Kova kovaa vastaan

Ikäviä asioita nämä työurien pidentämiset. Mutta väestö vanhenee ja eläkeläisten osuus kasvaa. Toisaalta yleinen terveys paranee. Tämä päivän kuuskymppiset ovat terveempia kuin koskaan aikaisemmin. Nykyinen eläkeikä noin 65 vuotta säädettiin aikana, jolloin eliniän odote oli noin 65 vuotta. Silloin ei ollut vaaraa "kestävyysvajeesta", kuolema korjasi satonsa.
Mutta me nykyiset terveet kuuskymppiset, me voisimme ihan hyvin tehdä pari vuotta pitempään töitä.

Minä tein 63 vuotiaaksi ja jätin homman kun siihen oli tunkua nuorempien taholta. Yli 40 vuotta aherrettuaan voi hoiperrella eläkkeelle ihan laillisesti. Tosin osasta työaikaa ei eläkettä karttunut, aiemmin kun oli se ikäraja siihenkin hommaan.

Vaikka kaikessahan pitää laittaa hanttiin niin maailma tulee opettamaan aikanaan ja huomataan miten paljon parempi olisi sopeutua hieman ennakkoon ja saada parempi tulos aikaan.

Olen tyytyväinen että olen saanut olla eläkkeellä 7 vuotta, pienine vaivoineni. Kansakoulusta alkaen oli saanut kelloon katsoen lähteä, nyt on saanut mennä ’hiekkalaatikolleen’ kelloon katsomatta silloin kun huvittaa. Täytyy ihmiselämälle olla muutakin kuin pakollinen työ. Edes elämän loppupäässä aikaa omille harrastuksille.

Valtiojohtoisessa Kemirassa oli työntekijöilläkin eläkkeelle pääsyikä 60 vuotta. Jota noudatettiin.
Ainoastaan yhdestä henkilöstä kuulin että hän olisi tahtonut muutaman vuoden olla yli 60 v,, että olisi saanut palvelusvuodet täyteen, ei annettu olla. Kaikki muut läksi halutusti eläkkeelle 60 täytettyään.

Vahvan ammattiosaston alas ajamiseksi oman väen vähentämisellä, työtehtävien ulkoistammisessa ei eläkkeelle lähtijät riittäneet. Houkuttelulla ja pelottelulla saatiin lisäksi lähtemään väkeä ennen eläkeikää vapaehtoisesti työttömyyskortistoon, niin sanotulla vapaakirjalla. Jolla taattiin Kemiran eläke-etuuden säilyminen. Ne joilla ansiosidonnaisen työttömyys päivät 500 pv. riitti siihen kun täyttivät 60 vuotta, niin moni läksi. Pelote oli se kun oli sanottu: ”Jos ei riittävästi löydy vapaaehtoisia, loput määrätään”. Tarkoittain etteivät he saisi kuin lopputilin, eikä mitään Kemiran eläke-etua. Tämän seitsemän vuotta olen saanut nauttia vapaana työelämästä, auttaen lapsia rakennustöissä ja paneutua omille harrastuksille. Nyt alkaa polvet pettää, joskin ne oireilevat jo työaikana. Työeläkelaitokset tuskin tarvitsevat pelätä että eletään sen vuoksi vanhemmaksi kun on aikaisemmin jääty eläkkeelle. Niitä harmittaa vain jos jotkut kerkiävät saada eläkettä ennen kuolemaansa.

T.T.T, kukapa ei lokoisista eläkepäivistä nauttisi, varsinkin jos saa jäädä terveenä ja työkykyisenä vapaaherraksi. Ymmärrän.
Sitten taas on toinen juttu, kestääkö Suomen kansantalous huoltosuhteen heikkenemisen. Eläkeläisiä kunon nykymenolla kohta enemmän kuin työssäkäyviä.
Eliniän odote kasvaa kahden vuoden välein kuukaudella. Lääketieteen kehittyessä yleinen tereys kohentuu. Ehkä meidän pitää huomioida tämä myös nostamalla eläkeikää. Kaikkea kun ei voi saada, pitkää ikää ja vielä pidempää eläkeikää.

Työntuottavuuskin nousee koko ajan ystävät hyvät. Mihin se hyöty katoaa? Tosiasiassahan meillä työaikaa on lyhennetty irtisanomalla väkeä työpaikoilta eikä nuoria oteta tilalle.
Nuoret invalidisoituvat nopeasti työttömyydessä, se ei haittaa "huoltosuhdetta". Siinäkin yksi sana, jota meille on iskostettu, että alamme uskoa siihen.

Euroopan vasemmisto vaatii 60 vuoden eläkeikää, se olisi minusta järkevää, pääsisivät nuoret töihin ja huoltosuhde pelaisi oikein päin, ei tarvitsisi vanhojen ja vaivaisten elättää nuoria.

"Euroopan vasemmisto vaatii 60 vuoden eläkeikää, se olisi minusta järkevää, pääsisivät nuoret töihin"

Valitettavasti työelämä ei ole nollasummapeliä. Sellaista, että jos joku lähtee voidaan ottaa toinen tilalle.
Päinvastoin, mitä enemmän tehdään työtä, siis tuotetaan enemmän, sitä enemmän myös kulutetaan. Tästä taas syntyy työpaikkoja.

Tästä on esimerkkinä lama. Kun talous hidastuu, joudutaan irtisanomisiin. Irtisanotut tai sen uhan alla tulevat varovaisemmiksi kukuttajiksi ja investoijiksi. Kysyntä vähenee, joka taas hidastuttaa taloutta ja aiheuttaa työttömyyttä...

Työ ei tekemällä lopu. Sitä on tarjolla sitä enemmän, mitä enemmän on kysyntää.

"Työntuottavuuskin nousee koko ajan ystävät hyvät. Mihin se hyöty katoaa"

Se hyöty on "kadonnut" nouseeseen elintasoon. Meidän palkkamme on nouseet. Verotulot kasvaneet. Yhteiskunnan palvelut monipuolistuneet.

Tämä kehitys oli huumaavaa -90 luvulla. Suomi ja Nokia oli nousukiidossa. Meiltä jäi ehkä huomaamatta se mieletön elintason korotus, minkä koimme -90 luvulla.

2000 luku ei ole mennyt "ihan putkeen".
Nokian menestys taittui, Suomen kilpailykyky heikkeni (muihin verrokkeihin nähden).

Emme enää voi kasvattaa etuisuuksia samalla vauhdilla kuin -90 luvulla.

"Mieletön elintason korotus 1990-luvulla..."

Jaa missä mielessä ja kenellä? Ainakaan julkisissa palveluissa ja sosiaaliturvassa ei mitään korotuksia 1990-luvulla nähty, päinvastoin, laman aikana "väliaikaisina" markkinoituja leikkauksia jatkettiin tai ainakin ylläpidettiin. Palkkatulot tosi nousivat ja etenkin pääomatuloissa koettiin räjähdysmäistä nousua, mutta tuloerot revähtivät OECD-maiden huippuvauhtia.

""Mieletön elintason korotus 1990-luvulla..."

Jaa missä mielessä ja kenellä?"

Esim palkkatulot ovat nousseet 40% kymmenessä vuodessa. Pääomatulot vieläkin enemmän. Julkisissa palveluissa ja sosiaaliturvassa on ollut hyvin maltillista kehitystä, mutta eteenpäin on sielläkin menty, keskimäärin.

Sinne se tuottavuuden kehitys on mennyt ja elintason korotus näkyy.

Keskimäärin siis elintaso on noussut hurjasti.