Lee Daniels onnistuu nielaisemaan katsojan maanpäälliseen helvettiin inspiraationsa lähteen, Sapphiren Push-romaanin voimaa hehkuvassa elokuvassa Precious (USA, 2009).
Vuoden 1987 Harlemiin sijoittuvan filmin kohtauksissa leijuu palaneen sianrasvan, köyhyyden, julmuuden, heitteillejätön ja saastan läpitunkevan pistävä haju; uskottava esiintyjäkaarti taas muistuttaa enemmän yhteiskunnan hylkäämien slummien rähjäisistä vuokrataloista pois pyrkiviä asukkeja kuin näyttelijöitä.
Kamera seuraa 16-vuotiasta pahasti ylipainoista mustaa tyttöä Preciousia, kuten Claireece Jones (Gabourey Sidibe) itseään kutsuu, joka on löytänyt lohdun ruoasta jouduttuaan toistuvasti isänsä raiskauksen ja äitinsä (Mo’Nique) fyysisen ja henkisen väkivallan uhriksi. Precious pakenee piinaavaa arkitodellisuuttaan ajelehtimalla fantasiamaailmaan.
Kuinka ollakaan, mustan sankarittaren taikapeilistä tuijottaa kultakutrinen vaalea tyttö; hänen sievä ja viaton sisäinen äänensä on sama, jonka kuulimme kerran Nicole Kidmanin suusta.
Unelmiensa muotikuvauksissa Precious keikistelee kuin Naomi Campbell hurmaavaa Sidney Poitieria muistuttava sulavaliikkeinen ihailija vierellään.
Vähitellen alemmuudentunnon ja itseinhon kalvama Precious ymmärtää, ettei tasaisen kurja, kestämättömältä tuntuva elämä ole hänen omaa syytään. ja muutaman opettajan kannustamana, sosiaaliavun varassa kitkuttelevan narsistisen äitinsä vastalauseista huolimatta, nuori nainen ilmoittautuu erityiskouluun haaveenaan päästä irti köyhyyden ja syrjäytymisen kierteestä. Hän päättää antaa itselleen ja insestin seurauksena syntyneille lapsilleen mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään, vaikka sen saavuttaminen yhteiskunnan vähäisellä tuella näyttääkin vaikealta.
Kuten afroamerikkalainen runoilija Maya Angelou on sanonut: “Kun yhteiskunta pitää ihmisiä rumina, uhkaavina, liian mustina tai liian valkoisina, seksuaalisesti liian aktiivisina tai vastaavasti liian passiivisina, elämä voi olla hyvin rankkaa. Mutta muiden ennakkoluulot ovat voitettavissa. Todellinen haaste on muuttaa käsitystä omasta itsestään. Jos emme kykene siihen, emme koskaan kasva ihmisinä, emme opi, eikä meidän koskaan, ei ikimaailmassa, pitäisi opettaa muita.”
Elokuvassa nähdään erinomaisen hillittyjä näyttelijäsuorituksia, myös odottamattomilta tahoilta: Lenny Kravitz näyttelee boheemia sairaanhoitajaa ja yleensä niin räikeän mauton popdiiva Mariah Carey tavallista maanläheistä sosiaalityöntekijää.
Ripauksella mielikuvitusta Lee Daniels osoittaa, että myös maallinen helvetti voi tarjota pieniä pelastuksen murusia niille, jotka hallitsevat opettamisen jalon taidon, sekä niille, jotka ovat halukkaita oppimaan.
TA-TÄHDET: * * * * 1/2
|
| Precious (Gabourey Sidibe, vas.) joutuu äitinsä (Mo’Nique) fyysisen ja henkisen väkivallan uhriksi. / Lee Daniels Entertainment |
Precious voitti äskettäin Oscarin parhaasta naissivuosasta (Mo'Nique) sekä parhaasta elokuvaksi sovitetusta käsikirjoituksesta.
Aloita keskustelu aiheesta! Kommentit peilautuvat automaattisesti keskustelupalstalle.
30.1. 2012 – Hannu Oittinen
27.1. 2012 – Marko Korvela
19.1. 2012 – Arto Tuominen
19.1. 2012 – Tiedonantaja
27.12. 2011 – Juha Säijälä & Maarit Haataja
21.12. 2011 – Unto Nikula
9.12. 2011 – Marko Korvela
3.12. 2011 – Arto Tuominen
26.11. 2011 – Marko Korvela
11.11. 2011 – Marko Korvela
3.11. 2011 – Tiedonantaja
26.10. 2011 – Marko Korvela
7.10. 2011 – Marko Korvela
16.9. 2011 – Erkki Susi
14.9. 2011 – Erkki Susi
7.9. 2011 – Juha Säijälä
31.8. 2011 – Marko Korvela
30.8. 2011 – Tiedonantaja
24.8. 2011 – Toivo Koivisto
19.8. 2011 – Tiedonantaja
10.8. 2011 – Marko Korvela
8.8. 2011 – Arto Tuominen
5.8. 2011 – Marko Korvela
1.7. 2011 – Arto Tuominen
1.7. 2011 – Arto Tuominen
28.6. 2011 – Niko Peltonen
23.6. 2011 – Elias Krohn
15.6. 2011 – Marko Korvela
20.5. 2011 – Unto Nikula
7.5. 2011 – Seija Vääränen
4.5. 2011 – Juha Säijälä
23.4. 2011 – Jarmo Rintala
12.4. 2011 – Marko Korvela
12.4. 2011 – Markus Puranen
8.4. 2011 – Anneli Forss
29.3. 2011 – Arto Tuominen