Siivoojan työ ei huvittanut

Jarmo Rintala – 20.08.2010


Miksi pitäisi tyytyä siivoamaan toisten sotkuja, kun paremmin tienaa kauppaamalla ruumistaan? Näin kysytään Elina Tiilikan kirjoittamassa kirjassa Punainen mekko, joka on lievästi ilmaistuna inhottava kuvaus siitä, miten normaali palkkatyö ei anna kirjan päähenkilön Nooran mukaan riittävää toimeentuloa.

Oman mielenkiintoisen lisänsä kirjaan tuo se, että tarina perustuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin. Punainen mekko ei helli lukijaa, vaan antaa hyvin raadollisen, jopa kyynisen kuvan prostituoidun työstä ja ammattiaan harjoittavan ihmisen ajatusmaailmasta, jossa pienet rikoksetkin kuuluvat kuvioihin. Silti hän haluaa vain jatkaa tätä maailman vanhimmaksi mainittua ammattia ottamalla vastaan aina vain uusia mitä erilaisimpia asiakkaita.

Asiakkaiden kautta avautuu samalla heidän taustojaan sekä miten itse kullakin tuntuu omassa seksielämässään olevan monenlaisia ongelmia. Tässä suhteessa päähenkilö Noora ”antaa muutamalla satasella” hetken helpotusta näiden ihmisten mielihaluihin ja seksifantasioihin.

Yksi näkökulma muodostuu siitä, miten Noora suhtautuu ympäröivään maailmaan. Tuntuu jopa siltä, että hänen prostituoiduksi siirtymisensä tai paremminkin joutumisensa olisi muiden syytä. Miksi purkaa vihaansa ja katkeruuttansa ympäröivään maailmaan, kun ensi olisi katsottava peiliin, voidaan aiheellisesti kysyä.

Merkittävä asia tarinassa on, että se pureutuu niin sanotusti pintaa syvemmälle. Pinnallisuus ja teeskentelyn naamiot sananmukaisesti riisutaan yhdessä punaisen mekon kanssa, kun kuvataan tieltään eksyneen ihmisen tuskaista vaellusta ahtaassa pienessä suomalaiskaupungissa.

Ehkäpä tämänkin tarinan myötä välittyy kuva pienipalkkaisen nuoren naisen tavasta ansaita parempi tulotaso antamalla ruumiinsa maksusta muiden hallittavaksi.

Muutamia kertoja puhelimen välityksellä saatujen kommenttien perusteella kirjan kirjoittajalla oli kertomansa mukaan matkavietti päällä. Syy muun muassa useisiin Helsingin-matkoihin ei uteluista huolimatta selvinnyt. Allekirjoittaneelle hän kuitenkin mainitsi asuvansa eräällä eteläpohjalaisella paikkakunnalla, mutta nimi jääköön mainitsematta.

Itse kirjan tarinalla on onnellinen loppu, sillä Nooran äiti tuli pyytämään tytärtään palaamaan kotiin ja sai myöntävän vastauksen. Kirjoittaja vakuutti aiemmin kesällä käydyssä keskustelussa, ettei enää kauppaa ruumistaan, ja on näin ollen poissa kuvioista.

Elina Tiilikka: Punainen mekko. Gummerus 2010, 288 sivua.



Keskustelua

Pekka Virtanen 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 20.08.2010

Kyllä monet prostituoidut hallitsevat
omaa ruumistaan ja myös asiakkaansa.
Kehitysmaissa varsinkin prostituutio on
todella perusteltu ja kunnioitettava
ammatti.
Ompelukoneen ääressä istumalla 10 tuntia päivässä saa kasaan kuukaudessa
saman summan ,jonka voi tienata muutamassa tunnissa.
Historiasta muistamme kuinka monet maat käyttivät ja käyttävät prostituoituja vakoilijoina.
Helsingin venäläistytöillä on monilla
akateeminen loppututkinto.
Elina Tiilikka kirjassaan saa tytön palaamaan takaisin äidin luo Pohjanmaalle. Prostituutio on monissa
maissa keino päästä hyviin naimisiin.
Ehkäpä Eva Peron on hyvä esimerkki.
Kuuban jineterat ovat maan merkittävä
vientiartikkeli sikarien ja rommin
lisäksi.

Hannu Tiainen 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 21.08.2010

Jutun otsikko jäi jotenkin minua vaivaamaan, ihan kuin työnteko kuuluisi olla jotain huvia ja jos se ei sitä koko ajan ole, niin sitten vaikka myydään vaikka itseä, että saadaan helpolla rahaa. En jaksa uskoa siihen, etteivät tämän päivän ihmiset haluaisi tehdä työtä vaan kyse on siitä, että työnteolla ei elä ja tule toimeen. Toki on niin, että työn arvostus on oikeistolaisessa yhteiskunnassamme hälyttävästi rapautunut. Televisiosta tulee kaiken maailman ohjelmaa jossa juoni on se, että kun teet sitä tai tätä voit tienata satumaisia summia ja elää sen jälkeen helppoa elämää.Toisaalla taas orjatyöt vievät nuorilta sen viimeisenkin innostuksen työntekoon.

Työ on se jolla rakennetaan myös sosialistinen yhteiskunta, mutta työn kuuluu olla sellaista, että ihmiset tulevat sillä toimeen, tykkäävät työstään eikä työllä saa ihmistä polttaa loppuun.

Pekka Virtanen 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 21.08.2010

Kaikkialla maailmassa on voimassa seuraava tosiasia:
"Typerys elää työstään ja viisas rikastuu typerysten työstä".
Näin kapitalismissa ja tähänastisissa
kommunistimaissa.
Tämä suomeksi käännettynä merkitsee , että hyvän koulutuksen hankkinut pääsee
vähemällä hikoilemisella ja kirjansa
päntänneet saavat pomon hommia.
Toisaalta on nykyään totta , että
ammattitaitoinen duunari pääsee
ahkerana samoille liksoille kuin akateemisen koulutuksen hankkinut.
Liukuhihnalle joutuu , jos ei lukuhaluja
ollut eikä ammattikoulutuskaan ole
nuoruuden erehdyksenä kiinnostanut.
On se niin väärin, että on hommia jotka
eivät ole kiinnostavia. Vapaa-aikanaan
hyvinvointiyhteiskunnassa voi aikuisiässä korjata nuoruutensa hairahdukset ja kouluttaa itseään ,jos
vain perhetilanne sallii.
Monet ikävät hommat tekevät nykyään
maahanmuuttajat, jotka tuntevat
saavansa palkallaan paremman elintason
kuin taakseen jättämässä kotimaassaan.

tapsa 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 24.08.2010

Ei kai siinä muu ole, kuin siivoojan onneton palkka verrattuna prostituoidun vastaavaan. Prostituoitu tienaa tunnissa 200-250 euroa, siivooja sen vajaa 8...

Kirsti Era 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 24.08.2010

Pekka Virtaselle korjaus: akateemisen lähtöpalkkoja ovat kirjastonhoitajan tai luokaopettajan noin 2000, joka voi ikälisin kohota vuosikymmenissä jopa kolmeen, yliopiston assistentti tai muu nuori tutkija luokkaa 1500 e/kk; sairaanhoitaja, fysioterapeutti tms päivätyössä huippuansiot alle 2500. ELY-keskuksen kouluttamaton miestyöntekijä (vanhojen rakennusten inventointi=valokuvaus ja omistajien haastattelu valmiilla kysymyksillä) - "vain" 2400 e/kk.
Lukeminen ei siis kannata, henkinen prostituutio kylläkin kuten vaikkapa Nalle W:sta näemme.
Siivoojan palkka tosiaan on noin 8 e/h.

Myyryläinen 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 25.08.2010

Tapsa kirjoitti palkkaeroista. Kertoneeko tuo työn vaativuudesta ja arvostuksesta? Työnantajat voisivat korjata tuollaiset eriarvoisuudet helposti seuraavan palkanmaksun yhteydessä.

RI 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 25.08.2010

Risto Isomäki kirjoittaa 10 vuotta sitten ilmestyneessä mutta silti ajankohtaisessa kirjassa "Kohti vuotta 1929?" miten prostituution lisääntyminen kertoo eriarvoistumisen lisääntymisestä. Suomessahan prostituutio on räjähtänyt käsiin 2000-luvulla... Isomäen kirjaa kannattaa muutenkin selailla, pelottavan paikkaansapitävää tekstiä...

Nalle W? 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 25.08.2010

Kirsi, väität Björn Wahlrosin harrastavan henkistä prostitutiota.
Kirsi, onko henkilö, joka hylkää sosialismin aina henkinen prostituutio?

Myyryläinen 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 27.08.2010

RI kertoo prostituution "räjähtäneen käsiin".

Onko oikeasti niin vai onko kyse vain ilmiön näkyvyydestä ja sen saamasta huomiosta? ...ja historiallisen perspektiivin hämärtymisestä? Olisiko jossakin aikasarjoja prostituution kehityksestä, siis prostituoitujen lkm:t eri aikoina, kauppojen määrät eri aikoina, hintataso eri aikoina j.n.e. vaikkapa 500 vuoden alalta, tai edes 100:lta?

Era nimittää Wahlroosia henkiseksi prostituiduksi. Minusta Wahlroos ei joudu henkensä pitimiksi esittämään mielipiteinään omien katsomustensa vastaisia asioita eli ei hän ei myy itseään henkisesti. Minusta hän on pikemminkin henkinen parittaja joka työntää omia, henkilökohtaisia etujaan edistäviä mielipiteitä toisten myytäviksi vastoin heidän omia vakaumuksiaan.

Nalle W kyselee henkisen prostituution olemuksen perään. Ed:en viitaten väitän, että sosialismista luopuminen ei ole henkistä prostituutiota vaan se on sitä, että joutuu elannokseen salaamaan omat mielipiteensä ja tyrkyttämään muiden, esimerkiksi Wahlroosin, mielipiteitä. Suomalaisessakin työelämässä joutuu laulamaan palkanmaksajan lauluja vaikka sisimmässä soi ihan toinen sävel.

Kirsti Era 1 vuosi, 5 kuukautta sitten 30.08.2010

Lähinnä halusin viitata Nallen kohdalla siihen, että hänen mielipiteensä ovat muodikkaita. 60-luvulla oli vasemmistoradikaali, sitten siirtyi järkeväksi pyrkyriksi ja nyt on uuslibaralismin saarnamies. Seuraavan käänteen jälkeen näemme seuraavat mielipiteet.
Sitä paitsi hän saarnaa laillisia kehitysapua ja perhetukia vastaan mutta nostaa 300 000 e/v maataloustuet, "niinkauan kuin niitä maksetaan". Miksei rikkinäisillä perheillä olisi oikeutta samaan ajatteluun, Nalle?

Ohje

  • Sähköpostiosoite tulee vain tiedonantaja.fi:n toimittajan tietoon.
  • Kommentit mieluiten omalla nimellä.
  • Maksimipituus on 2000 merkkiä.
  • Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
  • Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.




Charles Dickensin syntymästä 200 vuotta

7.2. 2012 – Arto Tuominen

Yle on pärjännyt hienosti kovassa kilpailussa

30.1. 2012 – Hannu Oittinen

Säilöttyjä unelmia

27.1. 2012 – Marko Korvela

Pitkän päivän matka yöhön

19.1. 2012 – Arto Tuominen

Voihan Guggenheim!

19.1. 2012 – Tiedonantaja

Viidenkymmenen miljoonan euron vuosi

27.12. 2011 – Juha Säijälä & Maarit Haataja

Yleisradion rahoituksesta

21.12. 2011 – Unto Nikula

Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio etsii tekstejä

9.12. 2011 – Marko Korvela

Hei me brändätään kirjailijaa!

3.12. 2011 – Arto Tuominen

Ei vain taiteilijaelämää

26.11. 2011 – Marko Korvela

Maailma politiikan linssin läpi

11.11. 2011 – Marko Korvela

Vallankumous Jyväskylän elokuva-arkistossa

3.11. 2011 – Tiedonantaja

Myytintakoja

26.10. 2011 – Marko Korvela

Kultti täyttää 20 vuotta

7.10. 2011 – Marko Korvela

Le Havre

16.9. 2011 – Erkki Susi

Katri Valan syntymästä 110 vuotta

14.9. 2011 – Erkki Susi

Viva la Faces!

7.9. 2011 – Juha Säijälä

Mustan metallin pioneerit

31.8. 2011 – Marko Korvela

Vuokko Hovatta mukana Tiedonantaja-klubilla Tampereella

30.8. 2011 – Tiedonantaja

Mitä ihmettä onkaan taidevalokuvaus?

24.8. 2011 – Toivo Koivisto

Tiedonantaja-klubi Hällän näyttämöllä

19.8. 2011 – Tiedonantaja

Ajankohtainen tutkielma ahneudesta

10.8. 2011 – Marko Korvela

Natsien väkivalta ja verkostot

8.8. 2011 – Arto Tuominen

Pikku Pietari Metropolian pihalla

5.8. 2011 – Marko Korvela

Vihan ideologia keskuudessamme

1.7. 2011 – Arto Tuominen

Kriitikon täysi tusina kesäteatteria

1.7. 2011 – Arto Tuominen

Köyhät, pitäkää yhtä!

28.6. 2011 – Niko Peltonen

Elokuva auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja

23.6. 2011 – Elias Krohn

Woodstockia kovempi festivaali

15.6. 2011 – Marko Korvela

Vahtikoirasta näyttelypuudeliksi

20.5. 2011 – Unto Nikula

Pääosassa kansa

7.5. 2011 – Seija Vääränen

Taistelu Turusta

4.5. 2011 – Juha Säijälä

Pessimistinen tuomiosaarna nyky-Suomelle

23.4. 2011 – Jarmo Rintala

Elitisti luovii valtavirtaelokuvan ulkopuolella

12.4. 2011 – Marko Korvela

Vallankumous on entistä tarpeellisempi

12.4. 2011 – Markus Puranen

Ahdistava ja koskettava Sovinto

8.4. 2011 – Anneli Forss