Öljyn ja kapitalismin vuosisadan rakkaustarina

Kapitalismin luontosuhde löytyy sen ilmeisestä riippuvuussuhteesta fossiilisiin polttoaineisiin ja etenkin öljyyn. / Eric Schmuttenmaer

Kapitalismi nykymuodossaan on rakentunut öljyn varaan. Öljy mahdollistaa tehokkaan tuotannon ja pitää talouden pyörimässä. Öljyä voi myös syyttää ympäristötuhoista, mutta todellinen syyllinen on pyrkimys aina suurempiin voittoihin.

Maailman länsimaistuminen on johtanut siihen, että tuotanto ja kulutus perustuvat kolmeen perustarpeeseen: Materiaalin ja energian lähes rajattomaan saatavuuteen, kehittyneeseen tekniikkaan ja sellaisten ”nielujen” olemassa oloon, joihin voidaan upottaa kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset jätteet. Luonnolle tämän järjestelmän aiheuttamat seuraukset ovat kestämättömiä.

Ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa siltä, että edellä mainitut ympäristövaikutukset eivät juuri koske palveluidentuotantoa tai taloutta. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä vaikka nykyään elämmekin virtuaalitaloudessa, perustuu koko taloussysteemimme silti perustuotantoon. Talouden kasvu kasvattaa aina epäsuorasti myös tuotantoa.

Kapitalismin suuri ympäristövaikutus selittyy sen kaksoisluonteella. Kapitalismilla on taloudellinen puoli, joka näkyy rahan siirtymisenä paikasta toiseen, kansantuotteen kasvuna, maailman kauppana, pääomien liikkeenä ja niin edelleen. Samaan aikaan kapitalismi perustuu myös materiaalin ja energian käyttämiseen tuotannossa, kulutuksessa, kuljetuksessa ja jakelussa.

Kapitalistisessa systeemissä päätöksenteko perustuu aina ensikädessä taloudellisen hyödyn maksimointiin, mutta nämä päätökset vaikuttavat tuotannon kautta aina myös ympäristöön. Ympäristöongelmien syitä voi ymmärtää vain, mikäli ottaa huomioon muun muassa talouspolitiikan, valtioiden politiikan, sosiologian sekä kulttuurierot.

Luonnon rikkaudet ja valtioiden vauraus

Kapitalismin luontosuhde löytyy sen ilmeisestä riippuvuussuhteesta fossiilisiin polttoaineisiin ja etenkin öljyyn. Fossiiliset energianlähteet ovat erittäin energiatiheitä, eli niistä saadaan suuri määrä energiaa vain suhteellisen pienellä energian panostuksella.

Voitaisiin helposti väittää, että suuri osa kapitalistisen systeemin tuottamasta lisäarvosta juontuisi suoraan öljystä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Fysikaalinen lisäarvo (öljyn suuri energiatiheys) ja taloudellinen lisäarvo eroavat toisistaan samalla tavoin kuin öljybarrelli tynnyrissä ja saman barrellin oletettu arvo pörssissä kun se myydään joskus tulevaisuudessa. Katse on jälleen käännettävä kapitalismin kaksoisluonteeseen.

Kun uusi öljykenttä otetaan käyttöön, on sen hyötysuhde aluksi hyvin korkea. Mitä enemmän öljyä pumpataan, sitä vaikeammaksi sen pumppaaminen tulee, ja jossain kohtaa öljyntuotanto tältä kentältä lakkaa olemasta kannattavaa. Tämä sama taloudellinen hyötysuhde pitää myös huolen siitä, ettei öljy koskaan kokonaan lopu maapallolta. Sen hyödyntäminen vain ei enää ole taloudellisesti järkevää.

Tästä syystä tulevaa öljyntuotantoa ei rajoita vain niin sanottu Hubbertin käyrä – teoria siitä, että öljyntuotanto saavuttaa luonnollisen huippukohtansa ja kääntyy sitten laskuun – vaan myös se, että öljyntuotantoon joudutaan tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän energiaa.

Marxia on usein kritisoitu siitä, että hän on jättänyt huomioimatta luonnon vaikutuksen arvonmuodostumisen teorioissaan. Nämä moitteet osuvat oikeaan vain jos tarkastellaan pelkästään työvoimakysymyksiä. Marx ei kiistä luonnon monimuotoisuutta ja tuotteliaisuutta, mutta luonto itsessään ei tuota lisäarvoa eli markkinoille suunnattuja tuotteita. Vasta työvoima muuttaa luonnon hyödykkeiksi. Juuri tästä syystä luonnonrikkauksia omistavat valtiot usein jäävät rikkauksistaan huolimatta köyhiksi ja luonnonrikkauksia omistamattomat maat rikastuvat pystyessään muuttamaan muiden maiden raaka-aineita taloudelliseksi rikkaudeksi.

Esimerkiksi maatalouden tuottavuutta voidaan tarkastella hyvin eri tavoin. Jos katsotaan tietyn sadon saamiseen käytettyjä energiamääriä, voidaan todeta hyötysuhteen pienentyneen, mutta jos tarkastellaan maataloudesta saatavien voittojen kehitystä, voidaan todeta niiden kasvaneen ja maatalouden taloudellisen tuottavuuden näin ollen parantuneen. Tämä yksisilmäinen taloudellinen tarkastelutapa selittää sen, että suomalaiset maataloustuottajat voivat kilpailla samoilla markkinoilla meksikolaisten pientuottajien kanssa. Suomalaisten tuottajien hinnoissa ei huomioida täysimääräisesti fossiilisen energian kustannuksia, jolloin tuotanto näyttää taloudellisilla termeillä mitattuna tehokkaalta, vaikka se voi samaan aikaan olla energiatehokkuudeltaan hyvin heikkoa tai jopa negatiivista.

Täydellinen energianlähde

Fossiiliset energianlähteet ovat mahdollistaneet kapitalismin kasvun ja kukoistuksen. Öljy sopii täydellisesti kapitalistiseen luontosuhteeseen. Se on mahdollistanut tilan ja paikan asettamien rajoitusten ylittämisen: energianlähde voidaan kuljettaa minne tahansa sen sijaan, että jouduttaisiin sijoittamaan tuotanto energianlähteen mukaan, kuten esimerkiksi Suomen vanhat ruukit koskien partaalle.

Toiseksi, verrattuna esimerkiksi aurinkoenergiaan, öljyn saatavuus ei juuri vaihtele päivittäisen tai vuotuisen rytmin mukaan. Tuotanto on mahdollista pitää käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivänä vuodessa ja tähän suurin osa tuotannosta pyrkii. Valitettavasti myös työläisten on taivuttava tähän rytmiin. Tehostettu tuotanto mahdollistaa sen, että tietyn tuotemäärän tuottamiseen tarvittavaa aikaa on jatkuvasti voitu lyhentää ja täten tuottavuutta parantaa.

Kolmanneksi fossiilisia energianlähteitä voidaan hyödyntää hyvin joustavasti tuotannossa, kulutuksessa ja kuljetuksessa. Ne mahdollistavat ajan ja paikan tehokkaan käytön. Koko yhteiskunta on viritetty valaistusta ja elämänmuotoa myöten vastaamaan kapitalismin tehokkuuden vaatimuksiin.

Kapitalismin, fossiilisen energian, rationalismin ja teollistumisen liitto on täydellinen ja siitä on seurannut neljä muutosta: Eurooppalainen rationalismi on valloittanut maailman, markkinoista on tullut enemmän tai vähemmän itsesääteleviä, rahalla on yhä suurempi rooli myös sosiaalisen pääoman muodostumisessa ja fossiilisen energian käyttöönotto.

Ilman öljyn jatkuvaa saantia ja massiivista käyttöä kapitalismi joutuisi tyytymään uusiutuvan energian asettamiin rajoihin. Vasta öljyn mahdollistama lähes rajaton energianlähde antoi kapitalismille mahdollisuuden jatkuvaan ja nopeaan kasvuun. Samalla tämä kehitys erotti aiemmin lähes samaan tahtiin kasvaneet valtioiden taloudet toisistaan ja epätasa-arvosta tuli pelin henki. Vaikka taloudet ovat kasvaneet ja voimistuneet kaikkialla maailmassa, on epätasa-arvo niin yksilöiden kuin kansakuntienkin välillä vain lisääntynyt.

Kapitalismin polttoaine on palamassa loppuun. / Isaias Campbell

Elinolosuhteiden entropia

Edellä kerrotun pohjalta herää kysymys kasvun rajoista. Onko jatkuva kasvu mahdollista? Vastaus on ilmeinen, koska mikään ei voi maan päällä kasvaa rajattomasti, ei se ole mahdollista myöskään kapitalistiselle taloudelle. Jossain vaiheessa saavutetaan piste, jossa nykyiset juhlat ovat auttamatta ohi.

Fossiilisten energialähteiden käyttö kapitalismissa on on muuttanut ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Pääoman on jatkuvasti etsittävä ja tuotettava lisäarvoa ja sitten sijoitettava se uudelleen suurempien voittojen saamiseksi. Tuotannossa ei koskaan pystytä tuottamaan pelkästään haluttua tuotetta, vaan se tuottaa myös – enimmäkseen haitallisia – sivuvaikutuksia.

Marx oli hyvin selvillä tästä inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen pyrkimisen ympäristövaikutuksista: ”Kaikki kehitys, mikä lisää maaperän tuottavuutta tiettynä aikana, on kehitystä sitä pistettä kohti, jossa tuhotaan tuottavuutta pidemmällä aikavälillä. Mitä enemmän maa kehittää suurteollisuuttaan taatakseen kehittymisensä... sitä nopeampi on tuhoutumisen prosessi. Kapitalistinen tuotanto kehittää näin ollen vain tekniikkaa ja luo uusia tapoja sosiaalisen tuotannon tapoja ja aliarvioiden samalla kaiken vaurauden lähteet – maan ja työläiset.”

Kapitalistinen systeemi ei enää voi tukeutua energiaköyhään auringonsäteilyyn ja sen muuttamiseen maatalouden kautta vaurauden kasvattamisessa. Fossiiliset polttoaineet tarjoavat paljon houkuttelevammat tuottomahdollisuudet. Tämä voitontavoittelu on johtanut moniin ympäristöongelmiin, kuten kasvihuoneilmiöön, otsoniaukkoon, lajien joukkotuhoon, aavikoitumiseen, elinympäristöjen tuhoutumiseen ja niin edelleen. Fossiilisten energialähteiden etujen hintana on ekologinen katastrofi.

Öljyhuippu ja ilmastonmuutos

Kaikista fossiilisista energialähteistä juuri öljy on vaikuttanut eniten kapitalismin kehitykseen viimeisen sadan vuoden aikana. Öljyhuipun saavuttaminen johtaa vääjäämättä kapitalistisen systeemin kriisiin. Geologi Marion King Hubbert ennusti 1970-luvun öljykriisin ja loi teorian öljyhuipusta, jonka saavuttaminen olisi jossain vaiheessa vääjäämätöntä.

Aina 80-luvun alkuun asti globaalisti mitatut uudet öljylöydöt olivat suuremmat kuin öljyn kulutuksen määrä. Sittemmin uusien löytöjen määrä on jäänyt kulutuksen kelkasta, joten nykyään öljyvarannot hupenevat yhä kiihtyvää tahtia käytön edelleen kasvaessa kaikista säästötoimenpiteistä huolimatta. Öljyn edelleen vähetessä myös sen tuotanto käy yhä kalliimmaksi ja öljyn hinta tulee vääjäämättä kohoamaan.

Öljyntuottajamaat ovat säännöllisesti valehdelleet öljyvarantojensa laajuudesta vaikuttaakseen öljyn maailmanmarkkinahintoihin. OPECin jäsenmaat ovat esittäneet varantonsa suuremmiksi saadakseen isommat tuotantokiintiöt. Samaan aikaan öljyntuottajat pyrkivät vaikuttamaan öljynkuluttajiin, jotta nämä edelleen uskoisivat öljyn riittävyyteen ja jatkaisivat öljyn kulutusta entiseen malliin. Toisaalta on olemassa myös joukko syitä, joiden takia öljyntuottajien kannattaa valehdella varantonsa pienemmiksi kuin ne itse asiassa ovat. Näiden syiden takia on mahdotonta saada pitävää arviota maailman öljyvarannoista.

Öljynkulutuksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt tulee myös ottaa huomioon. Kapitalistisissa laskelmissa ekologiset tuotannon rajat tunnustetaan vain, mikäli ne aiheuttavat tuotantokustannusten nousua. Tuotannon sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset ovat kapitalistisessa päätöksenteossa merkityksettömiä niin kauan kuin ne pysyvät tietyn tuottajan ”ulkopuolella”. Tämä pitää kuitenkin paikkansa vain niin kauan kun ei ylitetä yhteisön ja luonnon kantokykyä. Kun kantokyky ylittyy alkaa ympäristön tilan huononeminen aiheuttaa lisäkuluja tuotannossa.

Ympäristökustannuksia on yritetty tuoda kapitalistiseen systeemiin muun muassa kasvihuonekaasujen päästökaupan avulla. Tämä systeemi ei kuitenkaan voi tarjota kunnollista vastausta tähän ongelmaan, sillä päästökauppa on lähtökohtaisesti suunniteltu toimimaan finanssimaailman ehdoilla, ei ympäristön.

Kasvihuoneilmiö on ehkä dramaattisin maailmaa uhkaavista ympäristökatastrofeista. Vaikka se osoittautuisikin ennustettua vähemmän vakavaksi ja vaikka erilaiset kasvihuonekaasujen vangitsemiseksi kehitellyt keinot osoittautuisivat toimiviksi, on kuitenkin ilmeistä, miten ongelmallista fossiilisten polttoaineiden käyttö on. Ongelmia riittää niin fossiilisen energian tuotannon kuin käytön kohdalla.

Ympäristövaikutusten lisäksi öljyn väheneminen vaikuttaa yhä vahvemmin geopolitiikan kautta. Taistelu öljyvaroista on jo nyt ollut monen viimeaikaisen sodan taustalla ja tulevaisuudessa öljyvarojen huvetessa valtioiden käyttämät keinot tulevat yhä kovenemaan ja konfliktien määrä lisääntyy vääjäämättä.

Aurinkovallankumous – siirtyminen uusiutuvaan energiaan

Näyttäisi siltä, että öljyimperiumille on olemassa vain yksi realistinen vaihtoehto, eli siirtyminen öljystä uusiutuviin energiamuotoihin. Tekninen ja sosiaalinen kehitys ei pysähdy energiavallankumoukseen, vaan päin vastoin on välttämätöntä löytää uusiutuvien energialähteiden lisäksi myös ei-kapitalistinen vaihtoehto tuotantoon.

Uusiutuviin energiamuotoihin siirtyminen tulee tapahtumaan, koska muuta vaihtoehtoa ei öljyn huvetessa ole. Se tulee vaatimaan sopivaa teknologiaa, mutta vielä sitäkin enemmän uusia sosiaalisia järjestelmiä ja talouden muotoja. Tästä syystä sitä voidaan todellakin nimittää aurinkovallankumoukseksi.

Vallankumouksen tulee sisältää suuria muutoksia tuotannon ja kuluttamisen muotoihin, elämään ja työntekoon, sukupuolien välisiin suhteisiin ja ihmisten elämän alueelliseen ja ajalliseen järjestykseen. Kapitalismin kriisi ei rajoitu energiakriisiin. Energiakysymyksiä tärkeämpää on löytää uusia vaihtoehtoja järjestää ihmisten väliset suhteet muuten kuin kapitalismin ehdoilla. Uusia kokeiluja syntyy jatkuvasti joka puolella maailmaa.

Kapitalismi on ollut ihmiskunnan historian tehokkain sosiaalinen systeemi, koska se yhdisti sosiaaliset ja mekaaniset keksinnöt, rationalismin ja runsaan energian saannin. Uusiutuvien energiamuotojen yhteiskunnan pitää kehittää soveltuvia tekniikoita ja ennen kaikkea sosiaalisen järjestäytymisen muotoja, jotka ylittävät kapitalismin saavutukset. Yhteiskunnan ja luonnon suhde ei voi säilyä kapitalismin määrittelemänä kun kapitalismin polttoaine palaa loppuun.

Artikkeli on lyhennelmä professori Elmar Altvaterin artikkelista The social and natural environment of fossil capitalism.