Helsingin Sanomat kirjoitti tiistaina pääkirjoituksessaan tyypilliseen tapaansa suurvaltojen USA:n ja Kiinan kiristyneistä suhteista Aasian merillä. Jutun perusteella lukija sai sen kuvan, että jännittynyt tilanne johtuu Kiinan aggressiivisuudesta, isännyyspyrkimyksistä, pullistelusta ja toisten maiden jyräämisestä.
Todellisuudessa USA on aggressiivisella käyttäytymisellään koko tämän vuoden kiristänyt jännitystä suhteessa Kiinaan. Jännityksen kiristäminen alkoi tammikuussa, kun USA toimitti suuren määrän aseita Taiwanille.
Tämän kesän aikana Obaman hallinto on laajentanut vastakkainasettelua Kiinaa kohtaan. Lyhyt liennytyskausi touko- ja kesäkuussa johtui vain siitä, että USA:lla oli tarve valmistaa Kiinan tuki YK:n turvallisuusneuvostossa uusille pakotteille Irania vastaan. Sen jälkeen USA on tahallisesti lietsonut jännitteitä Kiinan kanssa sarjalla aggressiivisia toimia Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Puhuessaan ASEAN-maiden turvallisuusfoorumissa heinäkuussa USA:n ulkoministeri Hillary Clinton asettui provokatorisesti niiden maiden puolelle, joilla on alueellisia kiistoja Kiinan kanssa Etelä-Kiinan merellä. Tämä oli osa USA:n pyrkimyksiä rakentaa Kiinan vastaista rintamaa. Kiina oli kertonut maaliskuussa USA:n edustajille, että se pitää Etelä-Kiinan merta yhtenä keskeisenä intressinään. Silti Clinton jätti viestin huomiotta ja vaati ”avointa pääsyä” näille vesille, toimenpide, jota Kiinan ulkoministeri kuvasi ”käytännössä hyökkäykseksi Kiinaa vastaan”.
Muutamaa päivää myöhemmin USA aloitti suuret yhteiset sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa Japaninmerellä piittaamatta Kiinan vastalauseista. Sotaharjoituksiin, jotka olivat muodollisesti vastaus väitettyyn eteläkorealaisen laivan upottamiseen Pohjois-Korean toimesta maaliskuussa, osallistui 20 eteläkorealaista ja yhdysvaltalaista sota-alusta, mukaan lukien jättimäinen lentotukialus USS George Washington. Viime maanantaina USA aloitti uudet sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa Keltaisellamerellä lähellä Kiinan rannikkoa.
Näiden jännitteiden taustalla ovat perinpohjaiset muutokset globaalissa voimatasapainossa. Kiinan nopea taloudellinen kasvu viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on nostanut Kiinan tänä vuonna maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi USA:n jälkeen, mutta ennen Japania. USA on vastannut omaan taloudelliseen heikkenemiseensä käyttämällä sotilaallista mahtiaan, jotta se voisi turvata herruutensa Keski-Aasian ja Lähi-idän energiarikkailla alueilla ja saartaa Kiina liittoumilla ja kumppanuuksilla, jotka ulottuvat Japanista ja Etelä-Koreasta Kaakkois-Aasian kautta Intiaan, Pakistaniin ja Afganistaniin.
Maailmanlaajuinen talouskriisi on suuresti pahentanut kahden valtion välistä kilpailutilannetta. Alun perin finanssiromahduksen vaaran partaalla ollut Obaman hallinto aikoi nojautua Kiinan apuun. Maailman suurimpana velallisena USA on erittäin riippuvainen Kiinasta tulevasta rahavirrasta. Mutta kun finanssikriisi tilapäisesti helpotti, Washington alkoi painostaa Pekingiä erilaisilla asioilla, muun muassa Kiinan valuutan revalvoinnilla sekä kauppaa ja ilmastonmuutosta koskeneilla aloitteilla. Samaan aikaan se alkoi aktiivisesti sekaantua Aasian valtameren alueen asioihin.
Viime heinäkuussa Hillary Clinton kertoi kiertelemättä ASEA:in huippukokouksessa Thaimaassa, että USA oli ”takaisin Aasiassa”. Se oli viittaus kritiikkiin, jota oli esitetty Bushin hallinnon välinpitämättömyydestä Aasiaa kohtaan. Clinton viestitti uutta diplomaattista offensiivia kertoen toimittajille: ”Tiedän, että monet Kiinan naapurit ovat ilmaisseet huolensa [sen noususta], joten me haluamme vahvistaa suhteitamme moniin maihin, jotka ovat Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.”
Kiinalainen Globe Magazine -lehti sanoi jännitteitä kommentoidessaan, että USA:n viimeaikaiset ja suunnitellut toimet ”manifestoivat Washingtonin kylmän sodan mentaliteettia ja muodostavat uhan Kiinan ja koko alueen turvallisuudelle”.
”Sekä Yhdysvallat että Kiina ovat tärkeitä maita maailmassa. Niiden tehtävänä on turvata maailmanrauha. Rauhanomainen rinnakkaiselo, keskinäinen hyöty ja yhteinen hyvinvointi ovat sen vuoksi ainoa vaihtoehto kahdelle maalle ja kansalle.”
”Washingtonin pitäisi hylätä kylmän sodan mentaliteetti ja tykkivenepolitiikka ja palauttaa rauha Japaninmerelle, Keltaisellemerelle ja Etelä-Kiinan merelle.”
Mikä on USAn intressi taata Taiwanin itsenäisyys? Jokin intressi aina pitää olla.
Eihän USA näet esim. pakottanut maantieteellisesti paljon lähempänä olevan Hondurasin vallankaappajia palauttamaan valtaa lailliselle presidentille Manuel Zelayalle.Tästä näemme, ettei USAn motiivi ole ainakaan laillisuus tai demokratia - joka sekin on Taiwanissa niin ja näin. Siellähän paljastuu tuolloin tällöin lahjontajuttuja, jotka johtavat jopa johtavien poliitikkojen itsareihin.
USA:n intressi taata taiwanin itsenäisyys juontaa juurensa vuoteen 1949. Tuolloin Mao alisti mannerkiinan omaan hallintoonsa. Samoihin aikoihin suuri joukko kiinalaisia pakeni Taiwanille.
Mao suunnitteli Taiwanin "vapautusta" tämän jälkeenkin mutta Taiwan USA:n tukemana pysyi estämään hankkeen. Jos USA ei olisi tukenut Taiwania, olisi kommunistinen Kiina varmasti valloittanut myös Taiwanin. Se ei olisi ollut sinne kommunismia paenneiden Taiwanilaisten tahto.
Hondurasin ja Taiwanin tilannetta ei voi verrata keskenään. Hondurasilla on kysymys maan sisäisestä selkkauksesta. Taiwanilla on kysymys taas naapurivaltion luoman uhan torjuminen.
Mitä tulee Taiwanin demokratiaan, se on olosuhteisiin nähden hyvä. Ja jos verrataan siihen toiseen vaihtoehtoon, että Kiina miehittäisi Taiwanin ja toisi sinne kommunistisen diktatuurin, voidaan nykytilannetta pitää erinomaisen demokraattisena tilanteena.
Hondurasin presidentti Zelaya aikoi
muuttaa maan perstuslakia omiin tarpeisiinsa. Vallassa olijalle , tämä on
kyseenalainen tapa demokraattisessa maassa
USA suosii toki demokratiaa juhlapuheissa ja julistuksissa, mutta todelliset teot ovat aivan muuta.
Nicaraguaa ja Chileä vastaan suunnattu terrorismi ovat ehkä näkyvin tässä lajissa, muttei suinkaan ainoat.
Tästä on hyvänä esimerkkinä Ylen taannoinen tv-dokumentti Daniel Ellsbergistä ja hänen toiminnastaan paljastaa sisäpiiristä käsin vuotamalla tietoja USA:n todellisista tavoitteista sen hyökätessä Vietnamiin ja muualle Indokiinan alueella.
Varsinkin presidenttien Lyndon Johnsonin ja Richard Nixonin toimet tuotiin selkeästi esille.
Kiihdyttäessään pommituksia, ja joiden aiheuttamien siviiliuhrien osalta Nixon totesi aivan herttaisen porvarillisesti "minä en välitä heistä hittoakaan".
Zelaya oli järjestämässä kansanäänestystä siitä, pitääkö perustuslakia muuttaa. Sitä olisi sitten muutettu laillisessa järjestyksessä. Kansanäänestysjupakka oli pelkkä tekosyy vallankaappaukselle, tosi asiassa kyseessä oli taloudellinen yhteistyö USA:n kontrollista vapaiden lat. am. maiden (Venezuela, Equador, Bolivia, Kuuba) kanssa. Siksi USA hiljaisesti tuki Zelayan raivaamista sivuun.
Taiwan oli Kiinan sisäinen kysymys kunnes Kiinan oikeisto perusti sinne oman valtion. Miksi USA ei vapauta Tiibetiä?
Koska Tiibet ei ole USA:n meritukikohta, kuten Taiwan.
Kirsi kysyy;
Miksi USA ei vapauta Tiibetiä?
Noh, siinä on pieni ero.
Tiibet on osa Kiinan valtiota, kun taas Taiwan on itsenäinen valtio,
Keskustelu perustuslain muutoksesta
käydään demokraattisissa maissa
kansan valitsemassa parlamentissa.
Kansansuosiota nauttiva diktaattoriksi
pyrkivä poliitikko kysyy suoraan
kansalta haluaako se, että hän hallitsee maata perustuslain vastaisesti useampia vaalikausia.
Kuuba on esimerkki maasta jossa kansalta on evätty kaikki ihmisoikeuksien julistuksen mukaiset
oikeudet vaikuttaa maansa harjoittamaan
politiikkaan. Jostain syystä maa on vasemmistolaisten jatkuvan ylistyksen kohde. Yksi puoluejärjestelmä on täydellinen ja vallankumouksen puolustuskomiteat valvovat kortteleittain kansalaisten käytöstä ja
heidän mielipiteitään. Tällaista
järjestelmää vastaan on toimittu
Hondurasissa.
Kirsti Era, voisiko ajatella niin, että kun kommunistit kaappasivat vallan Manner-Kiinassa niin ne demokraattisesti ajattelevat ihmiset pakenivat Taiwan;in saarelle hirmuhallintoa pakoon. Vähän samalla lailla kun kommunistien kaapatessa vallan Venäjällä niin suuri joukko ihmisiä pakeni länteen esim Suomeen. Yhtäläisyyttä on myös siinä, että Taiwan ja Suomi itsenäistyivät emämaan myöhemmistä uhkailuista huolimatta!
Lahjonnasta ei paljon kannata ilkkua Taiwanilaisille, ei tämä oma pesäkään niin puhtoinen ole. Sillä kulmakunnalla vain vastuuta otetaan eritavalla kuin täällä!
USA:n imperialismi on hyökännyt Kiinan alueelle Taiwaniin ja pitänyt sitä miehityksessään kuluneen yhdeksän vuoden ajan. Vähän aikaa sitten se lähetti asevoimansa hyökkäämään Libanoniin ja miehittämään sen. Yhdysvallat on perustanut satoja sotilastukikohtia moniin maihin kaikkialle maailmaan. Kiinan Taiwanin alue, Libanon ja kaikki Yhdysvaltain sotilastukikohdat vieraalla maaperällä merkitsevät yhtä monta hirttosilmukkaa USA:n imperialismin kaulassa. Hirttosilmukat ovat amerikkalaisten itsensä eikä kenenkään muun muodostamia ja he itse ovat panneet nämä silmukat kaulaansa ja ojentaneet köysien päät Kiinan kansalle, arabimaiden kansoille ja kaikille niille maailman kansoille, jotka rakastavat rauhaa ja vastustavat aggressiota, Mitä kauemmin amerikkalaiset hyökkääjät pysyvät noissa paikoissa, sitä enemmän hirttosilmukat heidän kaulassaan kiristyvät. -Puheenjohtaja Mao Tsetung-
Parahin 台湾是一个主权国家 Kirjoitit tuossa 13.09.2010 "Jos USA ei olisi tukenut Taiwania, olisi kommunistinen Kiina varmasti valloittanut myös Taiwanin. Se ei olisi ollut sinne kommunismia paenneiden Taiwanilaisten tahto." Haluaisin nyt selventää yhtä perusasiaa marxismista. Sosialismi on se vaihe kun Uusi Valta on valtion laajudessa kokonaisuudessaan(ja rakennetaan sosialismin aineellinen ja tekninen perusta, kommunistisen ihmisen kavatus jatkuu), kommunismi on sitä seuraava vaihe, jolloinka nykyisen näkemyksen mukaan on mahdollista kun maailmassa ei enää ole kapitalistisia valtioita, jako luokkiin on poistunut, valtio kuoleutunut. Eli koskaan ei ole ollut mitään kommunistista Kiinaa vaan sosialistinen (proletariaatin diktatuuri) Kiina. Sosialismi on vain siirtymä vaihe kohti kommunismia jossa ei enää ole valtioita. Selitinkö asian tarpeeksi yksinkertaisesti? Kun monille tuntuu olevan niin vaikea käsittää se miten marxilaiset ymmärtävät sosialismin ja kommunismin...
Jukka Kuusisto, minä en kyllä ymmärtänyt mitään tästä sinun selvityksestäsi kohti kommunismia.
Voisiko tämän ketjun nopeuttamiseksi ja päämäärän saavuttamiseksi käyttää esim geenimanipulaatiota toivotunlaisten ihmisten jalostamiseksi? Tavoitehan on minun ymmärtääkseni saada aikaiseksi aivoton omaan ajatteluun pystymätön ihmisrotu, jotta kommunismin paratiisi saavutetaan.
Jukka Kuusisto on ilmeisesti ottanut
tosissaan seuraavan web osoitteen:
jossa yhdysvaltain tiedustelupalvelun
CIA:n peitemateriaalia on kirjoitettu
selvällä suomenkielellä.
Anteeksi parahin herra/rouva PSillanpää, sosialismi (proletariaatin diktatuuri) on vain siirtymävaihe kohti kommunismia. Kommunismissa kaikki maailman valtiot ovat kuoleutuneet ja ihmiset kasvaneet oman edun tavoittelijoista yhteisön parasta ajatteleviksi. Luonnollisesti sosialismin vaihe kestää epämääräisen ajan koska kukaan ei voi ennustaa montako sukupolvea vaaditaan, että kaikki oppivat ajattelemaan "Kultakin kykyjensä mukaan, kullekkin tarpeidensa mukaan". Kaltaisellesi tällainen ajattelöu on varmastikkin mahdotonta?
ps: Monille täällä kirjoitteleville, Neuvostoliitto ja Kiinan kansantasavalta olivat vasta sosialismin vaiheessa...
Jukka Kuusisto, olet aivan oikeassa etten pysy ajatuksiesi ja kaltaisiesi mukana. Uskovaiset lupaavat Paratiisin jo seuraavassa "elämässä", kummunismin Paratiisi on mielestäsi jossain kaukaisuudessa. Kumpi tuntuu uskottavammalta??
Jo aikaisemmin tarjoamani menetelmä voisi nopeuttaa prosessia!
Neuvostoliiton malliin meilläkin pyrittiin ja nyt vasta sanotaan, että malli oli epäkurantti! Ohjeethan tuli Moskovasta vai mitä?
Kyllä! Neuvostoliitto oli terveillä marxilais-leniniiläisillä linjoilla vuoteen 1961, jolloin aloitettiin talousuudistukset, jotka auttoivat kapitalismin paluuta. Jo 1945 Suomen kommunistisessa liikkeessä tehtiin häpeällinen virhearvio, ja lähdettiin vaaleihin, mutta suurin vääristymä tapahtui vasta kansojen isän toveri Stalinin kuoleman jälkeen, silloin kaikki m-l:n perusteet lakaistiin roskakoriin, Puheenjohtaja Mao Tsetung kyllä jatkoi työtä, mutta suomessa oikeoppiset jäivät oppositioon... http://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilais-len...
PSillanpäälle vielä, me kommunistit jatkamme taistelua vaikka maailman loppuun asti, sillä uskomme paratiisiin lue.kommunismiin on niin vahva ettei mikään sitä tule horjuttamaan.
Kuluu melko kauan aikaa ennen kuin sosialismin ja kapitalismin väliseen ideologiseen taisteluun liittyvä kysymys saadaan ratkaistuksi maassamme. Se johtuu siitä, että porvariston ja vanhasta yhteiskunnasta peräisin olevan sivistyneistön vaikutus tulee säilymään maassamme vielä pitkän aikaa, ja samoin on niiden luokkaideologian laita. Ellei tätä ymmärretä riittävästi tai ellei sitä ymmärretä lainkaan, silloin tehdään mitä vakavampia virheitä eikä ideologian alalla käytävän taistelun välttämättömyyttä oteta lainkaan huomioon. PJ Mao Tsetung
Jukka Kuusisto, näiden teidän teesienne seuraaminen saa todella maailmanlopun paljon lähemmäksi kuin mitä eri uskontokunnat saarnaa ja lupaa!
Kyllä! Porvareiden maailmanlopun, tylöläisille on tulevaisuudessa syntyvä paratiisi maan päälle... Hyvä että sinäkin PSillanpää myönnät tämän asian, joko se vie 100 tai 600 -vuotta mutta se on syntyvä!
Jukka Kuusisto, ihan tämmöinen tyhmä kysymys; Mitä tehdään "porvareille" ja sille suurimmalle osalle työläisiä, jotka eivät halua sinne sinun maalailemaasi "paratiisiin" tulla? Natsien tapaan krematorioon tai Stalinin tapaan vain niskalaukaus ja metsään? Täytyyhän joku suunnitelma olla, sillä en usko, että teidän suunnitelma ilman väkivaltaa toteutuu!
Porvarillisen valtion murskaaminen ei onnistu ilman työläisten suurten joukkojen toimintaa, joten eihän heitä olla tappamassa vaan vapauttamassa.
Porvareille tehdään kuten he itse haluavat, jos asettuu viholliseksi ts.tekee sabotaashi työtä yms... niin silloin tulee käyttää kovimpia keinoja...
KETÄ toveri Stalinin aikana tuomittiin kuolemaan, entisiä porvareita, Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen pesiytyneitä byrokraatteja ja muita tuholaisia! Ei työläisiä,näiden kuolemaantuomittujen tiedot, esitutkintapöytäkirjat ja oikeudenpäätökset saa kyllä Venäjän valtiolta jos jaksaa etsiä.
Paratiisin (kommunismin) saavuttaminen taas vaatii pitkän aikakauden ja useita sukupolvia,jotka vähä vähältä vapautuvat omistamisen pakkomielteestä. Minussa ja sinussa on aivan liiaksi porvarillisia "elementtejä". Proletariaatin diktatuuri eli sosialismi (esim.Neuvostoliitto ja Kiina pj Maon aikakudella olivat sosialistisia) on vain alkuaskel kohti kommunismia ja tämä on aikakausi on enemmän ja vähemmän veristä luokkien taistelua...
Niinhän se oli Toveri Stalinin aikaan, että kun ihminen saatiin kiinni niin aina syyte löytyi! Että se syyllisten syytteiden "kirjanpidosta". Miksiköhän niin monen syyllisen maine on palautettu (rehabilitoitu) myöhempinä aikoina? Henkeähän ei kyllä ole saatu puhallettua ammuttuihin takaisin! Eli syytteet ja tuomiot ovat olleet vääriä ja keinotekoisia! Kyllä näissä ammutuisa on ollut ihmisiä kaikista kansankerroksista myös työläisiä.
Juuri ne byrokraatit, jotka eivät paljastuneet, Hrushtshevit ja kumppanit rehabilitoivat nämä kunniattomat fasistien kätyrit, eihän korppi toisen korpin silmää noki.
Olitko kenties itse mukana siellä kun tiedät kaiken noin hyvin? Itse olen arkistoja tutkinut ja pidän tuomioita oikeudenmukaisina. ERÄS FAKTA: Ankarimman tuomion saaneista vain minimaalinen murto-osa oli työläisiä, suurin osa oli puoluekoneistossa toimivia byrokraatteja ja intelligenttejä sekä sotilastoimihenkilöitä. Huomautan vielä, että samanlailla porvari-Suomessakin teloitettiin maanpettureita.
Harmi vain että vuoden 1939 vallankumous ei toteutunut ja suurimmat rikolliset Rydistit, Mannerheimistit ja muut fasistit saivat jatkaa tuhotöitään.
"me tulimme vakuutetuiksi siitä, että Punainen Armeija saapuu meille ei valloittajana vaan Suomen kansan vapauttajana kapitalistien ja tilanherrojen ikeestä. Me kutsumme Suomen työtätekevää kansaa osoittamaan kaikinpuolista apuaan Punaisen Armeijan osastoille ja Suomen Kansan Armeijan Ensimmäiselle korpukselle heidän sankarillisessa taistelussa vapautetun kansamme pyöveleitä vastaan"(Suomen Kansan ääni, Sunnuntaina 10:s 12. v. 1939)
Jukka Kuusisto, toisessa keskustelussa antamani määritelmä päätee täälläkin! Vähän jatkoa; Olethan lukenut myös Kuusisen kansanarmeijan julistuksen 1.12.1939? teksti ja asiasisältö vastaavat toisiaasn!
Mitä sitten? Tavoite oli tuoda vapaus Suomen työväenluokalle...
En vain tajua PSillanpään pointti? Yrittääkö hän vakuutta minua vai mitä?
Jukka Kuusisto, väännän nyt sitten rautalangasta: Samoin kuin Kuusisen ylevän julistuksen teksti ei uponnut 1939 suomalaisiin niin sama on siinä tekstissä millä julistat tulevan "paratiisin" sanomaa, ei uppoa nytkään suomalaisiin! Syötti on elttaantunut! Kannattaisi harkita sanavalintaa uudestaan.
Eipä olekkaan, joka viikko joku uusi ottaa yhteyttä =)
Onko yhteydenotot samanlaisia kuin "entisellä miehellä" naistentansseissa: Eka kappaleelle tuli heti kaksi hakijaa, hovimestari ja portieri!
Onnea vaan Herra/Rouva/Neiti PSillanpää uskomattomasta huumorintajustasi... Tulevaisuuden suuret teot määräävät enemmän kuin täällä netissä tapahtuva kirjoittelu =)
"Suomi, vain meissä elää sinun pelastuksesi,
vain me tuomme työtätekeville vapautuksen,
me hengitämme isänmaan kanssa samassa tahdissa
emmekä koskaan luovuta sitä viholliselle."
Lainaus on Vsevolod Rozdestvenskin runosta nimeltä : Päivä, jona neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan
Olisi saanut jäädä runo runoilematta ja raja ylittämättä, niin Neuvostoliitolla/Venäjällä olisi paljon enemmän kavereita ja ymmärtäjiä tällä puolella rajaa. Huomaa en puhu ihmisistä vaan järjestelmistä (poliittisista)!
Joopa joo, Mannerheimit,Rydit ja CO suhtautuivatkin niin ylisuopeasti Neuvostoliittoon ennen vuotta 1939, että sellaisia rakkaudenosoituksia harvemmin näkee valtioiden välillä... =)
Jukka Kuusisto, kyllä minusta suurempi rakkauden osoitus oli vielä, kun Gorba antoi kunnon "kielarin" Erik Honekerille DDR;n 40v? juhlien yhteydessä Berliinissä.
Jos et muista, niin arkistoista löytyy kyllä autenttista kuvamateriaalia.
Kiina, kuten kaikki muutkin nousevat taloudet koetaan USA:n taholla uhkana sille maailmanherruus-hegemonialle, jota se on toteuttanut toisen maailmansodan jälkeen.
Ei tämä hegemonia tietenkään ole tähänkään mennessä pystyssä pysynyt ilman ankaraa kurinpitoa, jota ovat kohdanneet ne, jotka eivät niskoittelematta alistuneet keisarin palvelijaksi ja hyödynnettäväksi.
Ongelma on nyt kuitenkin toinen Kiinan, Intian, Brasilian, Venäjän ja muiden talouttaan, ja sitä kautta vaikutusvaltaansa kasvattavien maiden kohdalla, samalla kun USA:n oma talous suhteessa pienenee maailman kokonaistaloudesta.
Yksi ratkaisu voi olla vielä tiiviimpi EU:n ja USA:n liittoutuminen, josta ainakin Samuel Huntington on puhunut jo aiemmin ja sitä samaa keskustelua käydään tänäkin päivänä.
Toinen tätäkin selvemmin nähtävissä oleva yritys on jatkaa entiseen malliin, ja korostaa asevoimaista hegemonian ylläpitoa; kasvattamalla tukikohtien määrää maailmalla ja tuomalla siihen lisäksi kokonaan uudet avaruuden aseistetut tukikohdat.
Ongelma ei tietysti poistu tällä sillä ainakin Kiina ja Venäjä ovat uhanneet vastaavansa minkä tahansa maan ylivalta-pyrkimyksiin avaruuden suhteen.
Kierre alkaa.
Gorban ja Erikin suuteloihin en sen enempää puutu, koska heidän seksuaalinen suuntautumisensa ei ole minun asiani. Mutta sen sanon, että molemmat olivat läpimätiä revisionisteja jotka kusivat pahasti silmään Neuvostoliiton ja DDR:n kansoja...
Alas revisionimi!
Eläköön marxismi-leninismi-maoismi!
Susi on oikeassa kirjoittaessaan: ”Näiden jännitteiden taustalla ovat perinpohjaiset muutokset globaalissa voimatasapainossa. Kiinan nopea taloudellinen kasvu viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on nostanut Kiinan tänä vuonna maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi USA:n jälkeen, mutta ennen Japania.”
Jopa Suomen Elinkeinoelämän kirjassa todetaan: ”Kiinan osus maailman teollisuustuotannosta on yhtä suuri kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteensä. ” Huom! Yhteensä. Tämä mahtaa keljuttaa USA:n sotaministeriötä.
Mutta USA härnää koko maailmaa ei pelkästään Kiinaa. USA turvautuu laittomuuksiin.
Kiinan ja USAn suhteiden pohdinta on tärkeää ja aidot kommunistit ovat olleet yleensä hyviä ennustamaan maailman kriisejä ja kyenneet niistä varoittamaan etukäteen.
20.1. 2012 – Erkki Susi
4.1. 2012 – Erkki Susi
27.12. 2011 – Erkki Susi
26.11. 2011 – Erkki Susi
4.11. 2011 – Erkki Susi
23.9. 2011 – Erkki Susi
16.9. 2011 – Erkki Susi
13.9. 2011 – Erkki Susi
31.8. 2011 – Erkki Susi
19.8. 2011 – Erkki Susi
8.8. 2011 – Erkki Susi
23.6. 2011 – Erkki Susi
20.5. 2011 – Erkki Susi
13.5. 2011 – Marko Korvela
7.5. 2011 – Erkki Susi
21.4. 2011 – Erkki Susi
14.4. 2011 – Erkki Susi
29.3. 2011 – Erkki Susi
18.3. 2011 – Erkki Susi
6.3. 2011 – Erkki Susi
28.1. 2011 – Erkki Susi
7.1. 2011 – Erkki Susi
3.12. 2010 – Erkki Susi
19.11. 2010 – Erkki Susi
17.11. 2010 – Erkki Susi
17.11. 2010 – Erkki Susi
24.10. 2010 – Erkki Susi
15.10. 2010 – Erkki Susi
8.10. 2010 – Erkki Susi
8.10. 2010 – Erkki Susi
27.9. 2010 – Erkki Susi
21.9. 2010 – Erkki Susi
10.9. 2010 – Erkki Susi
23.8. 2010 – Erkki Susi
18.8. 2010 – Erkki Susi
11.8. 2010 – Erkki Susi
Kiinalaisille Taiwan on "kapinallinen maakunta", joka on osa Kiinaa ja tulisi liittää takaisin Kiinaan. Haastattelemani kiinalaiset ovat sydämmestään tätä mieltä ja ovat useimpien mielestä myös asevoimien käyttö on mahdollista tilanteen ratkaisemiseksi. He kokevat Taiwanin samoin kuin me Suomalaiset koemme Karjalan, osana Suomea joka kuuluu meille.
Taiwanilaiset suhtautuvat tilanteeseen aasialaisella tyyneydellä. He eivät halua kärjistää tilannetta. Taiwanin suvereniteetista ei ole oikein sopivaa puhua edes julkisesti. He yrittävät elää elämäänsä nykymallilla, missä Taiwan on käytännössä itsenäinen valtio, mutta sillä on erityssuhde Kiinan kanssa.
Johtuen epäsuhtaisesta voimatasapainosta Kiinan ja Taiwan välillä se pitää läheisiä suhteita USA:han ja saa sieltä myös sotilasapua. tämä on täysin ymmärrettävää politiikkaa. USA siis esiintyy jonkinmoisena Taivanin suvereniteetin takuumiehenä, eikä minkäänoisena agressiivisena uhittelijana alueella.