|
| Vasemmistolainen Aura Tamminen otti starttirahan turvin nuorelle naiselle vielä harvisen askeleen ja perusti tilitoimiston. / Juha Säijälä |
Vuosi sitten kolmekymppinen Aura Tamminen valmistui oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Lastentarhantätinä ja baarimikkona aiemmin työskennelleellä Tammisella oli jo pidemmän aikaa pyörinyt mielessä oman tilitoimiston perustaminen. Vaihtoehtojen punnitsemiseen kului vuoden päivät kunnes Helsingin Tilimaatuska avasi ovensa Pääskylänkadulla, jakaen toimitilan Suomen Attacin kanssa.
Tämän ajan Tamminen keräsi rohkeutta, teki laskelmia kuinka oma yritys kannattaisi ja ennen kaikkea vakuutti itsensä siitä, että punavihreäyrittäjyys on mahdollista. Sen reunaehdoiksi muodostui vahva eettinen ohjeistus.
– Haluan välittää oikeasti asiakkaideni hyvinvoinnista ja ottaa huomioon heidän erityistarpeet. Kohtelen myös tulevia työntekijöitäni reilujen sääntöjen mukaisesti; perustin Tilimaatuskan tarkoituksena saada tehdä mukavaa työtä mukavien ihmisten kanssa, Aura Tamminen tiivistää.
Vihreän sävyt näkyvät yrityksen ympäristöajattelussa. Tamminen pyrkii sähköiseen viestintään säästäen paperia, suosii kierrätysmateriaalia ja kierrättää itse sekä tekee ympäristöystävällisiä sopimuksia ja materiaalihankintoja.
Itsestään selvää oli myös, ettei pelkästään raha saa määrätä.
– Yksikään asiakas ei ole minulle liian pieni. Monet tilitoimistothan eivät halua ottaa pieniä asiakkaita. Yksikään kysymys ei ole tyhmä. Enkä vain ota vastaan papereita ja laita niitä takaisin asiakkaalle mahdollisimman pian. Asiakas saa sen mitä hän tarvitsee ja se mitä yleensä tarvitaan, on aikaa ja ymmärrystä.
Tammisen pienen tilitoimiston vahvuus onkin, että järjestökentältä puuttui alan osaajia, niitä jotka ymmärtävät järjestöjen erityispiirteet.
Mitä muuta pienyrittäjä on kuin duunari? Kaikki työt tehdään itse, oman yrityksen budjetoinnista konttorin siivoamiseen, pohtii Tamminen.
Pienyrittäjän asemassa hän näkeekin paljon parannettavaa. Sosiaaliturva on poikkeuksetta huonompi kuin työntekijällä. Monet säästävät ensimmäisenä omista vakuutuksista ja eläkkeistään.
– Tämä kostautuu helposti myöhemmin. Ongelma on suuri juuri pienyrittäjällä. Sosiaaliturvaa pitäisikin saada kohennettua ja yhtenäistää työntekijän asemaan nähden pien- ja mikroyrittäjätasolla.
Yrittäjäriski tuntuu Tammisesta hurjalta, sillä kaikkeen ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi yhden ison asiakkaan konkurssi heiluttaisi pientä alkavaa yritystä aika lailla. Tulevaisuuden näkymät yrittäjällä ovat silti realistiset.
– Suuria kasvuajatuksia ei ole. Kasvu tapahtuu luonnostaan, jos on tapahtuakseen. Pääasia on se, että elätän itseni ja saan kohtuullisen ansion. Olisi mukavaa, ettei tarvitse ehdottaa Kallion halvinta kuppilaa vaihtoehdoksi Juttutuvalle, jos kaverit sinne haluavat, Aura Tamminen naurahtaa.
Aura Tamminen on punavihreine arvoineen positiivinen poikkeus yrittäjien joukossa. Hän on harmissaan, ettei Suomen Yrittäjät ry. edusta häntä. Yhdistykseen kuuluminen toisi hyviä etuja, mutta olisi ristiriidassa vastuullisen yrittäjyyden kanssa.
– Luin yhdistyksen tavoitteet läpi ja päätös pysyä erossa järjestöstä syntyi nopeasti. Tavoitteista sai käsityksen, että vaikuttaminen esimerkiksi ilmasto- ja energiapolitiikkaan on tärkeä juttu, mutta siten ettei se vain vaikeuta yrittäjien toimintaa. Yrittäjien veropoliittiset linjaukset olivat myös huttua. Etujärjestön roolin toki ymmärtää, mutta sen on ymmärrettävä myös yhteiskuntavastuu. Kaikesta ei voi luistaa, verojakin on maksettava kuten muidenkin.
Kuluvana vuonna Suomen Yrittäjien toiminnan painopisteenä on muun muassa talouskasvun tukeminen yrittäjyyden edellytyksiä vahvistamalla. Tämä tarkoittaa yhdistykselle yritysverotuksen laskemista, yrittäjyyttä tukevaa oikeistolaista talouspolitiikkaa ja työn tuottavuuden parantamista. Saavutuksikseen yrittäjäjärjestö lukee esimerkiksi verotuksen laskemisen yhdeksällä yrittäjällä kymmenestä sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa yksityisen yritystoiminnan kasvamisen voimakkaasti.
– Jos joskus liityn Suomen Yrittäjien jäseneksi, niin vasta silloin kun pääsen vaikuttamaan oikeasti sen linjauksiin, Tamminen miettii. Tätä ei punavihreän yrittäjän näköpiirissä ole. Sen sijaan hän suunnittelee perustavansa punavihreiden mikroyrittäjien järjestön, jolla autettaisiin pieniä samanhenkisiä yrityksiä pärjäämään isojen jaloissa. Toista yrittäjää ja freelanceriä on hänestä mukavaa ja tärkeää auttaa:
– Taiteilijat voivat tuoda omien taidenäyttelyidensä välissä ilmaiseksi kellaritoimistoon töitään näytille ja myyntiin. Tällä hetkellä taiteilija Hanna Saarikosken työt kaunistavat seiniä.
7.2. 2012 – Tiedonantaja
27.1. 2012 – Tiedonantaja
26.1. 2012 – Tiedonantaja - Oulu
25.1. 2012 – Tiedonantaja
13.1. 2012 – Tiedonantaja
12.1. 2012 – Yrjö Hakanen
2.1. 2012 – Hannu Oittinen
30.12. 2011 – Tiedonantaja
29.12. 2011 – Marko Korvela
23.12. 2011 – Tiedonantaja
22.12. 2011 – Tiedonantaja
16.12. 2011 – Tiedonantaja
12.12. 2011 – Tiedonantaja
9.12. 2011 – Erkki Susi
29.11. 2011 – Tiedonantaja
29.11. 2011 – Hannu Oittinen
21.11. 2011 – Tiedonantaja
21.11. 2011 – Marko Korvela
8.11. 2011 – Camilla Kantola
3.11. 2011 – Tiedonantaja
3.11. 2011 – Tiedonantaja
31.10. 2011 – Marko Korvela
31.10. 2011 – Hannu Oittinen
27.10. 2011 – Tiedonantaja
24.10. 2011 – Tiedonantaja
21.10. 2011 – Tiedonantaja
18.10. 2011 – Tiedonantaja
18.10. 2011 – Tiedonantaja
14.10. 2011 – Marko Korvela
14.10. 2011 – Tiedonantaja - Hannu Oittinen
14.10. 2011 – Marko Korvela
12.10. 2011 – Tiedonantaja
8.10. 2011 – Marko Korvela
7.10. 2011 – Tiedonantaja
5.10. 2011 – Marko Korvela
21.9. 2011 – Tiedonantaja
Aura Tammisen tarina oli raikas kuvaus pienyrittäjyydestä. Tosiaan, pienyrittäjä on ihan samanlainen duunari, kuin palkollinenkin. Pienyrittäjä luo ja ylläpitää oman työpaikkansa. Pienyrittäjyys luo siis työpaikkoja ja hyvinvointia. Yhteikunnan tulisi kannustaa pienyrittäjyyteen.
tarvitsee kuitenkin olla "vähän hullu" jos alkaa yrittäjäksi. Yrittäjä kantaa omat riskinsa. Jos pienyrittäjältä työ loppuu, niin silloin loppuu myös rahantuloa. Työttöyysturva ei koske yrittäjiä. Yrittäjä saa osallistua työttömyystyrvan hoitoon vain maksumiehenä, mutta työttömuusturvan ei koske yrittäjiä, niinkuin palkansaajaa.
Kerron esimerkin itsestäni. Meillä on perheyritys jo toistakymmentä vuotta, vaimo ja minä. Se on osakeyhtiöpohjainen. Vaimo tekee omille asiakkailleen hommia ja minä omalleni. Vaimo tuo noin 20% liikevaihdosta ja minä 80%. Pääasiakkaani (ja ainoa tällä hetkellä) on suuri globaalisti toimiva suomalainen yritys. Nyt yritys siirtää työn, jonka se teki aikaisemmin minulla Intiaan. Jäin siis työtä vaille.Olen siis työtön. Yritykseni ja perheeni elää vaimon palkalla (EVP). Se on kuitenkin liian niukka elämiseen. Olen reilu viisikymppinen kehäraakki. Uutta asiakasta tai työpaikkaa ei löydä mistään. Työttömuuskorvaukseen en ole oikeutettu, koska jos yrittäjä saa työttömyyskorvasta, pitää yhtion mennä konkurssiin. Jos yhtiiöni menisi konkurssiinn, menettäisi myös vaimoni työnsä. Se ei varmaan olisi järkevä liike, lopputulos olisi kaksi työtöntä!
Olemme siis suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan väliinputoajia, koska työllistimme itsemme ja valitsimme pienyrittäjän uran.