussuomalaisia äänestäneiden pontimena oli myös ns. maahanmuuttokriittisyyttä ja muita vanhakantaisia ja oikeistolaisia asenteita, ei riitä koko tuloksen selitykseksi.

Meidän kommunistien, jotka itse olemme harjoittaneet armotonta ja analyyttistä kritiikkiä nykymenoa kohtaan ja esittäneet sille vaihtoehtoja, täytyy mennä syvemmälle. Me jos ketkä pystymme erittelemään vaalituloksen taustasyitä luopumatta muukalaisvastaisuuden ja oikeistopopulismin kritiikistä.

Itse asiassa lähes kaikki muut eduskuntapuolueet kärsivät tappioita. Karvaimman kalkin joutui nielemään tähänastinen pääministeripuolue keskusta, jonka kannatus putosi 23,1:stä 15,8 prosenttiin ja paikkamäärä 51:stä 35 paikkaan. Kokoomus, josta tuli eduskunnan suurin puolue, menetti ääniosuuttaan 22,3;sta 20,4 prosenttiin ja paikkamääräänsä 50:stä 44 paikkaan.

SDP:n ääniosuus putosi 24,5:stä 19,1 prosenttiin ja paikkamäärä 45:stä 42 paikkaan. Äänten menetys 33 145 ääntä, puolueen historian huonoin. Vasemmistoliitto, joka saattoi juhlia puheenjohtajansa suurta äänimäärää, menetti ääniosuuttaan 8,8:sta 8,1 prosenttiin ja paikkamääräänsä 17:stä 14 paikkaan, senkin tulos historian huonoin. Vihreiden alamäki oli vielä jyrkempi, sen ääniosuus putosi 8,5:stä 7,2 prosenttiin 15:stä 10 paikkaan.

Ruotsalainen kansanpuolue säilytti 10 paikkaansa, vaikka ääniosuus putosi hieman, 4,5;stä 43:een. Kristillisdemokraatit ääniosuus laski 4,9:stä 4,0 prosenttiin ja paikkamäärä 7:stä 6 paikkaan.

Ensi viikolla Jyrki Katainen alkaa tunnustella hallituspohjaa SDP:n ja perussuomalaisten kanssa. Mahdollisesti mukaan pyydetään myös RKP:tä. Perussuomalaisten ottamista hallituksen pidetään itsestään selvänä, vaikka se on tarkkaan ottaen vasta kolmanneksi suurin puolue. Näitä puolueita yhdistää halu hallitusvaltaan.

Vaalikampanjan aikana tosin niin SDP:n johto kuin Timo Soinikin puhkuivat muutoshalua, mutta tunnetusti vallan makeus on usein ennenkin haudannut alleen hyvät aikomukset, ja ministerinsalkkujen jaosta tulee tärkeämpää. SDP:llä on pitkä kokemus hallitusyhteistyöstä kokoomuksen kanssa. Jälkien Lipposen hallitusten kaudelta luulisi pelottavan, mutta ”korpivaellus” oppositiossa ollaan valmiit jättämään iloisesti taakse, vaikka demarien pitäisi tajuta, ettei kokoomuksen johdolla oikeistopolitiikan suuntaa hevin muuteta. Soini taas kokee olevansa uransa huipulla, eikä välttämättä nosta esille mitään linjariitoja.

Viime viikkoina on tämän tästä arveltu, että Portugalin tukemisasia ja euroalueen vakausmekanismin rakentaminen voisi muodostaa riidan aiheen kokoomuksen ja toisaalta Soinin ja demarien välillä. Suomen hallitusneuvottelujen venyminen tai yhden tai kahden hallitusneuvottelijan kielteinen asenne Portugalin tukemiseen ei kuitenkaan uhkaa Portugalin lyhyen ajan maksukykyä. Portugalille on tarjolla kolme rahoittajaa, joista vain Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) tekemät päätökset vaativat osallistujamaiden yksimielisen päätöksen. Portugali saa tarvittaessa rahaa, onpa Suomen kanta mikä tahansa.

Paljon kovemmalle koetukselle hallitusneuvotteluissa voidaan joutua budjettiraamien, paljon puhutun valtiontalouden ja julkisen talouden kestävyysvajeen, leikkauslistojen. verotuksen ja kuntien määrän karsimisen suhteen.