|
| Le Havre -elokuvan pääosissa kengänkiillottaja Marcel Marx (André Wilms) ja hänen vaimonsa Arletty (Kati Outinen). / Tuotantoyhtiö |
En sano jos vaan kun menette katsomaan Aki Kaurismäen tähän asti ehkä parasta elokuvaa Le Havre, varatkaa mukaan nenäliina, sillä kauniisti humanismia ja solidaarisuutta korostava elokuva voi saada silmänne kostumaan.
Le Havre on ranskalainen satamakaupunki, jonka kautta ihmissalakuljettajat rahtaavat muun muassa afrikkalaisia pakolaisia Englantiin. Ihmissalakuljettajien kontista on karannut tumma poika Idrissa (Blondin Miguel). Poliisia pakeneva poika törmää kengänkiillottaja Marcel Marxiin (loistava näyttelijä André Wilms).
Marcel piilottaa pojan rikosetsivältä (Jean-Pierre Darroussin, tunnettu muun muassa taannoin tv:ssä esitetystä Ranskan vastarintaliikkeen kuvauksesta sen jäseniä jahtaavana poliisina), ja ryhtyy etsimään pojan sukulaisia.
Marcelin vaimo, vakavasti sairas Arletty (Kati Outinen) ja naapuristo, muun muassa pikku kapakan pitäjää esittävä Elina Salo ja vietnamilainen kengänkiillottajakollega Chang (Quoc Dung Nguyen) suojaavat ja auttavat Marcelia ja poikaa. Ohjaajan upea Laika-koira on myös kuvassa mukana.
Elokuva on selväsanainen kannanotto Euroopassa leviävää muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Kaurismäki onkin sanonut, että pakolaisten kohtelu on Euroopan häpeäpilkku ja että katukoiriakin kohdellaan paremmin kuin paperittomia pakolaisia. Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozyn johdolla pakolaisleirejä on purettu ja pakolaisia on karkotettu käyttäen verukkeena muun muassa sitä, että leireissä on epäinhimilliset olot.
Kuinka sattuikaan, juuri Le Havren tullessa teattereihin, mellakkavarusteiset poliisit tyhjensivät Helsingissä Kalasataman romanileirin.
Hyvien ihmisten toiminta pelastaa Idrissa-pojan. Poliisipartioiden ryntäillessä rikosetsivä paljastaa oikean karvansa. Marcelin ja etsivän replikointi tuo mieleen kapakoitsija Rickin ja poliisipäällikkö Renaultin sanailun Casablancassa.
Samaa mieltä Jyrki Laukkasen kanssa.
Ainakin parin viime lauseen osalta. Pidän ranskalaisista elokuvista ja Kaurismäen elokuvista, mutta tämä yhdistelmä ei toiminut.Aihehan on hyvä ja näyttelijätkin varmaan tekee parhaansa, osa siinä onnistuukin.
Jäin elokuvan jälkeen miettimään, että onkohan Aki piloillaan tehnyt noin simppelin käsikirjoituksen, ihan kuin lapsen kirjoittaman, ja kahmii sitten palkintoja suu virneessä.
Tulipa vihdoin katsastettua tämä Le Havre. Ennakko-odotuksia hieman laskivat jokunen ei niin ylistävä arvio, jonka olin tästä lukenut, joten oli mukavaa, että odotukset sitten huimasti ylittyivät. Hienointa elokuvassa on varmaankin sen optimistinen ja elämänmyönteinen ilmapiiri, joka säilyy huolimatta siitä, että elokuva käsittelee synkkiäkin aiheita. Tarina oli ihan riittävä reilun 90 minuutin elokuvalle, enkä osaa kuvitella miten jotkin ylimääräiset juonenkäänteet voisivat tätä parantaa. Le Havre on taattua Aki Kaurismäkeä hyvässä ja pahassa (,jos kuuluu niihin jotka eivät miehen tyylistä välitä), mutta tämän elokuvan kansainvälisyys ja humoristisuus kyllä tekevät tästä iloisen käänteen miehen uralla. Onhan tässä myös sopivasti yhteiskuntakritiikkiä, mutta henkilöt, elämänilo ja lämpö kuitenkin hallitsevat tapahtumia paatoksen sijaan. Isoimpana miinuksena jäi mieleen Kati Outisen suoritus. Muuten niin loistava näyttelijä taitaa jännittää ranskankieltä niin, että hahmo on paikoin aika pökkelö. Muut näyttelijät ovat kyllä loistavia ja hauskan lisänsä elokuvaan toi Kaurismäen Havresta elokuvaansa bongaama Little Bob yhtyeineen. Jos tähtiä lätkitään, sanoisin ****.
Mahtava elokuva!
Ei yhtään väkivalta viihdettä, eikä pornoilua.
Inhimillisen elämän ongelmista oli osattu tehdä monipuolinen ja lämmin elokuva.Käsikirjoitus ja ohjaus täyden kympin arvoisia.
Sitä voi todella suositella koko perheen elokuvaksi.
Selvyys ja yksinkertaisuus ovat hyveitä.
Roskaa on maailma täynnä, onneksi edes teoriassa joskus hyvä voittaa.
Tulisipa lisää samankaltaisia elokuvia!
Kerrankin tärkeän viestin tärkeästä asiasta tuova jossa ei räjähdellyt, ketään ei tapettu ja vaatteet pysyivät päällä. Ja lisäksi hauska, se lopun kukkiva kirsikkapuu on suorastaan hillitön itseironinen vitsi kaurismäkeläisestä romantiikasta.
12.5. 2012 – Marko Korvela
7.5. 2012 – Arto Tuominen
4.5. 2012 – Tiedonantaja
4.5. 2012 – Tiedonantaja
3.5. 2012 – Tiedonantaja
17.4. 2012 – Toivo Koivisto
13.4. 2012 – Marko Korvela
11.4. 2012 – Arto Tuominen
11.4. 2012 – Kari Lindström
29.3. 2012 – Marko Korvela
28.3. 2012 – Marko Korvela
9.3. 2012 – Arto Tuominen
6.3. 2012 – Jokke Karjalainen
21.2. 2012 – Arto Tuominen
16.2. 2012 – Tiedonantaja
7.2. 2012 – Arto Tuominen
30.1. 2012 – Hannu Oittinen
27.1. 2012 – Marko Korvela
19.1. 2012 – Arto Tuominen
19.1. 2012 – Tiedonantaja
27.12. 2011 – Juha Säijälä & Maarit Haataja
21.12. 2011 – Unto Nikula
9.12. 2011 – Marko Korvela
3.12. 2011 – Arto Tuominen
26.11. 2011 – Marko Korvela
11.11. 2011 – Marko Korvela
3.11. 2011 – Tiedonantaja
26.10. 2011 – Marko Korvela
7.10. 2011 – Marko Korvela
16.9. 2011 – Erkki Susi
14.9. 2011 – Erkki Susi
7.9. 2011 – Juha Säijälä
31.8. 2011 – Marko Korvela
30.8. 2011 – Tiedonantaja
24.8. 2011 – Toivo Koivisto
19.8. 2011 – Tiedonantaja
Maahanmuuttajia kohdellaan kuin katukoiria mutta elokuvan ohjaajan koira on kriitikon mukaan upea.
Kaurismäkiä ei juuri kukaan uskalla arvostella.Laahaava tyyli,kommunikoinnin tössähteleväisyys ja ongelmien sormella osoittaminen tekee Le Havresta yhden kaurismäkeläisen elokuvan lisää.Etukäteinen ylistävä arvostelu antoi odottaa mielenkiintoista elokuvaa.
Elokuvan nähneet poistuivat teatterista allapäin.