Nykyisen kapitalistisen tuotannon ja viime vuosisadan kapitalismilla on edelleen yhteisiä ilmenemismuotoja. Kapitalismin kehitysvaiheiden kaikkina aikoina on sen peruskivenä ollut tuotantovälineiden yksityisomistus. Nykyisin puhutaan kehittyneistä kapitalistisista maista, joksi myös Suomea sanotaan.
Kehitys ei ole kuitenkaan niissäkään muuttanut kapitalistisen tuotantotavan peruslakia; tuotanto toimii yksityisen omistajansa voittojen jatkuvan maksimoimisen välineenä. Se ei myöskään ole muuttanut tuotantovoimissa työläisen aseman perusolemusta. Sen paikka ja rooli on edelleen verrattavissa muihin koneiston osiin. Aikaisempaan kapitalismiin verrattuna työläisen asema työvoimatavarana on vain vahvistunut ja käynyt näkyvämmäksi.
Nykyisessä tuotannossa työvoiman on sopeuduttava kapitalistisen tuotannon tarpeisiin. Tuotannon realisoinnissa päivän sana on logistiikka. Perinteistä tapaa tuottaa varastoon ei enää tapahdu. Kun tehdään koko ajan suuresti heilahtelevaan kysyntään sovitettuja tavaramääriä, luonnollisesti myös työvoiman käytön tarve muuttuu entistäkin heiluvammaksi.
Jo Marx osoitti pääoman kehityksen peruslainalaisuudet. Niiden mukaisesti kapitalismissa työttömyys tulee vain kasvamaan kapitalismin kehittymisestä huolimatta, ja päinvastoin, jopa kapitalismin kehitystä seuraten.
|
| Työajan pidentäminen on keino kapitalistin voittojen kasvun lisäämiseen. / Charles Kaiser |
Nyt Suomessakin esitetään työttömyyden poistamisen lääkkeenä tuottavuuden tuntuvaa nostamista ja työajan pidentämistä. Kumpikin keino on kapitalismissa vain keinoja kapitalistin voittojen kasvun lisäämiseen. Tuottavuuden kasvun mittana aina voi ja tulee olla vain ihmistyövoiman käytöstä saatu tuotemäärä tietyssä ajassa.
Kapitalismissa kummankin edellä mainitun tekijän tehostaminen vain pienentää elävän työvoiman käyttötarvetta kasvavasta tavaramäärästä huolimatta. Syrjään työnnetty ihmismäärä kasvaa. Kapitalismi syö omaa häntäänsä. Ristiriita kärjistyy työn yhteiskunnallisen luonteen ja yksityisen omistajan välillä.
Täystyöllisyys on kapitalismissa mahdoton tavoite. Koska kapitalismi perustuu lisäarvon anastamiseen ja sen kasautumiseen harvoille, ei myöskään tuotannon tasainen kasvu ole mahdollista.
Vaikka kapitalismin ihmisvastaisia ominaisuuksia voitaisiin paremmalla politiikalla lieventää työväestölle edullisemmaksi, ei sen varaan voida enää tulevaisuutta rakentaa. Työväenliikkeessä täytyy palata kokonaisvaltaisempaan taisteluun koko kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi ja tuotannon haltuunottamiseksi. Päätösvalta on otettava työväestölle. Muutosta kestävään ja parempaan ei saavuteta pysyttäytymällä sellaisessa politiikassa, jolla rajaudutaan vain kapitalismin remonttitoimiin.
Kapitalismin sietämättömyys kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Kansan keskuudessa se alkaa jo ilmetä tietoisena muutosvoimana. Kuitenkin kapitalisteilla on vielä käytettävinään valtansa pönkittämiseen Timo Soinin kaltaisia houkutuslintuja, jotka kauppaavat politiikkaa, jolla on muka mahdollista tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttaminen kapitalismin vallitessa.
On aika jo nähdä, että mahdottoman tekeminen mahdolliseksi on haihattelua. Se on myös riistojärjestelmän tietoista hyväksymistä sanahelinällä!
Tuottavuuden kasvu on periaatteessa hyväksi, kunhan se tapahtuu teknisen kehityksen ja keksintöjenkin myötä, koska se antaa mahdollisuuden tehdä lyhyempää työpäivää. Tuottavuus on todella kasvanut niin paljon, että ihmiset tulisivat ihan hyvin toimeen vaikka keskimääräisellä 20..30 viikkotyötunnilla. Tosin työn tulokset pitää jakaa nykyistä tasaisemmin. Porvariston ja demareidenkin puheet työurien pidentämisestä johtuvat siitä, että he haluavat lisää liikevaihtoa, kun normaali ihminen haluaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa.
Kun kiinalaiset tekevät tunnin ylitöitä
päivittäin niin kaikki maailman plastiikki
lelut ja vaateparret on tehty ja kenenkään
ei tarvitse maailmalla edes yrittää
heidän kanssaan kilpailla.
Afrikan ja Latinalaisen Amerikan tekstiilitehtaat ovat jo sulkemassa oviaan
varsinkin kun vielä Vietnam ja Taimaa
ja vaikkapa Bangladesh tekee kengät
ihmisrodun jalkoihin. Otetetaan iisisti
ja odotetaan seuraavaa maailmansotaa
jolloin taas kaikki pannaan palasiksi.
Tai sitten maailmanvallankumous voisi olla
parempi vaihtoehto kuten toveri Lenin
ehdotti. Mietitäänpäs yhdessä ennekuin
kun taas tapellaan kuin kylärakit vaikkapa
tulevien vaalien taistoissa. Viimeistä
taistoa odotellessa.
Olette oikeassa, jos työmäärä tiputetaan 20 tuntia/viikkoon niin työttömyys saattaa muuttua työvoimapulaksi ainakin joillain aloilla ja tuleehan sitä puolella palkalla toimeen kun opettelee säästäväiseksi. Tosin moni saa muuttaa autonsa fillariin ja mennä lähijoen rantaan kesäisin Las Palmasin asemasta mutta onpa kaikilla töitä ja liikunta tekee meistä terveempiä.
Työaika ja työn tuottavuus kannattaa selvittää lukemalla Karl Marxin Pääoman I osan luvut : ”Työpäivä” ja Koneet ja suurteollisuus”. Ainut, mitä niissä ei selvitetä, on energiavarojen ja niiden käyttämisen osaamisen merkitys työn tuottavuudelle. Kirjaa löytyy kirjastoista, sosialidemokraateilta, kansandemokraateilta ja kommunisteilta ja miksei muistakin sivistyskodeista.
PS. Pekka liioittelee lelujen suhteen, mutta toisaalta perusteollisuutta kiinalaiset eivät hoida ylitöinä, vaan heillä on siihen erinomaiset koneet.
Ettei Marxin teoksien perinpohjaiseen
tutkisteluun ole nyt aikaa varsinkaan
näin upeilla ilmoilla , jolloin voi puuhastella vallankumousaskareissa ilman , että saa räntää vaakatasossa
mekolleen. Kun olen elämäni mielen-
kiintoisesti eläneenä rullatuolissa niin tietysti kirjoittelen omat muistelmani ja jos aikaa ja näköä riittää niin plaraan Leninin ja Marxin
kootut läpi ja vertaan oliko meillä
joitakin yhteisiä näkökulmia maailman-menoon. Jos olet elänyt arvottoman ja
sisällyksettömän elämän niin on turhaa
jankuttaa lisäarvon oikeudenmukaisesta
jakamisesta ennen , tänään ja huomis-
päivinä.
Edellisen kirjoittajan viesti tuntuu sympaattiselta. Taloudellisen tasa-arvon puolesta saarnaaminen tuntuu turhalta, koska se ei taida toteutua heti edes sosialismissa. Sielläkin toiset tekevät turhan pitkää päivää, ja toiset jaarittelevat jotain turhaa päivät pitkät. Kävin muuten äsken hakkaamassa kirvellä polttopuita ja moottorisahalla päästelin tuoretta mäntypölliä 25 cm pätkiksi. Varsinaisen palkkatyön päätteeksi siinä näkee työnsä tuloksia, mutta todellisuudessa sen työn tuottavuus on vain kohtalainen. Jos ja kun kuluttajien energiaverotusta nostetaan, yhä useampi ryhtyy tekemään polttopuunsa itse ja yhteiskunnan näkökulmasta työn tuottavuus alenee. Kun teen polttopuita, niin en mene kuntosalille. Kuntosaliyrittäjältä jää tulot saamatta ja hänenkin täytyy siirtää uuden BMW:n ostoa tuonnemmaksi jne. Niin sanottu talouskasvu ei jatku entiseen malliin = liikevaihdot ovat vaarassa. Tarinan opetus on, että yhteiskunnalliselle työn tuottavuudelle energiavarat ja niiden fiksu käyttäminen ovat tärkeitä. Ongelmahan on vain siinä, että vaivattomat energiavarat käyvät niukemmaksi. Tästä seuraa se, että pääomapiirit eivät ole enää tyytyväisiä, vaan vaativat jopa rullatuolimummoja osallistumaan säästöillään talkoisiin elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämiseen. Tämä on ns. big picture.
Matti Saarinen, on vain pakko nyt todeta, että tuo edellinen viestisi muistuttaa kovasti rikotun ikkunan ongelmaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikotun_ikkun...
Eli puunhakkuulla säästämäsi raha menisi johonkin toiseen kohteeseen. Toisaalta runsaan halonhakkuun lisäksi voisi olla hyväkin käydä salilla ikään kuin fysioterapian mielessä. Lisäksi en usko, että koko väestöstä kovinkaan suuri osa alkaa halkoja hakkaamaan, sillä eihän niille mm. kaupungeissa kaukolämmön alueilla ole paljonkaan käyttöä.
Tuota energiaveron nostamista vastustan minäkin. Näitä kohti tasaveroa meneviä uudistuksia on nyt perusteltu milloin milläkin ympäristösyyllä. Energiaveron tapauksessa ilmastotalkoilla. Tosin jos nyt ylipäänsä ilmastonmuutokseen uskotaan, pitäisi Suomessa mm. kaukolämpöä tukea veronalennuksin sillä se 80 prosenttisesti tuotetaan yhteistuotannossa. Eli se menisi hukkaan, jos sitä ei johdeta koteihin. Tosin hallituksen energiapaketti onkin kovin tekijöidensä näköinen: kepulaista aluepolitiikkaa ja kokoomuslaista laissez-faire-arvomaailmaa.
En jatka opiskelijan esittämästä energiavero-asiasta vaan haluan pitäytyä tuottavuusaiheessa. Opiskelija on tietty oikeassa, että halkojen hakkuu ei voi muodostua niin laajaksi, että se näkyisi kansantaloudessa. Mutta se oli vain esimerkki, että jos ja kun energian hankinta vaikeutuu, niin sitä on tehtävä omalla työllä tai korvattava ulkoisten energiatuotteiden kohonnut työarvo kohonneina hintoina. Ja kun ottaa energiapanosten kertautuvan vaikutuksen kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin niin huomataan tuottavuuden olevan vaakalaudalla.
Kokonaan toinen asia on, että ns. porvarillisessa talousteoriassa työn tuottavuudella ja työpäivien pituuksilla ei ole juuri mitään roolia. Työvoimallehan teorian mukaan maksetaan oikeudenmukainen korvaus työstä riippumatta työn tuottavuudesta tai työpäivän pituudesta. Tuottavuudella on rooli vain, kun vertaillaan firmoja tai maita keskenään. Jos työvoimalle kerran maksetaan juuri sen omaa panosta vastaava korvaus, niin firma tai kansantalous ei hyödy mitään (paitsi verotuloja, jotka ovat tulonsiirtoja - ei lisäarvoa). Mitä siis hyödyttää porvarillisen teorian valossa, jos ihmiset tekevät työtä 40v sijasta 45v? Mitä varten työtä pitää tehdä, jos siitä ei tue jotain lisää = lisäarvoa? Sille, joka on rehellinen porvarillisen teorian kannattaja, ainut järkevä vastaus edelliseen kysymykseen on, että pitämällä ihmiset töissä ne maksavat työllään oman elantonsa ja eläkekassat saavat pitää rahansa. Toisin sanoen työurien pidentämisen todellinen tavoite, on eläkeajan lyhentäminen. Mutta se kuulostaa rumalta.
Ja sitten on paljon poliitikkoja jota vain laulavat toisten lauluja papukaijan tavoin.
7.5. 2012 – Marko Korvela
18.4. 2012 – Marko Korvela
13.4. 2012 – Arto Tuominen
28.3. 2012 – Jari Heinonen
21.3. 2012 – Seppo Ruotsalainen
20.3. 2012 – Marko Korvela
13.3. 2012 – Marko Korvela
18.2. 2012 – Tiedonantaja
6.2. 2012 – Marko Korvela
27.1. 2012 – Erkki Susi
25.1. 2012 – Erkki Susi
21.1. 2012 – Tapio Siirilä
27.12. 2011 – Arto Tuominen
19.12. 2011 – Marko Korvela
22.11. 2011 – Marko Korvela
20.9. 2011 – Marko Korvela
9.9. 2011 – Marko Korvela
5.9. 2011 – Erkki Susi
26.8. 2011 – Seppo Ruotsalainen
17.6. 2011 – Tiedonantaja
31.5. 2011 – Marko Korvela
13.4. 2011 – Seppo Ruotsalainen
29.3. 2011 – Maarit Haataja
24.3. 2011 – Reijo Rinne
9.3. 2011 – Kaija Kiessling
5.3. 2011 – Jari-Ville Nyman
30.1. 2011 – Marko Korvela
20.1. 2011 – Kalle Kuittinen
8.1. 2011 – Rino Gelmi
5.1. 2011 – Yrjö Hakanen
30.11. 2010 – Tiedonantaja
8.11. 2010 – Reijo Rinne
9.10. 2010 – Erkki Susi
23.9. 2010 – Martti Leppänen
8.9. 2010 – Lena Huldén
26.8. 2010 – Tapio Siirilä
No niin ! Kaikki olemme samaa mieltä
kapitalismin kauhuista, joita toveri
Leppänen ansiokkaasti kuvailee.
Marxilla ja Leninillä oli onni , etteivät he joutuneet elämään koskaan
kommunistisessa järjestelmässä. Kun
he tällaista yhteishyvän järjestelmää
kehittelivät teksteissään he eivät voineet kuvitella, ettei itse ihminen
muutu miksikään eikä uudestisynny
vaikka tuotantovälineitä ei olisi kenenkään omistuksessa.Ernesto Che Guevara oli yksi näistä uuden ihmisen
luomisprosessista haaveilevista
yhteiskuntakriitikoista. Tänään Kuuba
on joutunut myöntämään, ettei haave-
kuvien uusi uljas kommunismi toimi.
Tämän ovat huomanneet myös kiinalaiset,
jotka realisteina hankkivat kaiken
mahdollisen kapitalistien kehittämän
teknologian oman elintasonsa kohottamiseksi. Kommunistisessa Kiinassa on syntynyt rikas talouseliitti ,joka on ymmärtänyt
mitkä kiihokkeet saavat yhteiskunnan
kehityksen käyntiin. Ovatko kommunismi
ja sosialismi kiinalaisten mielestä
tänään ajankohtaisia ajatussuuntia?
Kun hyvinvointi on luotu niin jaetaan
vasta sitten kaikkea hyvää kansalaisille. Kiinalaisilla oli
aikoinaan Maon aikana päällään vain
yhden kuosin vaateparsi. Tänään maa tuottaa suuren osan maailman vaatteista.