Euroopan ay-toimintapäivää myös paikallisesti

Totta, Julkisten menojen kasvattamisella, tai nykytasolla pitämisellä luodaan työpaikkoja julkiselle puolelle. Työpaikkojen luonti tai säilyttäminen ei voi olla itseisarvo, vaan työpaikan pitää olla myös tuottava. Tehoton julkinen talous ei ole tuottava ja lopputuloksena on julkisen talouden kestävyysvaje.
Paremminkin kannattaa miettiä keinoja miten kehitämme uusia työpaikkoja yhsityiselle sektorille ja sitäkautta keräämme verotuloja kohtuullisen julkisen talouden yllläpitoon

EAY:lle on varmasti kipeä kohta jos julkista sektoria supistetaan, vaihtoehto on kuitenkin vielä pahempi eli veron korotukset jotka eivät todella lisää työllisyyttä eivätkä hyvinvointia. Julkinen sektori on pakollinen hoitamaan yhteisiä asioita mutta se ei saa olla suurempi kuin on välttämätöntä. Julkinen sektori kun ei tuo lisää rahaa yhteiskuntaan vaan ainoastaan kuluttaa, siten julkisen sektorin pitää olla mahdollisimman pieni.

Eipä tuo Monks:kaan perustellut väittämäänsä, saattaahan se julkisen sektorin supistaminen ja työaikajoustot olla se alku työpaikkojen lisääntymiselle kun rahaa jää enemmän investointeihin.

Ei ole EU tasolla ainakaan ay liikkeen parissa vielä tajuttu meidän elintasomme olevan laskevalla käyrällä kehitys ja kehittyvien maiden noustessa. Maapallo kun on rajallinen ja tämä on ainoa joka meillä on käytettävissämme.

Onhan sitä helppoa vaatia leikkauslistoja poistettavaksi vaan eipä näy konkreettista esitystä siitä miten puuttuva raha hankitaan. Ay liike on turhan hanakka noihin mielenilmauksiin esittämättä kuitenkaan reaalista vaihtoehtoa vastustamalleen asialle. Eurooppa ei kapinoi vaan joidenkin maiden ay-liike, nekään eivät oikein ole ajan tasalla. Lakoilla ja mielenosoituksilla ei juurikaan saa lisätuloja kuin nakki ja jäätelökauppiaat sen reitin varrella, vähän säästä riippuen.

Kun asioita aletaan järjestämään kestävän talouden suuntaan on tyhmää alkaa heti mielenosoituksiin, parempi olisi miettiä miten talouden vajaus muutoin selvitetään. Ei leikkauksia eikä työaikojen muutoksiakaan tehdä niiden itsensä vuoksi vaan kokonaisuuden, pitää saada talous linjalle jolta voidaan jatkaa. Me olemme demokratiassa kaikki osin syyllisiä jos talouspolitiikka menee pyrstölleen ja yhdessä meidän on se myös saatava kestävälle uralle.

On täyttä höpötystä, että julkinen sektori on pelkkä kulu yhteiskunnalle, sen perusteella, ettei se suoraan työnnä jostain torvesta mutikoita tai läpyköitä, jotka vaihdetaan selvään rahaan.
Opettajat, hoitajat, lääkärit, sosiaalitoimi ja muut, he tekevät sen työn jolla turvataan sivistyneen yhteiskunnan pystyssä pysyminen, joka taas mahdollistaa sen "tuottavan työn" tekemisen. On aivan selvää, että kaikki tämä maksaa, ja ongelma onkin tässä se, ovatko ne joilla on sitä maksuvalmiutta halukkaita osallistumaan.
Totta kai vaikkapa Kiinassa tai Intiassa teetetty työ on halvempaa, ja takaa paljon kovemmat voitot omistajilleen. Mutta on syytä nähdä se, että jos niiden maiden mallit tuodaan Eurooppalaisiin yhteiskuntiin, ja myös toteutetaan täällä, Euroopalla on edessään sellaiset levottomuudet ja poliittiset kuohunnat, ettei pahemmasta väliä.
Maksaa se sekin, ja paljon maksaakin.

Julkisen ja yksityisen voitontavoitteluun perustuvan talouden ero on siinä, että julkinen talous voi oikein toteutettuna palvella kaikkia kansalaisia. Julkinen talous pitää nostaa etusijalle ja sitä pitää kehittää entistä laajemmaksi ja ojaavammaksi koko kansantaloudessa. Vain kapitalistit, jotka tässä tapauksessa tietenkin jäävät vaille bisnestään voivat vastustaa järkevää julkista taloutta.
EAY on kerrankin oikeassa kannustaessa puolustamaan julkista taloutta ja sosiaaliturvaa. Suomen ay-liike kaikin voimin mukaan 29.9.

Työeläkeläisenkin pitäisi nähdä mikä on johtanut julkisen talouden kriisiin ja ankariin julkisten menojen leikkauksiin eri maissa. Yksityisten rahoituslaitosten kriisi on suistanut kriisiin myös julkisen talouden, koska hallitukset eivät luokkasolidaarisuudesta voineet katsella sivusta kun koko pankkijärjestelmä uhkasi luhistua.

Frederic Lordon, joka on Ranskan CNRS- tutkimuslaitoksen kansantaloustieteen tutkimusjohtaja kirjoittaa, että tervehdyttyään pankit eivät kaihda keinottelua markkinoilla pelastajiaan valtioita vastaan. Spekulointi nostaa valtioiden lainojen hintoja ja pahentaa siten budjettivajetta, jonka alkusyy ovat pankit itse. Hänen mukaansa palkansaajia rangaistaan kahdesti ja veronmaksajina he saavat kaupan päälle maksaa budjetin tasapainottamisen.

Tasapainottaminen tapahtuu erilaisilla leikkauksilla vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi. Julkisen sektorin palkkoja voi hyvin laskea, koska työpaikat ovat muka turvattuja ja eläkkeet ovat korkeampia jne.
Yksi keino budjettien tasapainottamiseen olisi verotuksen kiristäminen oikein kohdistetulla tavalla niin, että talouskriisin lasku tulisi rahoitusalan itsensä maksettavaksi eikä syyttömien työtätekevien.

Julkisessakin taloudessa opettajat ja lääkintähenkilökunta ovat tuottavaa osaa vaikka eivät suoraan ehkä rahallisesti. Muutoin varmasti voitaisiin vähentää julkista toimintaa. Toisaalta koko julkista sektoria ei voisi olla ilman tuottavaa teollisuutta koska sieltä sekin raha on kotoisin jota julkinen hallinto pyörittää.

Teettämisen Kiinassa tai Intiassa ainoa tarkoitus ei ole suuremmat voitot vaan mahdollisuus tarjota tuotteita myös kehitysmaihin, ei liene paljoakaan mustassa Afrikassa menekkiä uudelle 500€ N8:lle mutta 30€ peruspuhelimelle löytyy.

Meillä on todella kaaos edessämme jos emme osaa sopeutua vähitellen, hyvänä esimerkkinä meillä on NL joka sortui mutta sitä nousua ei tässä tapauksessa enää tule samaan malliin mihin Venäjällä on vielä mahdollisuus.

Julkisen talouden kriisi Asko on peräisin tuloihin nähden liian suurista menoista ja vajauksen korjaamisesta velalla. Muuta syytä ei ole.

Tasapainotushan on mahdollista vain saattamalla tulot ja menot eri tavoin kohdalleen, muustahan ei ole kyse. Se toimii aivan kuin oma lompakkosi.

Työeläkeläisen kannattaisi tutustua vaikka Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpitoon, niin hänkin huomaisi sen, että jukisen talouden huono tila johtuu oikeistolaisesta politiikasta, jolla julkista taloutta on kuristettu ja supistettu ja toisaalta yksityistä ennen muuta rikkaitten taloutta on lihotettu. Tähän pitää saada muutos. Siksi 29.9. toimintapäivä on tärkeä.

Yksityissektorin maksamilla ja tämän
sektorin palveluksessa olevien
työläisten verotuloilla pidetään valtion ja kuntien sektoria pystyssä.
Amerikkalaisten omistaman Nokian
veronmaksulla pidetään yli 20 % maamme
taloudesta pystyssä. Olisiko oikein
ettemme ostaisi tämän ylikansallisen
yrityksen tuotteita. Kun omistajat ovat
globaaleja pääomapiirejä ja New Yorkin
porvareita.
Eurooppalainen työ on hinnoiteltu
ulos maanosasta. Eli jokainen duunari
voi peiliin katsomalla protestoida
siinä näkyvälle riistäjälle. Kaikki
kamamme ja roinamme tulee nykyisin
halpatyövoiman maista. Jos nyt sitten
menee heikosti ja työttömiä ja kärsiviä
tulee päivittäin lisää, niin ei ongelma sillä ratkea , että alamme
hoitamaan toisiamme julkisella sektorilla. Vanhusten kääntely ja ulkoiluttaminen ei kansantuloa kasvata
eikä homeen raapiminen nurkista maamme
taloutta kuntoon saa.
Vasemmiston kannalta kansan kurjistuminen on tervetullut ilmiö.
Sopiihan se Marxin ja Leninin seuraajien
teorioihin kuin nappi otsaan ja lisää
kannatusta jos ei vaaleissa niin ainakin Netissä ja Facebookissa.
näiden

Jyrki Laukkanen on kääntänyt asiat aivan päälaelleen. Hän syyttää duunareita kapitalismin kriiseistä ja ongelmista. Toivottavasti maan taloutta ei hoideta tuon teorian pohjalta, vaikka pahoin pelkään Kataisenkin ajattelevan noin.
Nokian rooli Suomessa on aivan jotain muuta kuin hyväntekijä. Se maksaa esimerkiksi osinkoja ulkomaille enemmän kuin veroja Suomeen.

Finanssikriisin seurauksena on pumpattu miljoonia ja taas miljoonia pankkien pelastamiseen niin USA:ssa kuin EU:n alueella. Ja niikuin Asko kirjoittaa, pankit voivat rauhassa jatkaa keinottelua veronmaksajien piikkiin ja rahasttaa jälleen aiheuttamansa kriisin varjolla.

Kysyn vaan kuinka pitkään meillä on vara pitää yllä tällaista finanssikeinottelua. Minusta tämä on aika paljon kalliimpaa, kuin julkinen sektori. Vai mitä Työeläkeläinen?

Duunarilla on sellaine perinteinen näkemys talouteen (joka taitaa tulla 140 vuoden takaa Marxin opeista).
Siinä työväestö on aina uhrin osassa jota kapitalisti riistää. Ihan kuin olisi kaksi ihmisrotua. Orjat ja isännät, joiden rooli määräytyy jo syntymässä.
Näinhän asia ei enää nykypäivänä ole. Me kaikki olemme sekä työlaisiä, että omistajia. Työtö tekevät kaikki yhteiskuntaluokat. Yleensa mitä enemmän koulutusta, sen suurenmalla viikkotuntimäärällä.
Omistajia olemme myös kaikki. Omistamme omistusasuntoja, säästämme eläkekassoihin jne.
Jyrki Laukkanen kuvaa tilanteen hieman realistisemmin. Julkinen talous rahoitetaan yksityseltä puolelta kerättäviltä verorahoilta. Julkinen talous ja sen palvelut ei voi toimia ilman vahvaa yksityistä sektoria.
Yksityisen sektorin kilpailukykyyn me kaikki voimme vaikuttaa omalla työllämme ja asenteillamme.

Keskustelua näyttää vaivaavan jonkun sorttinen sekaannus. Nythän verorahaa tungetaan yksityiselle sektorille, pankeille, että nämä voivat jatkaa keinotteluaan. Jatkaa rahan tekemistä rahalla. Se on tietysti poissa reaalimaailmasta, niin tuotannosta, kuin julkisista palveluista.

Ymmärtääkseni tästä käydään vääntöä eri maissa EU:n sisällä, kuka maksaa finanssikeinottelun laskut. Sitä varten Euroopan ay-liike järjestää toimintapäivän, vastustaakseen oikeistohallitusten leikkauslinjaa.

Onko pankkien velalla harjoittama keinottelu, niin pyhä asia, ettei siihen voi puuttua. Vaikka reaalitalous ja koko yhteiskunta kärsii siitä. Aletaan puhua aidan seipäistä, vaikka aidasta on kyse.

Ihan äkkiä kysäisen "joutomieheltä" minne yksityissektorille ja mille pankeille on jaettu vastikkeetta verorahoja? Kuinka paljon ja koska?

Veikkaan, että Suomessa sekä yksityissektori että pankit ovat korkeintaan saaneet lainaa tai vakuuksia. Lainathan maksetaan korkoineen joten ne ovat valtiolle bisnestä ja vakuudet yleensä takaavat työpaikkoja jos urakka on niin suuri, ettei esim. telakka voi sitä ilman vakuuksia rakentaa mitä onkaan tekemässä eli esim. laivoja tai porauslauttoja.

En usko valtionavuilla paljoakaan keinoteltavan. Hieman ihmettelen miten paljon työpaikkojen ylläpitämisen tukemista vastustetaan, onkohan se viisasta varsinkin kun samaan aikaan maristaan, ihan aiheesta, työttömyydestä. Työttömyyttähän ei kukaan aikuisten oikeasti halua.

Ellen aivan väärin muista, niin keväällä EU:ssa sovittiin 750 miljardin euron tukipaketti "Kreikalle", siis lainaa antaneiden pankkien pelastamiseksi. Suomen osuus oli tästä muistaakseni reilut kahdeksan miljardia. Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan, kyseessä olisi pääasiassa espanjalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Pankit voivat näin ollen jatkaa rauhassa keinotteluaan, myöntää vaikka millaisia luottoja, veronmaksajat takaavat ne.

Saksassa maksettiin yli 100 miljardia euroa sikäläisten pankkien Itä-Euroopan sijoitusseikkailujen seurauksena viime vuonna. Sen vuoksi Merkell oli vaalien lähestyessä kovin nihkeä "Kreikan" tukipaketin suhteen.
Saksassa onkin käyty kiivasta keskustelua siitä, kuinka finanssikeinottelua voitaisiin rajoittaa.

Jokatapauksessa nykyisen kriisin syyt ovat finanssikeinottelussa, jota pankit ovat harjoittaneet kasvavassa määrin velkarahalla (kts. Attacin sivuilta).
Suurin velkapommi odottaa yksityisellä puolella, esim Espajassa ja Britanniassa on yksityistä velkaa 400 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vertailun vuoksi, Kreikassa valtionvelkaa on 120 prosenttia ja Suomessa 45 prosenttia
bruttokansantuotteesta.

Jos tähän ongelmaan ei puututa, niin pian loppuu leikattava julkiseltakin puolelta.

Nimimerkki työpaikkoja julkiselle vai yksityiselle puolelle maalailee sellaista utopiayhteiskuntaa, jossa olemme kaikki omistajia ja kapitalisteja. Tämän harhakäsityksenhän Marx jo 140 vuotta sitten kumosi täysin.

Eiköhän meidän eli Suomen osuudeksi riitä 1,5 miljardia sinun kahdeksasi asemasta?

Kreikka on erityistapaus ja ehkä myös kyseenalainen koska siellä homma perustui EU:n huijaamiseen. Ei liene kuitenkaan lakia jonka perusteella Kreikkaa voitaisiin muutoin rangaista kuin pakottaa ne budjettikuriin ja velkojaan maksamaan. Tuo taas näyttää olevan liikaa leveään elämään tottuneille kreikkalaisille ja hallitus lienee siellä aika kovilla. Olisi saattanut olla parempi ratkaisu irrottaa Kreikka eurosta ja päästää se konkurssiin joskaan en tiedä olisiko se auttanut mitään.

Nuo samat pankit jotka ovat lainoittaneet Kreikkaa ovat tehneet samaa myös meille ja niiden vaikeudet olisivat kostautuneet sekä meille että monelle muulle Euroopan kansalle, on siten erittäin vaikeaa sanoa mikä ratkaisu olisi ollut parempi kuin nyt tehty.

Mitään etuahan ei olisi päästää taloutta vapaaseen pudotukseen vaan se pitää estää joka tapauksessa niin kauan kuin ruutia riittää.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä henkilöitä enkä maita jotka ylivelkaantuvat, velkaa kannattaa periaatteessa ottaa vain investointeihin jotka tuottavat yli oman velanhoitokustannuksensa verran. Velkaa ei koskaan saa olla liikaa ja vakuuksia pitää olla runsaasti yli velkamäärän. Minä en esim. antaisi asuntovelkaakaan yli 60% asunnon hinnasta vaan vaatisin keräämään ensin käteistä tuon 40% ja säästöjä on enemmän niin voisin jopa laskea marginaalia koska voisin luottaa paremmin takaisinmaksukykyyn.

Nykyisen ongelman taustalla taisi kuitenkin olla USA:laisten asuntoluottopankkien johtoryhmien keinottelu arvottomilla lainoilla, lainoilla joita ei ollut tarkoituskaan maksaa takaisin vaan kerätä tuotto hinnan nousuista joita sitten ei tullutkaan. Koko maailma joutui maksamaan noista tomppeleista. Tämänkin jälkeen joku kehui ekonomistien koulutusta?

Minä kuitenkin tarkoitin alunperin suomalaisia pankkeja ja teollisuutta.

Duunarille kommentti;
Jos verrataan Marxin 140 vuoden takaista maailmaa, jossa kieltämättä vallitsi luokkayhteiskunta ja tätä päivää, voimme todeta luokkayhteiskunnan rajojen murtuneen jo aikaa sitten.
Tästä esimerkkinä taitaa olla nykyinen vasemmiston hajaannus ja SDP kannatuspohjan mureneminen.
Perinteinen omistaja vastaan työläinen asetelma ei taida enää purra. Siihen ei taida uskoa suomen kansa ja äänestäjät. Keväällä sitten nähdään:)
Enemmistö suomalaisista taitaa nykyään olla työtätekeviä omistajia. Toitä tehdään ja ylijäämää rahastoidaan, esim eläkekassoihin. Asunto halutaan omistaa, se sopii suomalaiseen pirtaan. Kesämökki omistetaan tai siitä haaveillaan. Ninenomaan työelämässä mukana olevat muodostavat omistajien suurimman joukon. Työelämän ulkopuolella olevat sen sijaan omistavat yleensä hyvin vähän omaisuutta.

Marx paljasti nimenomaan sen, että kapitalistinen yhteiskunta perustuu luokkajaolle. Kapitalismin perusolemus ei ole siitä miksikään muuttunut. Työläiset eivät omista eivätkä hallitsen tuotantovälineitä, vaan pääomien omistajat, ja lähinnä suurpääoma. Tätä tosiasiaa eivät mielikuvat kansankapitalismista mihinkään muuta. Työläiset omistivat Marxinkin aikoihin kaikenlaista pientä ja ennen muuta tärkeimmän työvoimansa.

"Duunari" on hirttäytynyt Marxin oppeihin ja termeihin.
Tämän päivän "suurpääoma" on eläkeyhtiöt, joihin me kaikki työssäolevar sijoitamme 20% bruttopalkastamme joka kuukausi.Nokian suurimpia omistajia ovat nimenomaan eläkerahastot. Me omistamme ne eläkerahastot, me työssäkäyvät ihmiset.
Marxin ajoista on elintaso (ainakin vapaan markkinatalouden maissa) parantunut roimasti ja myös työväestö omistaa, esim asuntojen muodossa aika isojakin sijoituksia, puhumattakaan kertyneistä työeläkkeiden sijoituksista.

Marxin opit ovat rautaa tänäänkin. Suurpääomakäsite pitää sisällään kasautuneen pääoman ja sen hallitsijat ja duunarit eivät niitä valitettavasti ole. Ydelläkään duunarilla ei ole mitään sanomista eläkeyhtiöiden varojen käyttöön. Duunarit vain lihottavat eläkeyhtiöiden pääomaa eläkemaksuillaan, jotka ovat osa palkkaa. Jos tietoisuus ei tämän käsittämiseen yllä, eipä juuri kannata käydä taloustieteestä keskustelua.

Kyllä vakuutetuilla on sanansa sanottavana myös työeläkeyhtiöissä, lainaus:

"Eläkejärjestelmän hallinto ja valvonta

2.1 Työeläkevakuutusyhtiö
-----
Hallintoneuvostossa ja hallituksessa on oltava sellaisia vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia, jotka valitaan keskeisten työnantajia ja palkansaajia
edustavien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Näitä edustajia on oltava yhtä monta ja heidän yhteismääränsä on oltava vähintään puolet hallintoneuvoston ja vastaavasti hallituksen koko jäsenmäärästä."
-----

Tiedoissasi lienee vielä aukkoja.

Näin ollen työntekijäjärjestöt ovat osa suurpääomaa ja sen hallintaa. Työntekijät taas ovat osa työntekijäjärjestöjä saaden sanoa silloin tällöin sanasensa äänestyksen muodossa. Lieneväthän järjestöt sen verran demokraattisia jotta johdosta äänestetään vai onko kyseessä NL:n kaltainen saneluyhteisö?

"Nokian suurimpia omistajia ovat nimenomaan eläkerahastot."

Amerikkalaiset eläkeyhtiöt. Niilläkin on tosin vain muutaman prosentin omistus. Nokian omistus on varsin sirpaloitunut. Silti aika vähän taitaa tavallisella amerikkalaisella tallaajalla olla sanottavaa Nokian tekemisiin.

"Omistajia olemme myös kaikki. Omistamme omistusasuntoja, säästämme eläkekassoihin jne."

Onhan se aika eri juttu olla suuromistaja, jonka mielipide painaa jotain yhtiökokouksessa, kuin perustallaaja, jonka palkasta osa mene eläkerahastoon. Samoin on aika eri jutttu omistaa vaikkapa arvokiinteistöjä Helsingin keskustasta kuin yksiö Jakomäestä.

Et sinä Marxin teorioita vielä sillä kaada, että nykyisin osa työläisistä omistaa asuntonsa. Tästä on täällä väännetty ennenkin, mutta mielestäni tuo Marxilainen jako kulkee vallan sisääpiirin ja sen ulkopuolisten välillä. Voi olla hyväpalkkaisessakin työssä ja omistaa vähän osakkeita, mutta aika vähän kukaan kuuntelee kun tuotanto siirretäänkin Kiinaan. Toisaalta pienyrittäjä voi joutua lähtemään vuokraamastaan liiketilasta, kun todellinen pääoman omistaja tekee tarjouksensa liiketilan omistajalle. Tai rakennusfirma saunottaa kunnanvaltuustoa ja saa urakaksen jonkin alueen uudelleen rakentamisen, jolloin alueen asukkaat ja yrittäjät joutuvat lähtemään.

"Amerikkalaiset eläkeyhtiöt. Niilläkin on tosin vain muutaman prosentin omistus. Nokian omistus on varsin sirpaloitunut. Silti aika vähän taitaa tavallisella amerikkalaisella tallaajalla olla sanottavaa Nokian tekemisiin"

"Onhan se aika eri juttu olla suuromistaja, jonka mielipide painaa jotain yhtiökokouksessa, kuin perustallaaja, jonka palkasta osa mene eläkerahastoon"

Sen verran on sanottavaa per "tallaaja, kun on suhteellinen omistus. Eikö se olekkin reilin mahdollinen määrä.
Työelökeläisen kommenteissa on Eläkejärjestelmän hallinto tarkemmin kuvattuna.
Että kysymys kuuluu, millä menetelmällä voitaisiin saada enemmän oikeudenmukainen järjestelmä, huutoäänestykselläkö?

En minäkään hyväksy yksityisen kulutuksen rakentamista velan varaan. Mutta nykyinen talouspolitiikka perustuu siihen. Koska palkat ovat jääneet jälkeen tuotannon kasvusta, ainoa keino on ollut kasvattaa kysyntää velkarahalla.
Pääomaliikkeiden vapauttaminen on mahdollistanut maailmanlaajuisen keinottelun ja pankit ovat ryhtyneet käymään sitä velkarahalla. Enää ei riitä Suomen pankkien seuraaminen, nekin ovat monin säikein kiinni kansainvälisessä rahapelissä.
Työeläkeläinenkin muistanee kuinka Suomen hallitus "löysi" 50 miljardia euroa yhdessä yössä syksyllä 2008 pankkien tukemista varten. Taisi olla pelkkää hyvää tuuria, ettei rahoja silloin tarvittu. Attacin talouskatsauksesta löytyy hyödyllistä tietoa finanssikriisin taustoista

Sen vuoksi kysyin, onko meillä varaa sallia finanssikeinottelua jatkossa. Mitä pitäisi tehdä? Le Monde diplomatique- lehdessä amerikkalainen taloustieteilijä James K Galbraith on sitä mieltä, että joko pelastetaan pankkeja ja leikataan hyvinvointia niiden hyväksi tai otetaan konkurssikypsiä pankkeja yhteiskunnan haltuun ja rajoitetaan keinottelua.

29.9 toimintapäivänä kunnon säpinät päälle.
Tamperekin suunittelemaan kaikenlaista kansalaistottelemattomuutta, ja ay liikkeen ihmisiin yhteyksiä.
Miekkari olisi oiva Tampereen keskustaan.
2 viikkoa aikaa pistää pystyyn kunnon rähinä!!!Toimintaa!!!

Olikohan tuo 50 miljardia rahaa vai vakuuksia? Nehän lankeavat vasta jos pankit jotka ovat saaneet vakuuksia menevät maksukyvyttömiksi. Näin ei edes oletettu käyvän koska nyt pankeilla oli mahdollisuus saada edullisia luottoja takauksen ansiosta. Takauksistahan maksettiin lisäksi takausmaksua joten sekin lienee ollut kannattava liiketoimi valtiolle. Pankkien vaikeudet sen sijaan olisivat heijastuneet monella tavalla meidän elämäämme eikä vaikutus olisi ollut positiivinen, paitsi tietysti kommunistien kannalta jotka vihaavat hyvin menevää yhteiskuntaa heillä kun ei ole siellä mahdollisuuksia. Kommunistit haluavat sekaannusta ja turmiota jotta saisivat mahdollisuuden pilata loputkin.

Samaan aikaan kun meillä myönnettiin vakuuksia pankeille 50 miljardia eli noin 30% BKT:stä niin Ruotsi myönsi noin 50%, USA 1000 miljardia € eli 10%, Irlanti n. 400 miljardia eli 200%. Suomi ei siis ollut mitenkään poikkeus sen aikaisissa oloissa.

Päätös osoitti vain hallituksen hyvää tilannetajua ja toimintakykyä kiperässäkin tilanteessa. Elämä on aina riskipeliä ja taloudellinen riski on aina helpompaa kestää kuin fyysinen ja henkeen käypä joita monissa sosialistimaissa on ollut tapana harrastaa. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kommunistillekaan esittää.

Takauksiapa hyvinkin, pankkien takauksia, että ne voivat jatkaa rauhassa seuraavan keinottelukuplan puhaltamista. 90-luvulla maksettiin Suomessa n. 50 miljardia markkaa pankkien pelastamisesta, nyt syksyllä 2008 varattiin 50 miljardia euroa.
Paljonko tarvitaan, kun kupla puhkeaa seuraavan kerran?
Ilmeisesti jossakin on vankkumaton usko "vapaiden" rahamarkkinoiden siunauksellisuuteen ja siitäpä jotkut käärivät oivat voitot.