Uusi julkinen johtaminen on nykyajan imperialismia

Hyvinvointivaltion periaatteet ja niitä purkava uusi julkinen johtaminen (New Public Management) ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.

— Nyt käydään luokkasotaa kahden periaatteen välillä, sanoi tutkija ja vasemmistoliiton varakaupunginvaltuutettu Leena Eräsaari Helsingistä.

Eräsaari alusti Suomen kommunistisen puolueen ja Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä paikallispolitiikan seminaarissa Kirjan talolla lauantaina.

Julkisiin palveluihin voimalla runnottu uusi julkinen johtaminen on Eräsaaren mukaan oppirakennelma, joka toisaalta yksityistää julkista sektoria ja toisaalta tuo yrityselämän pelisääntöjä julkiselle puolelle.

Mallia perustellaan globalisaation ja toimintaympäristön muutoksen tuomalla välttämättömyydellä, vaikka kyseessä on Eräsaaren mielestä paremminkin maailmanlaajuinen muoti, jota ei voi järjellä arvioida eikä selittää.

— NPM on nykyajan imperialismia, ideologia, jossa matkitaan yksityistä yritystoimintaa julkisella puolella. Suomalainen hyvinvointivaltio tähtäsi perinteisesti eriarvoisuuden vähentämiseen sekä köyhien ja huono-osaisten ryhmien aseman parantamiseen. Mikä on uuden julkisen johtamisen tarkoitus sitten? kysyi Eräsaari.

— NPM on nykyajan imperialismia, ideologia, jossa matkitaan yksityistä yritystoimintaa julkisella puolella, sanoi Leena Eräsaari. / Toivo Koivisto

Pysyvä muutos ja kilpailu

Eräsaaren mukaan uuden mallin tunnusmerkkejä ovat pysyvä muutos, kilpailu, innovaatiot ja laatustandardit. Pitää saada paljon ja halvalla.

— Myös valtaa keskitetään konsultoinnista muodostuvan arviointiteollisuuden avulla, mikä korostaa johtajien valtaa. Asiajohtamisesta on siirrytty ammattijohtamiseen, joka tapahtuu usein etäältä. Johtamisen ja katutason arvot eriytyvät, kuvasi Eräsaari.

Työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja asukkaiden valtaa puolestaan vähennetään.

Palveluja standardisointi, prosessien pilkkominen ja yksikkökoon suurentaminen johtavat byrokratian lisääntymiseen, mikä turhauttaa sekä työntekijöitä että kuntalaisia. Esimerkiksi hoito- ja sosiaalialan työntekijöiden aika hukkuu erilaisten raporttien täyttämiseen ja turhiin kokouksiin, kun palveluja tarvitseva puolestaan pakotetaan juoksemaan luukulta luukulle.

Yhteisöt perustuvat luottamukselle, jota nakerretaan nyt kolmella tavalla: ulkopuoliset muuttajat heikentävät institutionaalisia verkostoja ja yhteisöjä, koska eivät tunne organisaatiota; väen vaihtuvuus synnyttää epämuodollisen luottamuksen vähenemistä; ja kun työntekijät eivät ehdi tutustua toisiinsa ei heillä ole tietoa siitä mitä odottaa toisiltaan.

Seurauksena lojaalisuus vähenee ja kyynisyys lisääntyy.

Leena Eräsaaren mukaan kamppailua käydään nyt joka asiasta, kuten esimerkiksi kielestä, hyvinvointipalveluita järjestävien ammattilaisten identiteetistä ja ylpeydestä.

Eräsaaren toimintaohje on selkeä:

— Jarruttakaa uuden julkisen johtamisen periaatteiden leviämistä siellä missä suinkin kykenette, vinkkaa Eräsaari julkisen sektorin työntekijöitä ja kansalaisia.