Hallitus on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotus lapsi- ja nuorisojärjestöjen, sivistys- ja opintokeskusten, arkistojen ja ns. think thankien avustusten yhdistämistä puoluetukeen ja niiden jakamisesta eduskunnan voimasuhteiden mukaan. Työryhmä selvittää myös puoluetuen laajentamista kuntatasolle, jossa tuki jaettaisiin niin ikään eduskuntavaalien tulosten perusteella. Samalla on tarkoitus korottaa puoluetuen määrärahoja ja sitoa ne indeksiin.
Valtioneuvoston kanslian helmikuussa asettamalle työryhmälle on annettu aikaa ehdotusten tekemiseen vain toukokuun loppuun asti. Työryhmän puheenjohtajana on ylijohtaja Vesa Jatkola valtiontalouden tarkastusvirastosta. Työryhmä kuulee asiantuntijoina eduskunnassa edustettuna olevien puolueiden puoluesihteereitä.
Vähin äänin käynnistetty hanke on Tiedonantajan saamien tietojen mukaan lähtöisin keskustan, kokoomuksen ja vihreiden puoluesihteereiden junttaporukasta.
Keskustan Jorma Korhonen, kokoomuksen Taru Tujunen ja vihreiden Panu Laturi ovat valmiita koplaamaan jopa lasten toimintaan ja vapaaseen sivistystyöhön tarkoitetut valtionavustukset puoluetukeen, jotta porvarihallitus pääsee jakamaan nämäkin rahat eduskunnan voimasuhteiden eikä vapaan kansalaistoiminnan periaatteiden mukaan.
Eduskuntapuolueille jaettavaa puoluetukea paisuttamalla puoluesihteerit aikovat ilmeisesti paikata sitä aukkoa, jonka vaalirahoitusskandaalit uhkaavat muuten aiheuttaa niiden tukirahoitukseen.
Demokraattisen Sivistysliiton opintokeskuksen opintojohtaja Leo Partanen ihmettelee sitä, että yhtäältä hallitus teettää kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta puhuvia demokratiaohjelmia, mutta on toisaalta viemässä samaan aikaan kansalaisyhteiskunnan edellytyksiä.
– Sivistys- ja opintokeskusten avustusten jakaminen eduskunnan voimasuhteiden pohjalta johtaisi vapaan sivistystyön alasajoon. Se rajaisi vapaan sivistystyön vain eduskuntapuolueiden tahdosta riippuvaksi. Eihän tässä ole mitään järkeä, Partanen toteaa.
– Jos ahneus menee myös valtionosuuksien puolelle, voidaan heittää romukoppaan kaikki se työ, jota on tehty vapaan sivistystyön juuri uudistetun lain ja kehittämisohjelman toteuttamiseksi.
Opintokeskusten yhteisjärjestössä hallituksen aikeista ollaan tyrmistyneitä. Se ei ole saanut pienintäkään tukea asianosaisilta, kukaan ei halua tulla puolueiden käsikassaraksi, kertoo Partanen. Opintokeskukset ry onkin ottanut kantaa hanketta vastaan ja toivoo myös sivistysjärjestöjen jäsenyhteisöjen vaikuttavan sen torjumiseksi.
|
| DSL järjestää yhteistyökumppaneiden kanssa muun muassa yhteiskunnallisen vaikuttamisen kursseja. / Marko Korvela |
27.1. 2012 – Tiedonantaja
26.1. 2012 – Tiedonantaja - Oulu
25.1. 2012 – Tiedonantaja
13.1. 2012 – Tiedonantaja
12.1. 2012 – Yrjö Hakanen
2.1. 2012 – Hannu Oittinen
30.12. 2011 – Tiedonantaja
29.12. 2011 – Marko Korvela
23.12. 2011 – Tiedonantaja
22.12. 2011 – Tiedonantaja
16.12. 2011 – Tiedonantaja
12.12. 2011 – Tiedonantaja
9.12. 2011 – Erkki Susi
29.11. 2011 – Tiedonantaja
29.11. 2011 – Hannu Oittinen
21.11. 2011 – Tiedonantaja
21.11. 2011 – Marko Korvela
8.11. 2011 – Camilla Kantola
3.11. 2011 – Tiedonantaja
3.11. 2011 – Tiedonantaja
31.10. 2011 – Marko Korvela
31.10. 2011 – Hannu Oittinen
27.10. 2011 – Tiedonantaja
24.10. 2011 – Tiedonantaja
21.10. 2011 – Tiedonantaja
18.10. 2011 – Tiedonantaja
18.10. 2011 – Tiedonantaja
14.10. 2011 – Marko Korvela
14.10. 2011 – Tiedonantaja - Hannu Oittinen
14.10. 2011 – Marko Korvela
12.10. 2011 – Tiedonantaja
8.10. 2011 – Marko Korvela
7.10. 2011 – Tiedonantaja
5.10. 2011 – Marko Korvela
21.9. 2011 – Tiedonantaja
19.9. 2011 – Tiedonantaja
Tässä tuleekin esille se porvarillisen demokratian suuri kysymys:
Ohjaavatko kansalaiset valtiota puoluekoneistonsa avulla vai ohjaako valtio kansalaisia puoluekoneistonsa avulla? Olisi naivia ajatella että vain toinen on totta, mutta totaalisen naivia olisi ajatella että vain ensin mainittu olisi totta.
Usein kaikki näennäisesti irrallisina esiintyvät asiatkin omaavat takanaan yleisen lainalaisuuden josta ne ovat syntyneet.
Kapitalismin globaali kriisiytyminen vaatii muutosta poliiittiseen järjestelmään JOLLAKIN TAVALLA.
Vaihtoehtoina ovat demokratian laajentaminen ja syventäminen jotta kriiseihin saataisiin ratkaisuja - tai sitten kapitalismin muuttaminen entistä autoritaarisemmaksi, kuten tahtui mm. 30 luvulla Saksassa, Suomessa jne.