Millaiseen sosialismiin ja miten?
Yrjö Hakanen – 01.01.2010Kymmenen vuotta sitten porvarillisissa piireissä vallitsi euforia, julistettiin kapitalismin voittoa ja sosialismin jäämistä vain historian sivuille. Aineksia siihen antoi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan reaalisosialismin romahdus, mutta myös kapitalismin nopea kehitys. Nyt euforia on vaihtunut pessimismiin ja kriisimielialoihin.
Yhä harvempi uskoo kapitalismin tuovan helpotusta suuriin ongelmiin — kuten työttömyyteen, köyhyyteen, ympäristön tuhoutumiseen, sodanvaaraan ja vaikutusmahdollisuuksien puutteeseen — tai edes omaan arkeen. Miljardin ihmisen jokapäiväinen nälänhätä ja ilmastomuutos kertovat siitä, että tarvitaan radikaaleja muutoksia ja että niillä on kiire.
Nykytilanteen paradokseja on se, että samaan aikaan kun kapitalismin puitteiden yli menevien uudistusten tarve kasvaa, on niiden toteuttaminen käynyt vaikeammaksi. Tähän on monia syitä.
Finanssipääoman voimistuminen
Eräs keskeinen tekijä on finanssipääoman kansainvälisen mahdin kasvu. Vaikka valtiot ja alueet kilpailevat siitä, mihin pääomat sijoittuvat, on finanssipääoma entistä kansainvälisempää ja entistä vähemmän sidoksissa vain johonkin maantieteelliseen tai tuotannolliseen alueeseen. Sen spekulatiivinen luonne on korostunut; rahapääoma kiertää ympäri maailmaa hunajapaikkoja hakien.
”Terrorismin vastainen sota” ja kiihtyvä asevarustelu kuvastavat imperialismin taantumuksellisimpien piirien pyrkimyksiä varmistaa asevoimalla kansojen alistaminen finanssipääoman maailmanherruuteen. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan reaalisosialismin romahdus ja siihen liittynyt kansainvälisen voimasuhteen muutos avasivat tietä näille pyrkimyksille.
Uusliberalistinen politiikka palvelee kansainvälisen suurpääoman etuja poistamalla pääomaliikkeiden esteitä, heikentämällä työntekijöiden sopimusturvaa, leikkaamalla sosiaaliturvaa, yksityistämällä julkista sektoria ja kaventamalla kansalaisten vaaleilla valitsemien elinten osuutta päätöksenteossa.
Euroopan unioni on esimerkki siitä, miten suurpääoman ja valtion voimat kietoutuvat yhteen uudella, ylikansallisella tasolla. EU:n perustuslailla ollaan määrittelemässä myös kansalaisten perusoikeudet ja yhteiskunnalliset valtasuhteet uudelleen tavalla, joka merkitsee askelta taaksepäin demokraattisten oikeuksien kehityksen historiassa.
Taistelu demokratian puolesta
Kaikki tämä korostaa demokratian puolesta käytävän kamppailun keskeisyyttä sosialismiin tähtäävässä strategiassa. 2000-luvun alun vasemmiston haasteena on elvyttää Karl Marxin visio sosialismista demokratian täydellistymisenä.
Kun ihmisten enemmistön edut ja uudistusvaatimukset törmäävät entistä suurempaan ja kansainvälisempään pääoman mahtiin, on muutosliikkeen oltava mahdollisimman laaja. Tällainen liike rakentuu ihmisten toiminnasta omien tavoitteidensa ja oman vaikutusvaltansa puolesta. Suomen vasemmiston paradokseja on se, että samaan aikaan kun omia etujaan puolustavat ihmiset ja uusliberalismin vastaiset liikkeet asettavat yhä useammin kapitalismin puitteiden yli meneviä tavoitteita,
ovat SDP:n ja Vasemmistoliiton johtajat luopuneet kapitalisminvastaisista tavoitteista ja siirtyneet tukemaan yksityistämisen politiikkaa, jopa EU:n militarisoimista ja kytkemistä Natoon.
Esimerkiksi irtisanomisia vastustavien ja palkankorotuksia vaativien työntekijöiden kamppailuissa asetetaan kyseenalaiseksi pääoman voitontavoittelun logiikan. Vaatimus demokratian ulottamisesta sinne, missä nyt määrää raha, suuntautuu nykyisen demokratian rajoitusten ylittämiseen ja omistuksen antaman etuoikeutetun aseman kumoamiseen. Ekologisen rakennemuutoksen toteuttaminen edellyttää kapitalismin korostaman yksipuolisen määrällisen kasvuajattelun hylkäämistä ja toisenlaista taloudellisen kehityksen mallia. Vaatimus kansanäänestyksen järjestämiseksi EU:n perustuslaista avaisi mahdollisuuden irtaantua EU:sta ja ottaa käyttöön keinoja, joilla voidaan rajoittaa ylikansallisen pääoman valtaa. USA:n sotapolitiikan vastustaminen ja Suomen liittoutumattomuuden puolustaminen puolestaan on samalla kamppailua Suomen pitämiseksi erossa imperialismin militaristisista rakenteista.
Tällaiset demokraattiset uudistusvaatimukset eivät ole meille kommunisteille vain taktisia välikappaleita, joilla pyrimme paljastamaan kapitalismin tai joita käytämme siksi, että pelkkä sosialistinen propaganda ei riitä kasvattamaan tarpeeksi laajaa liikettä. Ne rakentavat siltaa nykyisestä kohti sosialismia ja niiden loppuun asti toteuttaminen on sosialismin keskeistä sisältöä.
Demokratia ja sosialismi
Oikeisto on aina pyrkinyt esittämään sosialismin vastakohtana demokratialle ja vapaudelle. Sosialismin nimissä erityisesti Stalinin ja Maon kaudella tehdyt rikokset ovat antaneet vettä myllyyn tälle propagandalle. Toisin kuin uusliberalismin ideologit väittävät, heidän puolustamansa markkinoiden — illusorinen — vapaus ei kuitenkaan tuota demokratiaa vaan pääoman harvainvallan. Omalla tavallaan työväenliikkeen ja demokratian yhteydestä kertoo sekin, että sosialismin tappiot ovat johtaneet myös demokratian kriisiin. ( 1 )
Sosialismi on ensimmäinen yhteiskuntamuoto, jossa ihmiset pyrkivät tietoisesti rakentamaan demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan, joka ei perustu taloudelliseen pakkoon. Toisin kuin porvarillisessa vallankumouksessa, joka rakentui jo feodalismin oloissa kasvaneiden taloudellisten suhteiden pohjalle ja jonka julistamien oikeuksien perustana oli taloudellisen vallan keskittyminen tuotantovälineet omistavan vähemmistön käsiin, sosialistisessa vallankumouksessa joudutaan luomaan paitsi uusi poliittinen järjestelmä myös uudenlaiset taloudelliset ja sosiaaliset suhteet. Näiden suhteiden luominen edellyttää poliittisen vallan valtaamista ja uudentyyppistä demokratiaa, joka on vapaa porvarillisen demokratian rajoittuneisuudesta. Se ei onnistu, jos sosialistinen vallankumous tarkoittaa vain asettumista taloksi entisten vallanpitäjien paikalle. Vielä vähemmän vallankumous on kaappaus, jonka toteuttamisessa demokratia on vain väline, joka voidaan heittää pois kun valta on saatu.
Riistosta ja alistamisesta vapaan yhteiskunnan rakentaminen edellyttää vapaiden ja tietoisten työntekijöiden yhteistoimintaa, tuotantovoimien suunnitelmallista kehittämistä ja korkeaa työn tuottavuuden tasoa. Se edellyttää laajaa demokratiaa, työväen itsehallintoa, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten kaikinpuolista henkistä ja moraalista kehitystä. Vaikka sosialismi poistaa yhteiskuntaluokkien taloudelliseen asemaan perustuvat sovittamattomat ristiriidat, on sosialismissa kyse ilmeisen pitkästä siirtymävaiheesta, jossa eri väestöryhmien aseman, yhteiskunnan eri osien ja kansainvälisen kehityksen epätasaisuuteen liittyy muunlaisia ristiriitoja. Niiden havaitseminen, sovittaminen ja ratkaiseminen edellyttää laajaa demokratiaa, itsehallintoa ja jokaisen kansalaisen demokraattisten oikeuksien turvaamista. Tämä merkitsee myös sellaisen demokratian ja oikeusjärjestyksen kehittämistä, joka sulkee pois stalinismin kaltaiset ja muut rikokset ihmisoikeuksia ja sosialismin periaatteita vastaan.
Edustuksellinen demokratiakin saa sosialismissa lisää merkitystä, kun se ulottuu myös talouden alalle ja kun sen rinnalla kehitetään muita osallistumisen, itsehallinnon ja suoran demokratian muotoja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vasemmistovoimien aloitteesta Porto Alegressa, Brasiliassa ja Keralassa, Intiassa kehitellyt osallistuvan budjetoinnin ja suunnittelun muodot, joilla voitaisiin kehittää myös Suomen kunnallista itsehallintoa demokraattisemmaksi. Kansalaisten tulee myös voida ohjata edustajiaan vaalien välillä muun muassa kansanäänestyksillä, kansalaisaloitteilla ja tarvittaessa vaihtamalla edustajiaan.
Kysymys tuotantovälineiden omistuksesta
Talouden kehitys riippuu nykyään yhä enemmän muusta kuin vain välittömästä työstä ja siihen käytetystä ajasta. Yhä tärkeämpi merkitys on työntekijöiden osaamisella ja yhteistyöllä, tiedon ja informaation hallinnalla, energian ja luonnonvarojen säästämisellä, uuden teknologian hyödyntämisellä ja yhteiskunnan palvelujen tasolla. Tuotannon yhteiskunnallinen luonne voimistuu. Se on entistä enemmän ristiriidassa tuotantovälineiden yksityisen omistuksen ja siihen perustuvan lisäarvon anastamisen kanssa.
Jos sosialismi typistetään SDP:n ja Vasemmistoliiton ohjelmien tavoin vain arvomaailmaksi, päädytään logiikkaan, jossa sopeudutaan kapitalismin rakenteelliseen eriarvoisuuteen. Kapitalismissa vallitsevat tuotantovälineiden yksityiseen omistukseen perustuvat tavara- ja rahasuhteet muovaavat ja määräävät viime kädessä myös muiden yhteiskunnan sektoreiden toimintaedellytyksiä. Vaihtoehtoiset taloudet ja yhteisöt jäävät marginaaliin tai joutuvat tahtomattaankin uusintamaan kapitalismissa vallitsevia jakoja ja ristiriitoja, jos ei puututa talouden ”kovan” sektorin valta- ja omistussuhteisiin. Tähän ovat törmänneet niin osuustoimintaliike kuin erilaiset vihreät yritykset luoda vaihtoehtoisen talouden saarekkeita kapitalismin sisälle. Sama ongelma liittyy myös Jeremy Rifkinin ideoihin ns. kolmannesta sektorista talouden kovan ytimen realiteeteista vapaana kansalaisyhteiskunnan toimintana.
Suhtautuminen tuotantovälineiden omistukseen on jokaisen kapitalisminvastaisen liikkeen peruskysymys. Pariisin kommuunin ajoista alkaen porvarillinen propaganda on pyrkinyt esittämään sosialismin kaiken henkilökohtaisen omistuksen lopettamisena ja valtiollistamisena. Kuitenkin Marx vastasi jo Pariisin kommuunin kokemuksia arvioidessaan syytöksiin ”omistuksen poistamisesta” toteamalla, että ”kommuuni tahtoi poistaa kaiken luokkaomistuksen, joka muuttaa monien työn harvojen rikkaudeksi… Se tahtoi tehdä henkilökohtaisen omaisuuden todellisuudeksi muuttamalla tuotantovälineet, maan ja pääoman, jotka nyt ovat ennen muuta työn orjuuttamisen ja riistämisen välikappaleita, pelkästään vapaan ja assosioituneen työn aseiksi”. ( 2 ) Hän kehitteli samaa ajatusta Pääomassa kirjoittaessaan ”pakkoluovuttajien pakkoluovuttamisesta” seuraavasti: ”Se ei palauta yksityisomaisuutta, mutta kylläkin yksilöllisen omaisuuden kapitalistisen ajan saavutusten perusteella: yhteistoiminnan ja maan sekä itse työn tuottamien tuotantovälineiden yhteisomistuksen perusteella”. ( 3 )
Myös Kommunistisen puolueen manifestissa Marx ja Engels totesivat, että sosialismi ”ei riistä keneltäkään valtaa omistaa yhteiskunnallisia tuotteita, se riistää vain vallan orjuuttaa vierasta työtä tuon omistuksen avulla”. ( 4 ) Sekä Marx että Lenin vertasivat sosialismissa vallitsevia taloudellisia suhteita osuuskuntiin, vapaiden tuottajien yhteenliittymiin.
Omistuskysymystä ei ratkaista kertaheitolla. Tähänastisten kokemusten valossa näyttää selvältä, että sosialismin kaudella on pitkään monia omistusmuotoja. Tätä ajattelutapaa on SKP edustanut jo puolueen varhaisista vaiheista lähtien kannattaessaan työtätekevien talonpoikien ja pienyrittäjien oikeutta omistaa tuotantovälineensä myös vallankumouksen jälkeisessä siirtymävaiheessa. Yhteiskunnallisella omistuksella tulee olla kuitenkin ratkaiseva osuus kansantaloudessa, jotta kehitystä voidaan ohjata demokraattisesti ja suunnitelmallisesti. Myös yhteiskunnallisella omistuksella on erilaisia muotoja; se voi olla valtiollista, kunnallista ja osuustoiminnallista tai muuta työväen itsehallinnollisten yhteisöjen yhteistä omistusta. Jotta yhteiskunnallisen omistuksen keskeinen osuus ei luo sosiaalista perustaa valtiollisbyrokraattiselle hallinnolle, kuten kävi muun muassa Neuvostoliitossa, tullaan taas kysymykseen uudentyyppisestä demokratiasta, joka rakentuu alhaalta ylöspäin ja perustuu laajaan työväen itsehallintoon, aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan ja jokaisen yksilön perusoikeuksien kunnioittamiseen.
Uusi taloudellisen kehityksen malli
Sosialismi on siirtymävaihe tiellä kohti luokatonta ja itsehallinnollista yhteiskuntaa, kommunismia, jossa toteutuu periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan” ja jossa Kommunistisen manifestin sanoin ”jokaisen vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys”. Sosialismissa markkinat eivät enää alista politiikkaa, mutta markkinoita tarvitaan tämän siirtymävaiheen aikana ilmeisesti varsin pitkään talouden ohjaamisen ja suunnittelun välineenä. Historiasta löytyy esimerkkejä yrityksistä sivuuttaa jo sosialismin rakentamisen alkuvaiheissa markkinat ja niillä muodostuvat tavara- ja rahasuhteet keskitetyllä komentohallinnolla, väkivaltaisilla pakkokollektivisoinneilla ja voluntaristisilla ”suurilla harppauksilla”. Sitä ovat yrittäneet niin Stalin kuin Mao, ja tuhoisin seurauksin. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, mitä Marx kirjoitti Pääoman kolmannessa osassa: ”Kapitalistisen tuotantotavan kumoamisen jälkeen, mutta yhteiskunnallisen tuotannon säilyessä, arvon määritys pysyy hallitsevana siinä merkityksessä, että työajan määrääminen ja yhteiskunnallisen työn jakaminen eri tuotantoryhmien kesken ja vihdoin tätä koskeva kirjanpito tulee olennaisemmaksi kuin koskaan”. (5)
Intialainen marxilainen tutkija Prabhat Patnaik korostaa, että kapitalistisen globalisaation vaihtoehdot ovat vailla onnistumisen mahdollisuuksia jos ne eivät luo uutta talouden kehityksen mallia sekä tuotannossa ja tuotteissa että ihmisten elämäntavoissa. ( 6 ) Sosialismi ei tarjoa näköaloja sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle kehitykselle jos se ottaa annettuna kapitalismin luomat tuotantovoimat ja kilpailee kapitalismin anssa vain niiden määrällisessä kehittämisessä.
Tässä on kyse paitsi työn tulosten jakamisesta oikeudenmukaisesti myös siitä, että tuotannon kehitystä
ohjaavat ihmisten tarpeet eikä voitontavoittelu. Yhteiskunnallisen rikkauden mitaksi tulee rahan ja tavaroiden paljouden sijasta vähitellen yhä enemmän se aika, jonka ihminen voi käyttää itsensä toteuttamiseen, kykyjensä kaikinpuoliseen kehittämiseen ja toimintaan koko yhteisön hyväksi. Samalla on kyse talouden toimintatapojen ja rakenteiden sopeuttamisesta ihmisen ja luonnon kestäviin puitteisiin. Tällainen talous perustuu luonnon tuottokyvyn kannalta kestävään mittakaavaan, pääsääntöisesti uusiutuviin energialähteisiin sekä systemaattiseen kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön.
Radikaalien yhteiskunnallisten uudistusten toteuttaminen ei ole mahdollista ellei luoda keinoja, joilla voidaan paikallisesti, kansallisesti ja alueellisesti kontrolloida ja ohjata luonnonvarojen käyttöä, pääomaliikkeitä, ulkomaankauppaa ja teknologiaa. Tämä korostaa yhtäältä demokraattisten uudistusten puolesta omassa maassamme käytävän kamppailun luonnetta imperialisminvastaisena taisteluna ja toisaalta tarvetta demokratisoida kansainvälistä järjestelmää niin, että se antaa tilaa eri maiden ja alueiden itsenäiselle kehitykselle. Tähän liittyy myös aseidenriisunnan edistäminen ja militarististen rakenteiden purkaminen askel askeleelta yhä pidemmälle, jotta kansojen vapauspyrkimyksiä ei voida tukahduttaa asevoimalla.
Uusi punavihreä SKDL?
Nykyisen kehityksen suunnan muuttamisen mahdollisuudet kasvavat sotaa, uusliberalismia ja kapitalismia vastaan nousseissa joukkoliikkeissä. Niissä kehittyvät uudet aloitteet, uusi poliittisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulttuuri, uudet yhteistyön ja kansanvallan mahdollisuudet. Uudenlaisten voimasuhteiden luomiseksi ja vaihtoehtojen toteuttamisen näköalojen avaamiseksi on yhdistettävä kamppailu työttömyyttä ja työehtojen heikentämistä, valtionyhtiöiden ja julkisten palvelujen yksityistämistä, sosiaaliturvan heikentämistä, ympäristön tuhoamista ja demokratian kaventamista vastaan kamppailuun saman uusliberalistisen politiikan kääntöpuolta, USA:n sotapolitiikka, EU:ta ja Natoa vastaan — ja sama toisinpäin.
Suomen liittoutumattomuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteiden hylkäämisen sijasta on syytä käyttää niitä hyväksi vaihtoehtojen kehittämiseksi USA:n hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle. Tällaisia vaihtoehtoja voi tarjota sellainen yleiseurooppalainen yhteistyö, joka ei pyri alistamaan Itä-Eurooppaa EU:n puolisiirtomaaksi ja joka rakentaa uudentyyppisiä yhteistyökuvioita niin talouden alalla kuin kansainvälisissä järjestöissä Kiinan, Intian, Etelä-Afrikan, Brasilian, yleensäkin kehitysmaiden ja myös ay- ja kansalaisliikkeiden kanssa.
Maailman, Euroopan ja Suomen sosiaalifoorumit kertovat siitä, että tähän kamppailuun on tullut mukaan entistä laajempi joukko toimijoita. ( 7 ) Asemansa, ammatillisen järjestäytyneisyytensä ja taistelukokemuksensa takia työväenluokasta riippuu ratkaisevalla tavalla se, miten tämä voima kehittyy. Samalla on haasteena uusliberalismin vastaisten liikkeiden suuntaaminen myös poliittiseksi voimaksi ja poliittisen vaikuttamisen väylien avaamiseksi näiden liikkeiden vaatimuksille. Kokemus osoittaa, että tässä tarvitaan vahva kommunistinen puolue ja kansainvälinen kommunistinen liike. (8)
Vain entistä vahvempi paine vasemmalta voi pysäyttää SDP:n ja Vasemmistoliiton oikeistolaistumisen ja tehdä työväenliikkeestä uudelleen radikaalin yhteiskuntaa uudistavan voiman. Siten voimme luoda edellytyksiä myös nyt hajanaisten punavihreiden voimien kokoamiselle poliittiseen yhteistyöhön, tulevaisuudessa ehkä uudenlaisen punavihreän SKDL:n muodostamiselle.
Lähteet
Aijaz Ahmad, A Reflection on our Times, Prajasakti Book House, Hyderabad, 2004
Yrjö Hakanen, Toisenlaista globalisaatiota alhaalta päin, Tiedonantaja 30.1.2004
Pertti Honkanen, Ortodoksian tuolla puolen. Marx ja taloustieteen vaihtoehdot, DSL 1996
Domenico Losurdo, History of the Communist Movement: Failure, Betrayal, or Learning Process? Nature, Society and Tought 1/2003
Karl Marx, Kansalaissota Ranskassa. Marx & Engels Valitut teokset, osa 3, Edistys, Moskova 1978
Marx, Pääoma 1. osa, Kustannusliike Edistys, Moskova 1974
Karl Marx & Friedrich Engels, Kommunistisen puolueen manifesti. Marx ja Engels, Valitut teokset 1, Kustannusliike Edistys, Moskova 1970
Marx Pääoma 3. osa, Kustannusliike Edistys, Moskova 1976
Prabhat Patnaik, The Rettreat to Unfreedom, Tulika Books, New Delhi 2003
SKP:n edustajakokous 2004, SKP ja TA-Tieto Oy, Helsinki 2004
SKP:n ohjelma, www.skp.fi/ohjelmat
Sosiaalifoorumien kotisivuja www.forumsocialmundial.org.br/, www.fse-esf.org/, www.prodemokratia.net/
Lähdeviitteet:
1. Ahmad, 2004, s. 31—43
2. Marx, 1978, s. 474
3. Marx 1974, s. 682
4. Marx, Engels, 1970, s.107
5. Marx 1976, s. 836. Marxilaisen taloustieteen kohtaloista Stalinin kaudella ks. Honkanen, 1996, ss. 9—12
6. Patnaik, 2003, ss. 291—293
7. www.forumsocialmundial.org.br/, www.fse-esf.org/, www.prodemokratia.net/
8. SKP:n sosialismikäsityksestä ks. SKP 2004, ss. 36—45 ja www.skp.fi
(Artikkeli kirjasta Imperialismi ja sosialismi tänään, TA-Tieto Oy 2004)
Keskustelua
"
Miten me saamme koottua tämän kirjavan porukan aktivoitumaan edes ensi eduskuntavaaleissa?
"
Jos ajattelemme vain vaaleja ja järjestöjen kehittämistä, vastaus taitaa olla että emme saakkaan juuri ketään aktivoitumaan.
Mutta jos onnistumme järjestämään sellaista politiikkaa joka aktivoi tavalliset ihmiset puolustamaan jokapäiväistä elämäänsä, esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen pelastamiseen, mielenkiintoa kyllä alkaa löytyä.
Mitä tulee vasemmiston yhtenäisyyden rakentamiseen... työstä ja taistelusta, on syntyvä solidaarisuus...
No ei kannata liikaa hirttäytyä miettimään mitään trotskilaisryhmittymiä, ryhmittymäksi voidaan parhaassa tapauksessa kutsua yhtä ihmistä jos se on riittävän jakomielitautinen ;)
Eli teoreettisten vivahde-erojen miettimisen sijaan käytännön työ on se mikä ratkaisee, eli juurikin kuten Matti Aalto kirjoitti, erilaiset kamppailut konkreettisten asioiden puolesta.
Kommunisteilla on suhteellisen selvä käsitys kapitalismista ja kannattaa tosiaan kysyä maksaako vaivan hioa sitä yhä tarkemmaksi. Vai pitäisikö yrittää hamotella tulevaa sosilismia ja ainakin sen taloudellista perustaa. Jonkin verran tämän tyyppistä keskustelua herätettiin Karl Marx seuran puitteissa. Jos ja kun tulevan sosialismin piirteitä osattaisiin vakuutavasti kuvata, niin keskustelu sen eduista tulisi selvemmäksi.
Pitäisi hieman focusoida, mihin tähdätään.
Tässä Vasemmistoliiton jäsen, joka tunnistautuu sosialistiksi. Olen yhdeltä jakomielitautiselta sivupersoonaltani rakennusalan yrittäjä. Käytännön sosialismia mielestäni voisi olla se, että valtakunnallisen restaurointikillan mestarit, joista kolmas on aviomieheni, ottaisivat korjatakseen vaikkapa Kajaanin luterilaisen kirkon. Kukaan ei käärisi korjauksesta voittoa. Pääasia olisi, että kaikki saisivat palkkansa. Projektin johtajana olisi restaurointimestari, jolla on kattavin kokemus suurista restaurointiprojekteista. Sellainen voisi olla vaikkapa Erkki Hiipakka. Hiipakkakaan ei saisi suurempaa palkkaa kuin muut mestarit, vaan palkka olisi päänsilitys paikalliselta papilta. Johtaja ottaisi vastaan tietysti myös haukut.
Minusta Hakasen artikkeli toi kiinnostavia näkökulmia siihen, miten laajan rintaman poliittisella yhteistyöllä voidaan pyrkiä rajoittamaan ja kumoamaan kapitalismia. Samoin ajatukset sosialismista olivat tärkeitä. Sen pohtiminen, missä joukot kokoontuvat sateen sattuessa ja mistä jaetaan pyssyt, ei todellakaan ole 2000-luvun poliittisten realiteettien mukaista vallankumouksellisuutta. Nyt tarvitaan rohkeaa ja radikaalia yhteistyöpolitiikkaa, ja kansalaisten liikkeen on oltava toiminnan subjektina, kuten Hakasen jutussa esitetään.
Kommunistien on ansaittava kansalaisten luottamus siihen, ettei heillä ole salaisia epädemokraattisia aikeita. Stalinin, Maon jne aiheuttamat epäluulot istuvat syvässä.
Toimivan sosialismin hahmottelu on ajankohtaista. Täysin keskitetty järjestelmä on kai poissa muodista. Aika talouskeskeisenä henkilönä haluaisin kehitellä sosialismin talousmallia, joka sallisi mm. kollektiivisten firmojen kilpailun, pienet työkunnat, yksin yrittäjät =ammatinharjoittajat ja vieläpä maatilat. Toki tuotannon isoin osa tulee valtion laitoksista (nykyisistä ja monopoliasemaan kasvaneista kapitalistisista laitoksista) ja niillä toimialoilla ei siis kilpailua sallita. Mutta on paljon keskisuurta, sekalaista firmaa ja sallimalla niiden kilpailu asiakkaiden suosiosta edistetään niiden keksinnöllisyyttä ja asiakassuuntautuneisuutta. Sosialismihan edellyttää, että kenellekään ei kuitenkaan muodostu mahdollisuutta käyttää palkallista työvoimaan omaan lukuunsa. Eli kollektiivisten firmojen tai työkuntien ”koneet” ja ”laitteet” eivät saa koskaan periytyä. Niiden siis tulee pysyä firmassa töissä olevien yhteisessä tasavertaisessa hallinnassa. Tämä puolestaan ei ole ihan yksinkertaista, koska firmasta lähtee jäseniä muualle ja tulee uusiakin.
Eli sosialismin edellytys on, että uutta kapitalistiluokkaa ei synny, mutta toki kilpailu on sallittu ihmisten kesken (esim. osaamisen alueella), ammatinharjoittajien kesken, työkunnat voivat kilpailla esim. asuintalojen rakentamisessa, firmat voivat kilpailla vaikka teiden päällystysurakoista tai vaikka voimalaitosten remonteista taikka polkupyörien korjaamisesta.
Lopuksi kysyn onko tällaisessa pohdiskelussa ideaa vai jätetäänkö homma tuonnemmaksi? Mitä tietoa meiltä puuttuu tuon hahmottelun tekemiseksi?
Mistä Matti ajattelit saada yhteiskunnalle varat noiden yritysten ostamiseen nykyisiltä osakkeenomistajilta joita on ympäri maailmaa? Vai aiotko yksiselitteisesti RYÖSTÄÄ heidät ja ehkä heidän vanhuuden varalle tekemänsä säästöt?
Jos yrityksillä ei ole oikeita omistajia niin mikä takaisi niiden pysymisen ajan tasalla tekniikan suhteen? Miten estäisit sen vaaran joka ilmeni noissa Euroopan sosialistimaissa eli tehottomuuden ja investointipuutteen?
Kyllä oikeat omistajat ovat ne jotka parhaiten ovat yhteiskunnan pystyssä pitäneet. Sosialismi siinä muodossa mitä on nähty on ollut haihattelua kuten nyt täälläkin esitetyt ideat.
Matti Saarinen oli huolissaan kapitalistisen luokan synnystä ja sen olimassaolosta.
Mikä on tämä "kapitalistinen luokka", sehän on pääomasijoittaja. Pääomasijoittajiakin tarvitaan, mietippäs seuraavaa;
Kaikkein tärkeintähän on, että me sijoitamme resurssimme sinne, mistä saadaa resureeille paras mahdollinen tuotto. Työläisen kannattaa mennä töihin siihentehtaaseen, joka maksaa parhaiten menetetystä vapaa-ajasta. Pääomasijoittaja taas sijoittaa tehtaaseen, joka on tuottavin ja pystyy maksamaan sijoitetulle pääomalle parhaan koron. Me taas kuluttajana ostamme tuotteita jopa antaa parhaan vastineen rahoillemme.
Näin maksimoimme resurssiemme tehokkaan käytön
Matti Saarinen:
"
Lopuksi kysyn onko tällaisessa pohdiskelussa ideaa vai jätetäänkö homma tuonnemmaksi? Mitä tietoa meiltä puuttuu tuon hahmottelun tekemiseksi?
"
Ehdottomasti on ideaa, oikein hyvä kirjoitus sulla.
Itse en näe myöskään palkallista työvoimaa käyttäviä yksityisiä yrityksiä ongelmaksi, kunha ne toimivat kansan aidon tahdon asettamissa puitteissa.
Kapitalistiluokan ongelmallisuuden ydin on että se voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä kuten tulestakin on sanottu.
Oleellista on se, onko vallitsevaa kapitalistiluokan hegemoniaa, se on kyllä sellainen syöpä yhteiskunnassa että se on hoidettava pois.
Muutoin, sosialismin tulee olla sellaista kuin kansa haluaa, mikä ei ole välttämättä sama kuin mitä minä haluaisin.
Nythän meillä Matti on juuri tuo kansan haluama muoto viime vaalien tuloksen muodossa ja ensi vuoden jälkeen seuraavien vaalien. Sosialismi on siis siinä muodossa jota kansa haluaa joten olemme harvinaista kyllä, varsin yksimielisiä.
Päivätyöt häiritsevät, mutta palaan otsikon aiheeseen ja laitoksiin ja firmoihin.
Seuraavassa on lista tuotantoelämän aloista, joilla ainakin kannattaa soveltaa keskitettyä tuotannon suunnittelua. Tyypillisimmillään nämä vaativat pitkävaikutteisia investointeja. Joillekin niistä on ominaista, että moni taho käyttää niitä ja ne ovat systeemejä, joissa monet asioivat monien kanssa. Tai sitten suuruuden ekonomia on ajanut ja ajaa monopoliin, joka ei sittenkään ole niin huono kuin luullaan. Tässä esitetään lista tyypillisistä keskitetyn suunnittelun aloista, mutta ei ryhdytä tarkemmin selittämään näiden toimintaa:
-laivaväylät, talvimerenkulku, vesiliikenteen ohjaus, satamien varmuusvarastot,
-rautatiet, -sillat, -asemat, liikenteen ohjaus, kiskokalusto, varikot
-yleiset maantiet, -sillat, liikenteen valvonta, tavaroiden keskusvarastoalueet
-valtakunnan suurjännitteiden sähköverkko, - asemat, vara- ja säätövoimalaitokset ja yleissähkövoimalaitokset
-valtakunnan tietoliikenneverkko asemineen, puhelinlaitos, kaapeli TV ja matka(radio)puhelin laitos
-vesi-, viemäri- ja jätteidenkäsittelylaitokset
-kaasu-, sähkö- ja lämpölaitokset joilla on satoja asiakkaita
-Pankki- ja postilaitos
-Monopoli ja oligopoli asemaan kasvaneet firmat
Sosialismissa tyypillistä näille laitoksille:
-julkiset hinnat ja kustannukset
-julkiset taseet
-eivät suosi ketään mutta maksattavat tuotteistaan tasapuolisesti
-yhteiskunnan asettama voittotavoite ja voiton tilitysvelvollisuus valtiolle
-näitä verotetaan myös kiinteistöjen arvon perusteella
-laitos ei voi mennä konkurssiin ja vastaa sopimuksistaan omaisuudellaan
-laitoksille on tyypillistä, että niillä on monia toimipaikkoja, kiinteistöjä ja ne käyttävät yhteiskunnan luonnonvaroja
PS. Seuraavassa mailissa samalista firmoista.
Kollektiiviset firmat sosialismissa
Firmat ovat saaneet alkunsa jo kapitalismin oloissa, mutta uusiakin voi syntyä mm. spin off-tyyppisesti (erkaantuminen omalla idealla). Seuraavassa esimerkkejä firmoista vähän samassa järjestyksessä kuin yllä lueteltiin laitoksia:
-Laivojen lastaus firma
-Huolintafirma
-Rautatieliikenteen palvelufirma, siivousfirma, korjausfirma
-Lentoasema voi toimia firmana ainakin niin kauan kun ilmatila ei ole pullonkaula.
-Bussifirmat ovat niin ikään mahdollisia
-Tiekuntien tiet, jotta ne saadaan pysymään kunnossa
-Asfaltointi-, maanrakennus- ja logistiikkafirmat
-Sähköverkon rakennusfirmat, voimalaitosten huoltofirmat, automaatioasennusfirmat, telealan rakennusfirmat
-LVI firmat, jätekuljetus firmat, jätteiden jatkojalostusfirmat
-Firmoja palvelevat alihankkijat, sopimusvalmistajat, jakelufirmat
-Firmojen ja laitosten tarvitsemien palveluiden tuottajat (kirjanpito, ATK yms.)
-Yksityisten henkilöiden tarvitsemien palveluiden tuottajat (siivous, remontointi, kuntosalit, kahvilat, ravintolat, erikoiset liikuntapalvelukeskukset yms.)
Firmojen keskeinen idea on, että ne kilpailevat vapaasti ostajien suosiosta ja tuottavat joustavasti toisilleen, yhteiskunnan laitoksille, jakelufirmoille ja kuluttajille hyvälaatuista tavaraa ja palveluksia avoimilla markkinoilla. Sopimusvapautta on rajoitettu siten, että firma on rekisteröitävä ja kuukausittain on tehtävä ALV ilmoitus, josta myynnit näkyvät ja ilmoitus on myös julkinen. Tämä rajoitus on tehty vapaan markkinatalouden nimissä. Kuluttajamainonta ilman hintoja on kielletty.
Suurin osa Matti Saarisen asettamista kysymyksistä on sellaisia joihin puolueella tulisi olla perusteelliset ja kehittyneet näkemykset jo kapitalismin aikanakin.
Hyvin usein historiassa on nähty, tulevaisuudessa vielä useammin, vasemmistolaisen poliittisen liikkeen suorittamat kansallistamiset kapitalismin puitteissa.
Se on sellainen erityisosaamisen alue jossa kommunistisella puolueella saattaa olla suurtakin kysyntää.
Jatkan vielä kollektiivisista firmoista.
Työvoiman osto ei ole vapaata vaan minimiehdot ovat yhteiskunnan säätelemät. Lisäksi valtio maksaa firmoissa työskenteleville palkkojen suhteessa tulospalkkaa samalle tilille, jolle varsinainen palkkakin tulee. Samoin yhteiskunta tallettaa työntekijöiden eläkekassoihin varoja firman arvonlisän perusteella. Tällä tavalla ehkäistään pimeän työvoiman käyttöä.
Firmoissa jäsenten palkat voivat vaihdella työajan ja vaativuuden perusteella. Kuitenkin niin, että kenellekään ei kerry firmaan mitään osuutta, omaisuutta eikä enempää äänivaltaa kuin toisellekaan. Jos jäsen menettää työkykynsä tai erotetaan, hän menettää myös palkkansa ja päätösvaltansa. Firma tai sen itsenäinen tulosyksikkö palkkaa työntekijän periaatteessa yhteisellä päätöksellä pitkäaikaiseen työsuhteeseen ja erottaa enemmistöpäätöksellä sääntöjen puitteissa.
Firmoissa kaikkinainen väärinkäyttö on estetty erityisellä liiketoiminnan etiikka säännöstöllä, missä henkilöstön valtuudet myydä, antaa alennuksia, tehdä investointipäätöksiä, ostaa tai romuttaa vaihto-/käyttö-omaisuutta ja ottaa lainaa on määritelty.
Firmat saavat yhteiskunnan omistuksessa olevat luonnonvarat käyttöönsä anomuksesta ja joutuvat maksamaan niistä korvausta esim. 3 kk välein.
Kuitenkaan firmaa ei voida perusteitta häätää luonnonvarojen ääreltä.
Valtio asettaa eri aloille erilaisia voittotavoitteita suhteessa liikevaihtoon (tai arvonlisään). Esimerkiksi paperin jalostukseen 10%, elektroniikkatuotteiden valmistukseen 20% ja maatalouteen 5% jne. Tavoite asetetaan haasteelliseksi ja sen mukaan mitä miltäkin alalta on järkevästi saatavissa. Tyypillisesti uusilta tuoteryhmiltä vaaditaan enemmän kuin jo vakiintuneilta aloilta. Mutta yhteiskunnan näkövinkkelistä firmaa on helppo tarkkailla. Firmalla on taseen mukainen välineistö, tulostavoite, julkiset palkat ja myyntiraportit.
Kertokaapa Matit missä kansallistaminen eli sosialisointi on pitkällä tähtäimellä parantanut jotain noin yleisesti? Ei ainakaan minulle tule mieleen.
Tuon toisen Matin listassahan lähes kaikki ovat jo yhteiskunnan hallussa niin tiet kuin rautatietkin siltoineen ja asemineen. Mitä niitä nyt enää sosialisoimaan toista kertaa.
Yksityisten ja pörssiyritysten sosialisointiin taas tuskin millään valtiolla on varoja jos niitä ei ryöstetä nykyisiltä omistajiltaan. Tuohon ryöstöön taas tuskin saatte valtakirjaa millään muotoa. Me muut 99% pystymme vaikka istumaan teidät 1% lyttyyn jos alatte uhkailla.
Helpoimmalla pääsette kun sopeudutte ja alatte parannella nykyistä vahvempaa ja toimivampaa järjestelmää jotta ei tulevaisuudessa jouduta samaan kuin Neuvostoliitto edes teoriassa.
Kollektiivimatille vielä erikseen.
Työnantajat ovat osa yhteiskuntaa joten tuo kaikki käy juuri niin kuin olet ilmaissut jo tänä päivänä. Tulospalkkaakin saa kunhan hiukan sosialisoi työnantajaansa ostamalla sen osakkeita, jos siis sattuu työskentelemään Oyj:n palveluksessa.
Palkkaa voidaan yleisesti maksaa tuloksen perusteella, vain ja ainoastaan. Kaikki muut perusteet ovat katoavaa kansanperinnettä. Tulos tai ulos on paras ohje työpaikan suhteen.
Miten kuvittelet ohjeiden ja etiikan säännösten ehkäisevän mitään? Nytkin on olemassa lakeja jotka kieltävät toisen tappamisen, varastelemisen, väärin pysäköinnin jne. ja kuitenkin noita kaikkia tehdään jatkuvasti. Mikä on se salaisuus jota tarjoat noiden esittämiesi säännöstöjen tueksi jotta ne toimisivat? Saunan taakse vientiäkö?
Miten oikeasti lasket tuon 10% paperinjalostukselle, noin esimerkkinä? Paljonko siinä on esim. laitoksen kuoletukseen jotta uusi voitaisiin rakentaa kohtuullisessa ajassa? Miten olet aikonut hoitaa markkinoinnin ja mihin koska tekstissäsi ei näy markkinatilanteen aiheuttamia vaihteluita vai olisiko palkka joustava käsite markkinoiden mukaan nousten ja laskien?
Mahdatko olla haihattelija jolla ei ole tosielämästä mitään reaalista kuvaa?
Uudenlainen sosialismi pitäisi mielestäni perustua ennen kaikkea osuuskuntien varaan, siis sellaisten yritysten, jotka ovat työntekijöiden omistuksessa. Muilta osin nämä yritykset toimisivat kuten nykyisetkin osuuskunnat, kilpailisivat keskenään ja pyrkisivät investoimaan mahdollisimman tehokkaasti omaan alaansa. Kun työntekijä on samalla oma työnantajansa ja työnantaja oma työntekijänsä ristiriidat näiden välillä häviäisivät. Työnantaja ei riistäisi työntekijää, eikä uhkaisi viedä tuotantoa halpamaihin. Näin sosialismi ei olisi edes "yrittäjävastaista", vaan päinvastoin kaikista tulisi yrittäjiä. Nykyisin kapitalistisen kilpailun paineet pakottaa kaikki osuuskunnat toimimaan kapitalismin ehdoilla, siis myymään kilpailukykyiseen hintaan. Tämä estää osuuskunnallisen talouden kehittymistä. Osuuskunta toimintaa tulisikin suojella muulta kilpailulta niin kauan, että se pääsee kasvamaan riittäviin mittoihin. Tämä vaatisi radikaalia muutosta nykyisessä politiikassa. Tietenkin puhtaat julkishyödykkeet tulisi tuottaa julkisen sektorin toimesta, kuten tulisi tuottaa kapitalismin oloissakin.
Tämä ei ole valmis malli tietenkään, vaan tähän liittyy monia pohdittavia ongelmakohtia. Miten päätösvalta ja yrityksen tuotot jaetaan uusien tulokkaiden ja vahojen, jo paljon yritykseen investoineiden jäsenten kesken? Ehkäpä jokin rahasto, jolle kertyy voittoa vuosien myötä ja äänivalta voisi olla jotenkin asteittain kasvava. Miten voi vaihtaa työpaikkaa, vai onko sille suurempaa tarvettakaan? Miten erottaminen tarvittaessa onnistuu ja mitkä on korvaukset erotetulle? Ehkä yrityksen hallitus voi tehdä erotuspäätökset. Myös monia muita kysymyksiä herää varmasti.
Työttömyyden hoitoon tulisi olla valtiolla velvollisuus, niin ettei työttömyysjaksot kasva kovin pitkiksi ja että niiltä ajoilta saa kunnon perusturvan. Tarvittaessa tulisi vaikka lakisääteisesti lyhentää työaikaa, jollei pitkäaikaistyöttömyys muuten vähenisi.
Sinulle, joka et ymmärrä mitä vikaa on kapitalisteissa:
On huonmattava, että marxilaisessa kielenkäytössä pääoma tarkoittaa vain sellaista tuotantoon käytettävää laitetta tai muuta resurssia, joka yhdessä vuokratun työvoiman kanssa (siis työntekijän kanssa tai hänen toimestaan) tuottaa voittoa tämän laitteen omistajalle. Näin ollen siis kaikki koneet ja laitteet eivät ole pääomaa varsinaisesti, ei vaikka ne olisivat paperikoneita. Oleellista on se omistaako koneen työntekijä(t) vai loinen (kapitalisti). Jos "voittoa" tekevät työntekijät, ja jos he investoivat saamansa voiton "tehokkaasti", niin ei siinä mitään ongelmaa olekkaan.
Entä mistä ne rahat tulee jotka kapitalisti investoi laitteisiin? Miten on mahdollista, että tässä maailmassa joillakin ihmisillä on aivan valtavat omaisuudet joilla investoida ja useilla toisilla ei euroakaan? Johtuuko se älyllisistä lahjoista? Maantiteellisistä syistä? Onnesta? Johtuuko se siitä, että jo vuosisatoja länsimaat ovat riistäneet milloin väkivalloin ja milloin muilla "pehmeämmin" pakottein köyhempiä? Rikkaat kapitalistit ovat saneet varallisuutensa riistämällä työntekijöitä tai perintönä esi-isien riistämät saaliit. Vaikka kapitalisti lähtisi ihan köyhistä oloista ja päätyisi jotain kautta ryysyistä rikkauksiin, siis kapitalistiksi, niin se ei muuta sitä, että kapitalistina hän on riistäjä. (Ja riistohan tarkoittaa sitä, että loinen, vedoten omistusoikeuksiinsa, vie osan siitä kakusta jonka työläinen leipoo.)
Työeläkeläiselle kansallistamisesta:
Kansallistaminen itsessään ei vielä ole mikään ratkaisu, mutta kansallistamisen kautta voitaisiin uudelleen jakaa omaisuutta. Ja luulen, että ylikansallisten suuryritysten kansallistaminen ja niiden varallisuuden jakaminen takaisin niille, jotka ovat sen luoneet, siis työntekijöille, voisi (tulevaisuudessa hyvin valmisteltuna) saada taakseen enemmän kuin yhden prosentin.
Jatketaan nyt vielä tulevan sosialismin mahdollisia toimijoita.
Työkunnat
Muutaman henkilön työporukka voi muodostaa ns. työkunnan. Se on suomalaisen työkunnan ja tasasuuruisesti omistetun pienimuotoisen varattoman osakeyhtiön kaltainen organisaatio, jota työkuntalaiset yhteisesti hallinnoivat. Työvälineet ovat yhteiset tai kunkin henkilökohtaista omaisuutta. Työkunnilla voi olla toimipakka, mutta myös liikkuvat työkunnat ovat yleisiä. Työkunta on pienimuotoinen firma joka myy työtulostaan, jonka luonne puolestaan voi vaihdella kovasti: tanssipaikan tarjoilusta ja pientalojen rakentamiseen. Tyypillistä on kuitenkin, että työvälineiden merkitys on vähäinen ja työn luonne vaatii yhteistyötä ja homma on katkolla aika usein. Kun työkunnan jäsen haluaa erota se käy joustavasti päinsä. Työkunta ottaa porukkaansa uuden työntekijän yhteisellä päätöksellä.
Työkunnan työntekijällä ei ole samoja etuuksia kuin laitosten ja firmojen työntekijöillä.
Yksin yrittäjät
Sosialismissa voi myydä tavaroita ja palveluksia joita on itse tuottanut. Tällaisella yrittäjällä ei sovi kuitenkaan olla apulaisia. Tuotteen hinnan voi vapaasti asettaa. Omat tuotteensa voi myydä yksityisille tai tukkuostajalle joka siis on joko Laitos, Firma tai Työkunta. Koska pienet yhden henkilön palvelutoiminimet voivat helposti petkuttaa yhteiskuntaa pimittämällä tai suurentelemalla tulojaan, niin yhteiskunta ei maksa näistä mitään tulospalkkioita ja samoin ja eläkekassasuoritukset jäävät saamalla tulematta.
Maatilat, Suomalisessa sosialismissa on mahdollista hallita erillistä maa- ja metsätilaa. Maatila on firma, ja toimitaan firmojen säännöin (ALV ja kiinteistövero). Vaikka pienen maatilafirman arvonlisä on pieni, niin hajallaan olevien rakennusten ja palstojen kunnossapito edellyttää paikallisuutta. Samalla kaupunkilaisille tarjoutuu mahdollisuus luonnonrauhaan ja virkistykseen jokamiehen oikeuden ollessa voimassa ja puitteiden pysyessä kunnossa.
Saahan sitä haaveilla eikä kukaan estä teitä perustamasta noita osuuskuntia tänäkään päivänä. Pistäkää toimeksi niin näemme miten teorianne toimivat.
Kiitos Matti vastauksesta. Haluan kuitenkin vielä jatkaa...
Jos kapitalismi lakkautettaisiin ja siirryttäisiin yllämainittuun malliin, niin mistä me saamme mekanismin, joka maarittelee tuotteille ja palveluille oikean hintatason. Samoin, millä määritellään työstä maksettava palkka.
Mehan kaikki ostaessamme haluamme parasta laatua halpaan hintaa. Mutta vastaavasti työstämme haluamme mahdollissimman korkean palkan.
Mikä on se elin, joka määrittelee hinnat ja palkat, jos markkinat sitä ei saa määritellä
Markus R kirjoitti:
"Osuuskunta toimintaa tulisikin suojella muulta kilpailulta niin kauan, että se pääsee kasvamaan riittäviin mittoihin."
Kysynkin Markukselta
Tämän tappiollisen toiminna rahoittamiseen tarvitaa ulkopuolista rahoitusta niin kaunan, kuin toiminta on kannattavaa.
Mistä tämä raha saadaan .
Markus R. 12.3. ”Uudenlainen sosialismi pitäisi mielestäni perustua ennen kaikkea osuuskuntien varaan, siis sellaisten yritysten, jotka ovat työntekijöiden omistuksessa. Muilta osin nämä yritykset toimisivat kuten nykyisetkin osuuskunnat, kilpailisivat keskenään ja pyrkisivät investoimaan mahdollisimman tehokkaasti omaan alaansa.” Tässä lausuttu on aika lähellä kollektiivista firmaa varsinkin, jos osuuskunta tosiaan on työntekijöiden omistuksessa. Toisaalta osuuskunnan jäsenyys on edellyttänyt usein pientä talletettua osuusmaksua. Ja useimmat meidän tuntemat osuuskunnat ovat kulutusosuuskuntia tai pankkeja ja aika vähän tuotanto-osuuskuntia. Jos sosialismissa tuotanto-osuuskunnan jäseniltä kerätään joku nimellinen pieni maksu joka palautetaan, kun eroaa, niin käytännössä, siitä tulee enemmän byrokratiaa kuin hyötyä. Eikös se ole selvempää, että jos on ”osuuskunnassa” työsuhteessa niin on automaattisesti mukana sen hallinnossa? Mutta kaikin mokomin ajatus saisi lentää, mikä tosiaan on osuuskuntien rooli sosialismissa. Laitosten, kollektiivisten firmojen, työ(osuus)kuntien, yksinyrittäjien ja maatilojen lisäksi voidaan hyvinkin tarvita osuuskuntia. Haluaisin nähdä että niitä olisi vaikka yhteisten ratsastustallien, golfkenttien ja urheiluareenoiden eli varsinkin kaikenlaisen vapaa-aikaan liittyvien juttujen ylläpidossa. Voisihan niitä olla myös maataloudessa ja kalastuselinkeinossa jne. Mutta se, että osuuskunnalla olisi palkattuja osuuskuntaan kuulumattomia työntekijöitä, ei oikein istu sosialismiin. Vaikka itse olen Osuuspankin jäsen, en silti pidä siitäkään ajatuksesta, että sosialismissa Osuuspankki jakelisi korollisia lainoja ja keräisi tasetta. Eiköhän pankkitoiminta ole valtiollista laitostoimintaa? Saanen yllyttää Markus R:ää ja Matti Altoa kehittelemään ajatusta.
Nimimerkki "en oikein ymmärrä, mikä ongelma on kapitalisteissa ?"
teki hyvän kysymyksen:
"
Mikä on se elin, joka määrittelee hinnat ja palkat, jos markkinat sitä ei saa määritellä
"
Minun mielestäni sosialismissa voi ja pitääkin käyttää markkinamekanismeja hyödyksi. Siihenkin pätee sama sanonta kuin tuleenkin: Se on hyvä renki mutta huono isäntä. Demokraattisesti, tehokkaasti ja rehellisesti suoritettu yhteiskunnan ohjaaminen, vieläpä globaalilla ulapalla, ei helpostikaan oikein tarkasti onnistu.
Se olisi onnistunut paljon paremmin 30 vuotta sitten Neuvostoliitossa joka oli iso tekijä maailmankaupassa.
Keskustelin silloin aiheesta yhtenä iltana kotonani yöpyvän NKP:n edustajan kanssa. Hän kertoi että asiasta on kyllä orastavaa keskustelua NKP:ssäkin, mutta pieniä kokeiluja enempää ei taida olla lähiaikoina nähtävissä.
Mitä sitten jäi nähtäviin, on nähtävissä.
Hyvä pointti Matti.
Millä voisimme "liimata" eri järjestelmien hyvät puolet yhteen?
Markkinataloudesta tarvitsemme mekanismit jotka määrittelevat tuotteiden ja palveluiden hinnat.
Osuuskuntatoiminnassa liiketoiminnan voitto voidaan jakaa paremmin työntekijöille. Samoin tietysti työntekijäosakkaiden on oltava valmiit vastaamaan mahdollisista tappioista. Työntekijät kokevat asian "omakseen" ja kokevat oman työpanoksen vaikuttavan omaan ja yhteiseen hyvinvointiin.
Jäi tuolla aiemmin huomaamatta tuo sinun minulle osoittamasi kansallistamiskommentti.
Varmasti ryöstöjoukkoihin aina jonkun saa mukaan jotka eivät ymmärrä koko totuutta. Helposti saatava hyvähyvä tuntuu niin mukavalta. Neuvostoliittohan tuon teki aikoinaan eikä se silti pitkälle pötkinyt. Ainoa mitä se sai aikaan oli huisi määrä aseromua jota sitten kaupattiin kehitysmaihin järjestelmän kaaduttua. Nyt onkin monessa Afrikan maassa useammalla muksulla kalasnikohvi kuin aapinen joka aapinen olisi hyödyllisempi tulevaisuutta, jos sitä niillä yleensä on, varalle. Tietysti sellaisissa oloissa ase antanee itseluottamusta enemmän kuin aapiskukko mutta tulevaisuutta se ei paranna vaan vie sen lopunkin.
Jos halutaan vähentää globaalien yritysten vaikutusta on siihen varmasti parempiakin keinoja joilla ei loukata kenenkään oikeuksia. Kysehän on vain lakiteknisistä muutoksista kun tarpeeksi löytyy kannatusta asialle.
Kansallistamiskommentti? Työeläkeläinen, en kai vaan ole sellaista päästänyt suustaan, se on ryöstämistä, niinkuin kuvaavasti sanoit.
Osuustoiminta luo itse oman käyttöpääomansa, millä toiminta rahoitetaan, sen käyttöpääoman sijoittaa siihen osallistuvat henkilöt jotka antavat siihen myöskin oman työpanoksensa.
Sosialismissa työn ja luonnon hedelmät eivät kerry minkään kapitalistiluokan käsiin, mutta tavaroiden hinnoittelu tosiaan voi tapahtua markkinoilla. Ei niitä, ainakaan kaikkia, tarvitse keskitetysti mistään ohjailla. Voi olla, että palkat eivät voi muodostua vapaasti.
Keskustelu on edennyt siihen pisteeseen, että voisi kysyä miten sosialismissa hoidetaan tukku- ja vähittäiskauppa. Miten ihmeessä tämä hoituu sosialismissa?
Ongelma on siinä, että kun tuottava firma myy tukkukaupalle tavaraa, niin tukkukauppa ei oikeasti tarvitse tavaraa, vaan ostaa sen vain myydäkseen eteenpäin. Sama juttu kun tukkukauppa myy tavaran vähittäiskaupalle. Periaatteessa myös jokainen kauppa on ostajan ostopäätöksestä kiinni.
Voiko kauppaa hoitaa valtion laitos, kollektiivien firma, työosuuskunta, yksinyrittäjä. Nähtävästi esim. valtiorautatiet voivat myydä matkalippuja ja rahtia kuten nytkin. Kollektiivinen firma voisi hoitaa esim. Teboil ketjua. Jotain S-marketin kaltaista tavarataloa voisi hoitaa työosuuskunta. Ja jotain kivijalkamyymälää voisi hoitaa joku yksinyrittäjä.
Mutta ongelmaksi tulee se, että vähittäismyyjän on kerättävä tulonsa myyntihintojen ja ostohintojen erotuksesta. Erkoista tässä on se, että vähittäismyyjä perii kuluttajalta koko arvon määrän maksuvälineitä eli liikevaihto on suuri. Suuresta määrästä on helppo siirtää sivuun muhkea summa. Siinä on kauppapääoman idea ja rikastumisen mahdollisuus ikään kuin muiden kustannuksella. Mitä jos sallisimme sen?
Miten reaalisosialismissa tätä yritettiin hoitaa?
"
Millä voisimme "liimata" eri järjestelmien hyvät puolet yhteen?
"
Ihan alkuun muistutan siitä että kapitalismi ja sosialismi ovat perusluonteeltaan täysin erilaisia järjestelmiä eikä niitä voi yhdistellä leikkaa ja liimaa periaatteella, minkä kysyjä kyllä varmaan tietääkin.
Kahdella erilaisella järjestelmällä voi kuitenkin olla huomattavaa analogisuutta, totta kai.
Asiaa hämää vielä se, että kapitalistinen yhteiskunta voi muistuttaa muutenkin paljon sosialismia, ennen muuta työväenliikkeen ponnistelujen vuoksi, mutta myös kapitalistien järkevyyden vuoksi.
Mielestäni käsitettä markkinatalous ei pitäisi paljonkaan käyttää koska se hämää peruskäsitteen suhteen.
Mutta itse kysymykseen:
Mielestäni sosialismin yhteiskunnallinen perusta on aito kansanvalta. Minkälaisia muotoja tuo vapaiden tajuntojen ohjaaman yhteiskunnan talousjäjestelmä saa on tietenkin siihen osallistuvien ihmisten tahdon vallan alainen asia - ei siihen muuta tarvita kuin päätös siitä, missä määrin taloutta ohjataan suunnitelmallisuuden ja missä määrin markkina mekanismien avulla.
Näinhän tapahtuu kapitalismissakin, erona on vain se että pieni osa väestöstä käyttää hallitsevaa osaa päätöksen teossa - sekä suoraan että epäsuorasti.
Kansallistamiseen pieni kannanotto: ei se ole ryöstämistä vaan sillä siirretään yhteiseen käyttöön omaisuus, joka on yhteisellä työllä luotu. Ei kapitalistilla ole sellaista erityisosaamista, jota muilta puuttuisi, paitsi rahanhimo ja itsekkyys. Toivottavasti ette ala muistella Juuso Walldenia, joka ilmiönä katosi 40 v sitten.
Miinuskansallistaminen tapahtui esim. Postipankille, joka oli valtion pankki mutta päätyi alihintaan Wahlroosille & Co. Se OLI ryöstö. Lisää esimerkkejä löytyy Venäjän yksityistämisestä 1990-luvulla.
Parta-Kalle mahtoi kysyä, mikä rikos pankkiryöstö nyt on pankin perustamiseen verrattuna. Muistelkaapa hetki omia kokemuksianne ennenkuin sanotte mitään - esim. valtaisa pankkituki ja sen seurauksena Suomeen syntynyt superrikkaiden klikki.
Valitan vastausten epäjohdonmukaista sijoittelua aikajärjestykseen, asian olisin voinut tietysti korjata siinä kansallistamisjutussa suuntaamalla kommentin Markus R:lle mutta huomasin asian vasta kun "klik" oli toimittanut tehtävänsä.
Yritän toimia ensikerralla fiksummin!
Tosin ei se aikajärjestyskään varsin huono ole ja onhan sekin varsin perusteltavissa.
Jos pääomien kokoaminen Kirsti olisi noin helppoa niin kaikillahan meillä olisi miljoonia eli olisimme yhtä köyhiä jokainen.
Pääoman muodostuksessa on paljon muutakin kuin se teidän riistoksi nimittämänne joka oikeammin onkin pääoman osuus tuotannosta. Sitä kun ei olisi lainkaan syntynyt ilman sitä pääomaa jos jokainen olisi vain omiaan askarrellut. Onhan meillä sitä yhteistäkin pääomaa mutta eivät yksityisten firmojen pääomat siihen kuulu, ne on luotu ja ansaittu muutoin kuin yhteiskunnan ansiosta.
Postipankki ei tainnut olla kovinkaan kilpailukykyinen siihen aikaan kun siitä luovuttiin. Sitä menikö se alihintaan en osaa sanoa mutta kaiketi Nallen tarjous oli paras mitä siitä oli saatavissa. Markkinathan todellisen hinnan määräävät.
Ilman pankkitoimintaa emme tulisi toimeen, se pitää yhteiskunnan osin pystyssä ollen yksi sen tulijaloista. Mistä muutoin saisimme tasoitusta suurempiin menoihimme kaikki kun eivät synny se kuuluisa hopealusikka suussaan.
Pankkituella ei ole luotu mitään superrikkaita vaan lainaa ja pääomatukeahan se on. Lainat maksetaan takaisin korkoineen ja pääomaosuuden voi myöhemmin myydä jopa voitolla.
Miksi joku luulee jotta pankkituet ovat lahjoja?
Työeläkeläinen, arvelinkin, että oli sattunut väärinkäsitys ja kysymyksesi oli osoitettu ketjun edelliselle jäsenelle. Muuten tämä TA ketjukeskustelu on mainio. Keskustelu ikään kuin pysyy yhdessä pöydässä. Verratkaa vaikka KU palstaan, jossa keskustelu haarautuu. Se ehkä vaikuttaa, että TA keskustelupalstalla todella pohditaan. KU palstalla taas esiintyy enemmän sivusta huutelijoita, jotka haluavat vain heittää lokaa, tai soittaa suutaa. Kaikki kunnia TA:n "webmasterille" hyvästä lay-outista.
Mielestäni, kauppaa voi hoittaa valtio, osuukunta, yksin tai yhdessä yrittäjä.
Pääasia, että se kykenee toimittamaan tuotteita niitä tuotteita kuluttajille, mitä he kulloinkin tarvitsevat, siihen hintaan minkä he haluavat/suostuvat maksamaan. Elikkä hinta ja tarjonta määräytyy markkinoilla. Samoin valtiolla/osuukunnalla/yksin/yhdessäyrittäjällä ei kellään saa olla yksinoikeutta, koska silloin monopoli tappaa kilpailun ja hinnat nousee. Parhaimmillaan vaikka kaikki on siinä mukana.
Pelkäsit, että syntyvästä liikevaihdosta voi siirtää suuria summia sivuun. Se on aiheellinen huomautus, näin ei saa käydä ihan jo verotuksenkin kannalta. Tätä asiaa varmasti mietitään kaikissa talousjärjestelmissä kuumeisesti koko ajan. Siinä tarvitaan vahvaa kontrollia. Se kontrolli on läpinäkyvä kirjanpito ja vahva kirjanpito lainsäädäntö, sekä oikeudenmukainen verotus.
Sitten on vielä riskin hallinta. Nykyisen pankkikriisi osoittaa, että riskien kanto ei ollutkaan aivan kohdallaan. Pankit ottivat ylisuuria riskejä laskien, että valtiot eivät päästä niitä kuitenkaan kaatumaan. Ja näin myös kävi. Siis säätelyä pitää miettiä tarkemmim.
Toisaalta jos kaikki on säädelty etukäteen, teemme sellaisen monsterijärjestelmän, ettei se enää kykene toimimaan, ja se halvaannuttaa terveenkin toiminnan. En osaa tästä sanoa "mitään viisasta" asiaa miettii varmaan tälläkin hetkellä ympäri maailmaa parhaat talousviisaat.
Kyllä mä uskon "liimaamiseen" Kumpikin järjestelmä, kapitalismi tai sosialismi ei ole täydellinen. Kommunistiset järjestelmät kaatuivat ja kapitalismi on ajautunut nyt syvään kriisiin.
Mielestäni koko viime vuosisata oli tätä liimaamista. Kommunistine Kiina on tästä ehkä räiken esimerkki. Kapitalismissa taas
kommunistusen vallankumouksen pelko on yksi suurimpia tekijöitä, joka mahdollisti nykyisen kaltaisen työmarkkinalaitoksen syntymisen. Kapitalisti oli pakotettu parantamaan työväestön etuja, koska pelkona oli työläisten vallankumous.
Länsimaissakin työväen etujen parannus vaudittui Venäjän kuohunnan aikana, jatkui nopeasti, mutta on taas hidastunut. Verratkaapa omaa työilmapiiriänne siihen aikaan, kun Neuvostoliitto oli olemassa ja mitä se on tänä päivänä!
Nykytilanteessa meidän pitää pohdiskella ratkaisumalleja, riippumatta sitä kummasta leiristä ne tulevat. Nythän meillä on 150 vuoden kokemus teollistumisesta ja kummastakin järjestelmästä. Niistä pitää osata poimia parhaat palat ja oppia sudenkuopista.
Kysymykseen kansanvallasta vastaan vähän "tylsästi" Kyllä sen täytyy lähteä demokratiasta, mies(nainen) ja ääni.
En näe mitään muuta keinoa toteuttaa kansanvaltaa, kuin demokratia.
Demokratian toimii käytännössä edustuksellisena. Valitsemme edustajat, jotka muodostavat maan hallituksen. Hallitus määrää politiikan, jota maassa harrastetaan.
Kyllä aina pitäisi noudattaa lakeja. Jos hallitsijat ei noudateta lakeja, mopo lähtee hallitsijoiden käsistä tosi herkästi. Oikeusvaltio on peruspilari inhimillisessä yhteiskunnassa.
Jos halutaan kansallistaa, niin se on tehtävä oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Eduskunta voi siihen säätää lain. Omaisuutta ei voida missään nimessä ryöstää, vaan se on korvatta sen alkuperäiselle omistajille.
Se onko omaisuus muodostunut ansioista tai ansioitta, on tietysti hirvittävän monimutkainen juttu. Vastaus varmaan riippuu, keneltä kysytään ja miten asiaa tarkastellaa. Periaatteessa ilman ansioita ei pitäisi omaisuutta edes muodostua. Ihan arvoketjuajattelun perusteella. Klassisesti se kai ajatellaan niin, että työntekijä antaa työpanoksen ja omistaja kantaa riskin. Työpanos ja riski (onnistunut) tuo arvonnousua.
Elikkä, jos kaivan vaikka ojaa naapurilleni, syntyy vain työn tuomaa lisäarvoa.
Jos taas "keksin" googlen hakukoneen, e-bayn tai facebookin, on arvo syntynyt erikoisosaamisesta ja lähinnä riskista, jonka otan kun lanseeraan palvelut ilman tietoa, saanko siitä koskaan euroakaan takaisin.
Olen paljolti "en oikein ymmärrä" nimimerkin kirjoittaman vastauksen kanssa samaa mieltä. Mutta olen aikeissa vasta huomenna kirjoittaa uudestaan tukku-ja vähittäiskaupasta sosialismissa. Täytyy kuitenkin nukkua ns. yön yli asian kanssa.
Leikkaamisesta ja liimaamisesta. Ehkäpä puhumme toinen aidasta ja toinen aidan seipäästä vaikka olemmekin hyvin lähellä yhteistä käsitystä.
Siinä mielessä erilaisia järjestelmiä ei voi yhdistellä että emme kertakaikkiaan kykene risteyttämään pussihukkaa ja sutta, ei vaikka kuinka haluaisimme.
Kapitalismia ja sosialismia pitäis ehkä muutenkin verrata pussieläimiin ja nisäkkäisiin, oikeammin sanottuna istukallisiin. Istukan puuttuminen onkin vakava este pitemmälle menevälle lajikehitykselle kaikkien pussieläinten osalla.
Mutta siinä mielessä kuin kysyjä tarkoittaa niin kyllä yleisiä ominaisuuksia voi yhdistellä.
Mikään ei estä käyttämästä markkinamekanismeja talouden ohjaamiseen sosialismissa, eikä liioin erilaisia omistusmuotoja.
Mutta esimerkiksi kapitalismissa yleisesti vallitseva oikeuskäsitys että osakkeen omistajat eivät ole osavastuussa on sellainen oikeudellinen kummajainen että se voi nähdä päivänvalon vain sellaisessa yhteiskunnassa jossa omistajilla on herruus.
Mehän elämme M Aalto yhteiskunnassa jossa on markkinamekanismeja ja erilaisia omistusmuotoja joten mitä vielä puuttuu? Onhan meillä sitä sosiaalisuuttakin vaikkei sosialismia olekaan, sosialismi todella saattaa olla verrattavissa pussieläimiin koska se ei ole pystynyt kehittymään monesta yrityksestä huolimatta, aika suuristakaan.
(lyhensin minimerkkiämi. alkuperäinen oli liian pitkä ja ei liity enää tässä vaiheessa keskustelun sisältöön)
Matti, pureudut mielestäni todella problemaattiseen asiaan tällä hetkellä. Mikä on omistajan vastuu ja mikä on yhteiskunnan vastuu. Globalisaation myötä olemme törmänneet "kasvottomaan" omistukseen. Monikansallinen yhtiö ei ole kiinnostunut kansakunnan tai jonkin kansan hyvinvoinnista. Monikansallisten yhtiöiden kanssa kilpailevat kansalliset yhtiöt joutuvat (tai vain alkavat) toimia samalla tavalla. Yhtiöiden tavoite on ikään kuin pelkistynyt teemaan "voiton maksimointi".
Samanlainen tilanne ja henki ei ole pienissä perheyrityksissa, tai paikallisissa yrityksissa, joilla on "kasvot" Pekka Niska sanoi lamasta " En minä voi irtisanoa kavereita, jotka on ollut 30 vuotta hommissa, myydään mielummin vaikka pari nosturia" (tottakai lauseella vedottiin tunteisiin ja talouden realismin koskee myös Pekka Niskaa). On siinä kuitenkin pieni sävyero, mitä Pekka Niska suhtautuu ja mitä vaikka NSN suhtautuu työsuhteen turvaamiseen.
Mutta takaisin teoriaan...
Jos pystymme jollain tavalla luomaan mekanismin, jossa yritys/yhteisö/osuuskunta/ ottaisi laajempaa vastuuta työtekijöiden elämisesta ja työyhteisoista, se inhimillistäisi niitä. Siis vähän samaa, kuin Kiinassa (oli) Japanissa on edelleen. Siis enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä.
Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että mätkimme työantajalle aina vaan lisää velvotteita maksamaan sitä sun tätä. Sehän johtaa nopeasti kustannusten karkaamiseen ja kannattamattomaan liiketoimintaan. Globaalissa kilpailussa se tarkoittaa vääjäämättä hidasta, mutta varmaa kuolemaa, eli konkurssia.
Samoin yhteisöllinen vastuu ei saa olla yksipuolista, ettäkö se olisi vaan työantajan yksinoikeus ja työntekija olisi kuin asiakas, joka vastaanottaisi palveluja. Kyllä siina molempia tarvitaan.
Meillä pitää olla oikeus tuntea työmme ja työyhteisömme omaksemme, niin olemme valmiit siihen panostamaan.
Pekka Niska onkin hyvä esimerkki. Hyviäkin puolia hänen tekemisissään on ollut.
Mielenkiintoinen tapaus myös omistajan vastuun osalta. Oli muistaakseni Suomessa ensimmäinen tapaus jossa firman omistaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta nosturionnettomuuden yhteydessä. Silloin joku sai surmansa koska nosturin oleellisin turvalaite eli rajakytkin oli kytketty pois päältä tuottavuuden parantamiseksi. Oikeus näki aiheelliseksi tuomita omistajan koska hän oli tiennyt että se on ko. firmassa yleinen käytäntö. Mielestäni päätös oli oikea
Mutta kuinkas on Black Waterin osakkaiden kanssa. Ei heitä panna vastuuseen kuolemantuottamuksista vaikka firmassa on yleinen käytäntö tappaa ihmisiä ampuma-aseilla.
Meidän systeemissä S- ja K-ryhmä toimivat tukkukauppana. Kapitalistit eivät ole neuvomassa jälkimmäisessäkään kuin toimitusjohtajan valinnassa ja asettamassa joitakin avaintavoitteita (varaston kiertonopeus, kassavirta, tulostavoite). Olisiko ihan mahdoton ajatus, että tavoitteet asetetaan yhdessä ja jollain konstilla saataisiin valittua vireitä vetäjiä johtamaan S-ja K-ketjuja sosialismissakin. Jos rinnakkaisten K- ja S-ketjun ylläpito ei kapitalismissa ole taloudellisesti ylivoimaista niin ei se voi olla sosialismissakaan. Kaikkien ketjujen vetäjät haluavat suoriutua tehtävästään muita paremmin ja kilpailevat siis keskenään. Tämä voi johtaa jopa turhan kovaan kilpailuun, mutta sen arvostelijoina ovat ketjun omat työntekijät ja kenties yhteiskunnan elimet. Johtajat eivät siis voi suuntautua kvartaalitalouteen, eivätkä nostattaa pörssikursseja. Vapaa kilpailu kilpailun vuoksi! Tässä täytyy ottaa tarkasti huomioon mitä asiakkaat oikeasti arvostavat. Toisaalta usean ketjun olemassaolo takaa sen, että tavarantoimittajat saavat tuotteestaan käyvän hinnan. Hinnat ja liikevaihdot ovat julkisia.
Entä kulutustavaroiden vähittäiskauppa. Jos jatkaa samalla idealla, niin kukin kauppa on vapaa ostamaan sisään tulevan tavaran keneltä tahansa ja sellaisina määrinä kuin haluaa. Ja myy tavarat sitten asiakkailleen pääasiassa julkisin hinnoin. Vähittäiskauppoja täytyy olla riittävästi. Kauppojen henkilökunnan täytyy työskennellä yhteen tiiminä fiksusti, että pärjäisivät. Tietysti toisen pärjäävät paremmin kuin toiset, mutta sosialismissa ei olla kateellisia. Kapitalismissa menestyvä kauppias perustaa yhä uusia liikkeitä ja jättää työntekijät osattomiksi, mutta antaa omaisuutensa perinnöksi degeneroituneelle perilliselle.
Sosialismissa menestyvä kauppa henkilökuntineen joko laajentaa liikettä työn tuottavuuden ansiosta tai ottamalla tiiminsä täysivaltaisia uusia jäseniä tai vaihtamalla tuotevalikoimaansa yms.
Sorry 2000 merkkiä on ahdas.
Pekka Niskan tapaus työantajan vastuusta kai osoittaa, että lainsäädäntö tältä osin on kunnossa.
Black Waters on hankalanpi tapaus. Ei ole olemassa uskottavaa kansainvälistä lainsäädäntöa, joka määrittelisi tälläiset rajatapaukset. Sota lisäksi on tilanne, missä rauhanajan lainsäädäntö ei päde. Hankala juttu.
Matti, tässä pureudet mielenkiintoiseen ongelmaan, yritysdemokratiaan. Jotta työntekija tuntisi työnsa omakseen, hän haluaisi vaikuttaa päätöksiin yrityksessä.
Päätökset pitäisi johtaa ratkaisuihin, jotka olisivat osuuskunna/yrityksen kokonaisetu, eikä jonkun yksilön oma etu. Työntekijän tulisi kantaa tässä myös omistajan vastuu.
Samoin päätöksen teko pitää olla nopeaa ja siinä pitää olla selkea strategia. Pitää pysyä nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Pitää osata ottaa riski. Päätösten takana pitää osata seisoa, eikä vastuuta voi väistää jo tehdyistä päätöksistä. Nämä on vaikeita kollektiivisessa päätöksenteossa. Elikkä mennnään väkisin tilanteeseen, missä tarvitaan vireitä vetäjiä, jotka ottavat henkilökohtaisen vastuun päätöksistään, Seisovat niiden takana. Epäonnistuttuaan ovat valmiit väistymään. Elikkä yrityksellä pitää olla vastuullinen toimitusjohtaja, jolla on suuri valta ja vastuu.
Yrityksen hallitus on sitten se paikka, missä osuuskunnan jäsenet voivat vaikuttaa. Hallituskin on sidottu ratkaisuihin, jotka ovat yrityksen kokonaisedun mukaisia.
Kysymys? Miten nämä hallitykset muodostettaisiin?
Kilpailusta. Se on kai ainoa keino, jolla pakottaa yhteisöt ja yritykset etsimään tehokkaimpia mahdollisia keinoja. Se on kai pakko sallia. Menestyvä toiminta laajenisi. Menestymätön toiminta kuihtuisi.
Onpa ilo lukea "en oikeen ymmärrä" nimimerkin teksiä. Hyvin kirjoitettu. Itse olen enemmän talousmies ja annan kaikin mokomin muiden hahmotella hallintoja, joita laitoksissa, firmoissa, osuustoiminta firmoissa, työkunnissa jne voisi olla.
(Mutta vaikka kirjoitin kovasti kaupan piirissä kilpailusta, niin minusta kilpailu ei kyllä lainkaan sovi hoitotyöhön, kouluihin eikä päiväkoteihin. Siellä pitää työt tehdä vastuuntuntoisesti eikä tuotekehittely saatika myynninedistäminen saa olla mielessä.)
Ei se yksi pääsky kesää tee tässä Pekka Niskan tapuksessakaan, kyllä omistajien vastuu edelleenkin on olematon. Sitäpaitsi siinä ainokaisessa tapuksessakin tuomio taisi tulla toimitusjohtajan eikä omistajan tittelillä.
Black Waterin osalta on sanottava ettei siinä mitään muuta hankalaa ole kuin häikäilemättömien luokkayhteiskuntien poliittinen tahto. Kyllä USA:ssakin lakeja löytyy jos niitä halutaan noudattaa.
Mutta itse pääasiaan: Esimerkiksi Suomessa osakkeenomistajat eivät vastaa osakeyhtiön veloista osakeyhtiön ajautuessa suoritustilaan.
Ihan pelkän maalaisjärjen pohjalta asia olisi niin että osakeyhtiön osakkaat olisivat osakkuksien määräämässä suhteessa vastuussa suoritustilaan ajautuneen yhtiön veloista aina kuolemaansa asti ellei tuomioistuin muuta päätä.
Mutta asiaintila on kuin on koska meillä on kapitalismi.
Ja just siks meillä on Kommunistinen Puolue että edes joskus oikeus voittaisi.
Matti totta puhut, olen samaa mieltä, että kilpailua ei sovi mainitsemisille aloille. Eikä poliisiin, armeijaan, oikeuslaitokseen jne.
On aika paljon yhteiskunnan palveluja, joita ei voi alistaa kilpailuun.
Minä lisäisin siihen vielä Yleisradion. Tosin vapaat ja kaupalliset radiot (pitäsikö sanoa mediatalot, nykyään) pitää sallia, ihan sananvapauden nimissä.
En tunne Pekka Niskan tapausta. Turvajärjestelmien laiminlyönnin vastuuhenkilö on kai se joka tiesi laiminlyönneistä ja vastasi toiminnasta. Todennakoisesti asia on "operatiivinen" joten vastuu on Toimitusjohtajalla viimekädessä.
Omistajaa tai yhtiön hallitusta on vaikea syyttää, koska hallitus tai omistajat ei varmaankaan tienneet käytännöstä. Mutta en tunne tapausta, se voi olla toisinkin.
Ehdottasi esitys osakkeenomistajan yritysriskin laajentamiseen myös henkilökohtaiseen omaisuuteen on mielestäni ongelmallinen.
Tämähän tarkottaisi, että omistaja takaisi henkilökohtaisella omaisuudella yritysriskin (tilanne olisi sama kuin pankkilainan takaajalla)
Jos osakeyhtiön osakkaat olisivat vastuussa osakeyhtiön veloista myös henkilökohtaisella omaisuudella kuolemaansa asti syntyisi hankalia tilanteita. Yritysriskiä ei voisi ottaa muut kuin varattomat. (Elikkä loisimme järjestelmän, missä osakkeen omistaja siirtäisi henkilökohtaisen omaisuutensa jonkun toisen
Oletko Matti Aalto koskaan miettinyt osakeyhtiön ideaa? Siinähän kansalainen tai joukko heitä sijoittaa varoja joko seteleinä tai omaisuuden muodossa ja sillä yhteisvarallisuudella muodostetaan se OY. OY:llä taas on tarkoitus tehdä sen yhtiöjärjestyksessä mainittua liiketoimintaa joka voi olla melkein mitä vaan jota kuvitellaan voitavan myydä.
OY:n perustamisella on tietty minimi jota on koetettu nostaakin mutta taidettiin jättää kuitenkin tekemättä. Jos pääoma on riittävä niin homma saatetaan saada luistamaan sen turvin. Jos se perustetaan minimipääomalla joudutaan todennäköisesti turvautumaan lainaan. Tällöin osakkaat normaalisti takaavat lainan, yleensä siinä on takuuna omistajien asunnot ja mahdolliset mökit. Näinhän monesta yrittäjästä tuli -90 luvun lamassa keppikerjäläisiä kun takuut laukesivat ja kaikki siihen asti tienattu haihtui omaisuusarvojen laskettua kuin suohon. Myös osakeyhtiöiden perustajia voitaneen pitää yrittäjinä jotka vaan yrittävät joukolla.
Kun yhtiölle kertyy omaa pääomaa vaikkapa toimintakiinteistön muodossa niin sitä voidaan käyttää vakuutena jolloin osakkaiden asunnot ja muu omaisuus vapautuu riskistä.
Näin ollen velkojen pantit olivat ne mitä hyvänsä maksetaan osakkeiden omistajien varallisuudesta ja jos joku instanssi on lainannut enemmän kuin mitä vakuuksien reaaliarvo on, on se lainaajan vastuulla.
Mitä ihmeen oikeudenmukaisuutta sinä näkisit siinä, että joku joka riskeeraa omaisuutensa perustaen firman ja antaen työtä niille joiden herneet eivät samaan riitä joutuisi jonkun ulkopuolisen tai vahingon vuoksi kerjäläisen asemaan? Yrittäjällähän ei liene edes yhtä kattavaa työttömyysturvaa kuin teillä rutisijoilla. Missä on oikea oikeudenmukaisuus? Onko se siinä, ettei pidä yrittää vaan antautua yhteiskunnan armoille???
Moni varmaan uskoo, että sellainen sosialismi, jota on edellä on kuvattu todella toimisi. Sehän poikkeaisi kapitalismista lähinnä siten, että valta firmoissa olisi jaettu tasan työntekijöiden kesken. Tämähän vaikuttaisi tietenkin ihmisten elämään positiivisesti kehdosta hautaan asti. Valtavan moni asia olisi paremmin. Mutta se olisi kuitenkin sosialismia, jossa ainakin osa yhteiskunnasta olisi hyvin kasvuhaluista ja ns. taloudellinen kasvu olisi edelleen johtotähtenä.
Oman näkemykseni mukaan (joka voi johtua iästä) meitä ympäröivän maailman resurssit tulevat olemaan pullonkaula. Eli joskus vuonna 2030 energian ja veden säännöstely on jokapäiväistä. Samaten voi tavaroiden tuottaminen maksimaalisessa määrin olla toisarvoista ja kaikkein tärkeimmäksi asiaksi on voinut nousta maapallon pitäminen elinkelpoisena, ilmastoasiat, kuka ties joidenkin tautien ehkäisy tai kukaties joku nyt odottamaton haaste.
Eli toki sosialismi (tai kommunismi) voi toimia jonkun muun johtotähden kuin taloudellisen kasvun idealla. Mutta kapitalistiseen logiikkaan ei mikään muu mahdu kuin kasvu ja valta yli työläisten ja kilpailijoidenkin ja varsinkin pitää nujertaa ulkomaiset kilpailijat keinoja kaihtamatta ja viimeisenä keinona sotatoimet ja palvelukseen astumismääräykset.
Eli johtotähtenä meillä Tiedonantajan lukijoilla täytyy olla sosialismi viimeistään 2030.
Toisaalta voi olla terveellistä ajatella, että vaikka asia on näinkin yksinkertainen, niin aikaa kuluu helposti vuosia väestön mielipiteen kääntymiseen nykyisestä.
Jotenkin tuntuu sille että jos joku on jo äidinmaidosta imenyt sen opin että lain ei tarvitse olla kaikille sama vaan sen tulee olla paremmille parempi ja huonommille huonompi niin ei kai se oppi siitä helpolla hälvene.
Hyvin toimivan yhteiskunnan perustaksi sellainen ajattelu ei kuitenkaan kelpaa.
Osakeyhtiön osakkeiden omistaminen on nykymuodossaan valtaa ilman vastuuta, todellakin niin että se vastuuttomuus on laissa taattu vai niille jotka omistavat, ja niille jotka omistavat todella paljon tuota vastuuttomuutta on lailla taattu todella paljon.
Laki on Matti Aalto todella sama kaikille joskin jotkut osaavat sen kiemuroita paremmin oikoa.
Osakkeiden omistaminen osakeyhtiössä tarkoittaa varojensa sijoittamista yhtiön käyttöön, ei muuta. Tuolle sijoitukselle on oikeus odottaa osinkoa jotta pääoma ei makaisi tyhjän panttina.
Päätökset osakeyhtiössä tekee hallitus ja toimitusjohtaja joka ja jotka ovat vastuussa osakkeenomistajien omaisuuden hoitamisesta.
Osakkeenomistajan vastuu rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomaan jos hän ei ole antanut muita vakuuksia firman käyttöön. Onko tuo nyt niin vaikeaa ymmärtää? Mistä muusta osakkeenomistajalla pitäisi olla vastuu, firman pyöritykseenhän hän ei osallistu kuin yhtiökokouksissa joissa päätetään vain suuntaviivoista.
Minä en ymmärrä sitä ehkä hienoista moitetta jota sinä esität henkilöille jotka ehkä ovat olleet rahoittamassa sinunkin työpaikkasi ja tuhansien muiden. Onhan aina ollut niin, ettei hopealusikka suussa tarvitse syntyä vaan sen voi ostaa jälkeenkin. Ajattele vaikka Sukarin Topia joka on lähtenyt varsin pienestä ja nyt pärjää varsin hyvin.
Osakeyhtiölainsäädäntö on selvä. Osakas on vastuussa sijoittamansa pääoman verran.
Yrittämisen riski pitää voida rajata. Paras keino on nykyinen systeemi, missä riski rajoittuu sijoitettuun pääomaan.
Tähän ei mielestäni ole olemassa muuta järjevää ratkaisua.
En ymmärrä nitä tarkoitat vastuuttomuudella ja sillä, että laki ei olisi kaikille samanlainen.
Vasemmistoliitto näyttää yhäkin torjuvan (vaikka pääsimme eroon äärioikeistolaisesta edellisestä puheenjohtajasta) vaaliyhteistyön sosialistien ja muiden puniikkien kanssa. Harmi, vaikka se on sinällään ok - jokainen saa tehdä halunsa mukaan. Mutta me tarvitsemme laajapohjaisen puna-vihreän yhteistyöjärjestön, koska monelle kommunisti on vielä paha ja pelottava asia. Perustakaamme siis Puna-Vihreät, joka vaatii kunnollista perustoimeentuloa (kansalaispalkka) kaikille ja vastustaa luonnon riistämistä ja kohtuuttomien riskien ottamista (kaikki ydinvoima on lakkautettava - eikä ydinvoimalla tuotettua energiaa saa tuoda maahan).
Tämä keskustelu on sen verran pitkä, että en ole tarkkaan tutkinut, mitä täällä on jo ehdoteltu. Mutta se taidettiinkin jo todeta, että valtio-omisteinen malli ei liene se paras idea. Valtiohan voi riistää kansalaisiaan siinä missä yksityisetkin! Sen sijaan kommunistisen valtion pitäisi perustua aitoon kansanvaltaan.
Omaisuuden täytyy olla konkreettisesti kaikkien omistamaa, ei vain valtion. Myös ihmisten piittaamattomuus "ei kenenkään" omaisuutta kohtaan pitäisi ratkaista. Tämä voisi onnistua "osakejaon" keinoin:yhtiöiden omaisuus olisi jaettu kaikille kansalaisille yhtä suurilla osakkeilla, joita ei tietenkään voisi ostaa tai myydä, eivätkä ne mitenkään liittyisi pörssiin. Osakkeista saatavat tulot muodostaisivat ikään kuin perustulon, eivätkä ihmiset voisi suhtautua yhteiseen omaisuuteen niin välinpitämättömästi, kun se tuntuisi suoraan omassa kukkarossa.
Yhtiöiden kaikki tulot menisivät palkkoihin, eläkkeisiin sekä ylläpitämään hyvinvointipalveluita. Kuten osakkeenomistajat yleensäkin,kansalaiset saisivat halutessaan osallistua yhtiöiden päätöksentekoon. Asioista voitaisiin päättää esim. Internetissä tehtävillä äänestyksillä. Netti voisi muutenkin olla oiva väline kansanvallan toteuttamisessa, mikäli sitä siihen kehitettäisiin.
Miltä kuulostaa? Etsikää ongelmakohtia puolestani!
Oletko Minna tosissasi? Miten ajattelet homman sujuvan pitkän päälle jos vastuuhenkilöitä ei ole? Koska ihmisiltä on onnistunut yhteisvastuu muutoin kuin ohjattuna?
Jos tuotot jaetaan työläisten kesken niin millä rahoilla firmaa pidetään pystyssä ja millä tehdään uudet investoinnit? Millä rahoilla yleensäkään esittämässäsi tilanteessa investoidaan uuteen ja millä investoidaan uuden kehitykseen? Kuka päättää asioista? Vai onko joka asiassa pidettävä torikokous?
Pientä reaalisuutta pyydän jotta ei jouduta Muumimaahan! Pitää ajatella mikä on mahdollista eikä mikä olisi sinun kohdaltasi mukavaa.
Kuka sanoi, ettei valtiota ohjattaisi? Mistä T.e. päättelitte, ettei vastuuhenkilöitä olisi? Voisitte jatkossa ottaa asioista selvää ennen mielipiteittenne esittämistä. Eihän kirjoituksessani puututtu sanallakaan valtiolliseen järjestelmään, mietin tuossa vain taloutta hyvin yleisellä tasolla. Luuletteko, että pystyisin koko valtion perustuslain yhdessä viestissä sanelemaan? Olen imarreltu, mutta politiikka on asia erikseen!
Mutta tosiaan, kiitos muistutuksesta, unohdin näemmä mainita luettelosta investoinnit, vaikka niistä seuraavassa lauseessa puhunkin. Siis: "Yhtiöiden kaikki tulot menisivät palkkoihin, eläkkeisiin ,ylläpitämään hyvinvointipalveluita ja yhtiön investointeihin (sekä muihin satunnaisempiin menoihin). Kuten osakkeenomistajat yleensäkin,kansalaiset saisivat halutessaan osallistua yhtiöiden päätöksentekoon (siis miten investoidaan ym.)."
Voinkin samalla jatkaa teoriaani pienyrittäjyyden osalta. Mielestäni mahdollisuus siihen pitäisi säilyttää sosialismissakin: se antaa ihmisille keinon toteuttaa itseään, monipuolistaa tarjontaa ja luo työpaikkoja. Mutta kun yrityksen voitot ylittävät tietyn rajan, ne tulisivat yhteisomistusmallissani osakejaon piiriin. Yrityksen omistajasta tulisi vain sen palkollinen johtaja. Korkea verotus estäisi keinottelijoita roikkumasta voittorajan alla.
Muuten Työeläkeläinen, kertoisitteko, mitä tarkoititte sanoessanne, että mallini olisi nimenomaan minun kohdalleni mukavaa?
Toimitukselle: osassa tämän keskustelun kirjoituksissa alkaa olla trollaamisen sävyä. Vielä ei ehkä asiattomuuden rajaa ylitetty, mutta kannattaa tarkkailla tilannetta...
Älä sinä hermostu, vaikka Työeläkeläinen vähän kritisoikin kommenttejasi. Trollaaminen on tästä kaukana. Avoin keskustelu vaatii useita näkökantoja. Työeläkeläisen kommentit ovat TA palstoilla usein hyvin analyyttisiä ja huolella perusteltuja. Ne antavat vastapainoa muuten ehkä liiankin yksisuuntaisille näkökannoille.
Sen sijaan, Minna, että huudat toimitusta apuun, niin koita vain perustella paremmin omaa kantasi.
Vain näin tästä syntyy järkevää keskustelua.
Ehdotit:
"yhtiöiden omaisuus olisi jaettu kaikille kansalaisille yhtä suurilla osakkeilla, joita ei tietenkään voisi ostaa tai myydä"
Miten toimitaan tilanteessa, kuin jonkun yhtiön osakkeen arvo nousee ja jonkin laskee. Joku yhtiö jopa hakeutuisi konkurssiin. Lopputuloksena meillä olisi yhteiskunta, jossa kansalaiset olisivat hyvin eriarvoisia.
Kun olen lukenut näitä pohdintoja "millaiseen sosialismiin ja miten", on tullut mieleen, että ne ovat vähän kuin ikiliikkujan keksijöillä. Moni ikiliikkuja toimii paperilla loistavasti, mutta rakennettu mallikappale ei!
Sosialistisia kautta kommunistisia järjestelmiä on kokeiltu nyt sata vuotta eri versioilla ja lopputulos on kuin "entisellä arkkitehdillä" papereissa lukee paratiisi mutta lopputulos on helvetti! Vai onko kellään mainita valtiota, joka vastaa paratiisia kuten suunniteltiin?
Kyllä se vain on niin, että on hyvä olla kunnon kommunisti hyvin hoidetussa demokratiassa/kapitalismissa. Ei tarvitse pelätä hengen eikä vähäisten rahojensa puolesta vallanpitäjiä, vaan saa olla mitä mieltä tahansa!
Kirsi Eralle, joka kirjoitti Neuvostliiton romahduksen=konkurssin jäkeisestä valtion varojen jaosta. Ryöstö tapahtui entisten tehtaanjohtajien (yleensä kunnon kommunisteja) toimesta eli he ostivat naurettavaan hintaan tehtaat ja energiavarat! nyt he ovat todella ökyrikkaita, joko venäjällä tai läntisessä Euroopassa pakolaisena tai vankilassa Siperiassa, jos on asettunut Putinin komentoa vastaan!
Jos edellinen jäjestelmä olisi ollut toimiva niin tätä uusjakoa ei olisi tarvinnut suorittaa.
Suomessakin nämä uusjaot on suoritettu kun vasemmistolaiset poliitikot ovat ajaneet "laivan karille" taitamattomuuttaan. Esim Postipankki,Työväensäästöpankki, E-liike Elanto mukaanlukien.
Tämän NL:a ja Venäjääkin koskevien toimien takana on Rationaalisten Odotusten Koulukunta eli Odotuksilla täydennetty Klassikkomalli. Niin on hyvä huomata sekin asia, että kun Suomen maassa on yksityistetty, niin on ikävä kyllä toimittu ihan samalla tavalla kuin Venäjällä eli NL:ssä tai Iso-Britannia rp:ssä, USA:ssa ja yleensä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Haluaisin Teidän P.Sillanpää lukevan PÄÄOMA ykkösessä olevan kuvauksen Alkuperäinen Kasaantuminen rp:stä, niin ehkä Te huomaatte sen, että oli valtio,aate, puolue mikä hyvänsä, niin määrätyissä kuvioissa pääsevät sellaiset henkilöt esiin, jotka eivät välitä mistään muusta kuin omista lyhyen tähtäyksen eduistaan. Toivoisin vielä, että ajattelisitte sitä, että mitä merkitsi se, kun Suomessa alettiin 1980-luvulla toimia täysin rinnoin kovan kasinopelin keinoin, ja myös haluaisin Teidän P.Sillanpää miettivän tätä nykylamaakin. Oliko kaikkeen syynä ne kuviot, joista vaahtoavat ja huutavat Suomessa He, jotka ovat Kokkarien TOIVO- ja KORVA-remmi rp?
Minä haluan sanoa sen, jos Te uskotte siihen, että kilpailutus ja Vapaa Markkinatalous rp:n ylistys aatteena on täysin riittävä ratkaisemaan ongelmamme, niin Teidän pitää pystyä osoittamaan identtisyysoletus realistiseksi. Mutta mikä on totuus? Löytyykö torikauppiaidenkaan keskuudesta kanta läheskään identtistä yritystä C:n ja Q:n suhteen? Niin mitä Te Kokkarien TOIVO- ja KORVA-remmi haluatte vasta?
Kun sanon, että ei löydy edes kahta sellaista yritystä, jotka täyttäisivät identtisyysoletuksen, niin minä haluaisin nyt Teidän mielipiteenne, että onko minun väitteeni totta vai komukkapaatosta. Tehän tiedätte sen, että yritysten koko vaihtelee paljon, sillä on kääpiöyrityksiä, pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä sekä monikansallisia jättiyrityksiä, joten identtisyysoletus ilmeisesti särkyy heti kättelyssä.
”En oikein ymmärrä” asettaa nyt kommentillaan suunnattomia paineita näkemysteni esittämiseen varsinkin tuon analyysin osalta. Käytännössä minä vain ”juttelen” niitä ajatuksia joita yli 40 vuoden työelämä tuo muiden kommentteja lukiessa. Koskaan en ole uskonut sosialismin tuomaan hyvinvointiin joskin kannatan sosiaalista politiikkaa.
Et siis Minna halua kuitenkaan oikeasti muuttaa mitään, tänäänhän sinullakin on mahdollisuus osallistua ostamalla osakkeita joko suoraan omistajilta tai pörssin kautta.
Firmassa on aina oltava omistajan tahto mukana muutoin ei tiedetä mihin mennä. Jos oikea suunta puuttuu niin se on yleensä alaspäin menoa. Jos meillä on vaikka 500 yhtä suurta omistajaa niin mistä lähtisit ongelmaa purkamaan, osake-enemmistökö päättäisi, eli juuri samoin kuin nytkin. Mahtaisi yhtiökokous olla mielenkiintoinen.
Suuri osa firmoista perustuu jonkun innovatiivisen ja riskinottoon halukkaan yksilön kykyyn luoda uutta, miksi häneltä pitäisi ottaa tuo pois ja tyytyä tasapaksuun kuten aiemmissa sosialistisissa kokeiluissa kävi? Miten luulet firmojen menestyvän jos innovatiivisyyteen ei kannusteta? Millaisena kannusteena pitäisit sosialistisentyönsankarin kunniamerkin saantia tai kuukauden iskutyöläisen plakaattia firman kahvihuoneen seinään.
Jos nykyisten yhtiöiden osakekannat jaettaisiin "kansalle" niin kuka todellisuudessa olisi omistaja ja siten ohjaaja? Miten se tehtäisiin tasapuolisesti, siten ettei eroja synny omistusten suhteen vaikkapa seuraavan 30 vuoden kuluessa? Olisiko sinun jaossasi ammattialat mitenkään huomioituina eli joutuisiko vaikka TVH:n haravamies miettimään uuden Nokian kehittämistä ja elektroniikkainsinööri maatalouden ongelmia?
Voin kertoa Minna kokemuksesta, että kun pienyritys tuottaa voittoa on valtio samalla laarilla kuin yrittäjäkin. Sekin on jo ratkaistu sinun mielesi mukaan. Muutoin veikkaan, ettet ole kovinkaan pitkälle miettinyt teorioitasi käytännössä tai sinulla ei ole käytännön kokemusta liike-elämästä.
Psillanpää ei ole huomannut, kuinka Suomessa valtion yhtiöitä on myyty alihintaan pörssikeinottelijoille. Jos ne olisi pidetty valtion omistuksessa, osinkotuotto olisi ollut selvästi edullisempi Jaakko Kianderin tutkimuksen mukaan.
Nyt valtion kiinteistöjen omistukset on yhtiöitetty Senaatti kiinteistöön, koska niitä aletaan kaupata alihintaan.
Kunnallisia palveluja siirretään yksityisen bisneksen lypsylehmiksi.
Psillanpää tuijottaa silmänsä sokeiksi kommunistien möhläyksiin, eikä huomaa mitä omalla tontilla tapahtuu.
Jatkan PSillanpään ensimmäisestä kirjoituksesta (ikiliikkuja, paratiisi).
Sen takia, että meillä on rehellinen, tunnollinen ja vastuuntuntoinen väestö, jolla on jalat maassa, joka muodostuu sitä paitsi aika tasalaatuisista ihmisistä, sosialistinen Suomi toimisi. Lisäksi väestö on hyvin koulutettu, meillä on suuri maa-alue ja täällä on jo päästy eroon aatelisista eikä väestö usko tuonpuoleiseen. Sitä paitsi meidän talouselämä on hyvin kehittynyttä ja tuotantoa on ihan riittävästi. Minusta sekin on hyvä että suomalaiset eivät ole kovin puheliaita ja paskanjauhajat ovat vähissä. Jopa Kansallisen Kokoomuksen väestä puolet on rehellisiä ihmisiä.
Ruotsissa ei ole edes kuninkaasta päästy eroon. Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tule.
Olen lukenut tosi paljon perestroikan aikana ja jälkeen juttuja Nl:on ongelmista. Alkukielellä. Ei Neuvostoliiton järjestelmä ollut sosialismia, ehkä valtiokapitalismia, eikä NKP ollut kommunistinen puolue vaan karriäristien kiipeilypuu, johon eksyi toki myös vilpittömiä ihmisiä. Yhtenäinen Venäjä on samanlainen syöttökaukalo.
On turha hirttää tämän päivän keskustelua menneisiin epäonnistumisiin, joista voi vain oppia. Suomen kapitalismi on eri kehitysasteella kuin Venäjä 1917 tai Tsekki 1947.
En usko kopiointiin; on pakko nähdä se vaiva, että analysoi konkreettisen tilanteen ja tekee sen vaatimat johtopäätökset. Se on selvää, että ellei kapitalismia kumota, tulevaisuutemme jää lyhyeksi (ilmasto- ja fossiilikriisi ym). Tuotantovoimat ovat kasvaneet yksityisomistuksen rajojen yli ja ohi ja systeemissä on paljon syöpäkasvaimia, esim. johdannaiskauppa.
"Nettipiratismi" on vain yksi mutta kuvaava esimerkki tuotantovoimista: yritys omistaa yksityisesti jotain, mitä ei VOI omistaa yksityisesti. Tai maa, jonka haaliminen biodieselille, eucalyptukselle yms. on tappamassa nälkään valtavat ihymisjoukot.
Kapitalismin kumoamisella alkaa olla kiire ja keskusteluun sen korvaamisesta tulisi saada mahdollisimman monenlaista väkeä.
Diktatuuriin perustuva sosialismi ei koskaan tule menestymään, koska systeemi mädäntyy ydintään myöten: ei Neuvostoliittoakaan tuhottu ulkoa päin, vaan sen toteutti mädäntynyt ydin - ei löytynyt selkärankaa puolueen sisältä, koska se oli liian epädemokraattinen ja mätä. Sosialismi voidaan rakentaa vain ja ainoastaan vapaan demoratian lopputulemana. Meidän pitää kerätä voimamme tähän vaalitaisteluun ja valistustyöhön, joka tulee aikanaan tuottamaan kypsän ja mehukkaan hedelmän!
Kirsti Era, en oikein nyt ymmärrä kirjoitustasi, ettei Neuvostoliitto ollut sosialismia! Sitä samaa systeemiä (paratiisia) tarjottiin kommunistien toimesta myös Suomeen ja vietiin tykkien ja panssareiden voimin moneen Euroopan ja maailman maahan! Tässä tulee mieleen näin Pääsiäisen aikaan apostoli Pietari, joka kolmasti kielsi Jeesuksen kysyttäessä tunteeko hän ko henkilön.
Terrorismista sanoisin , että Venäjä nauttii nyt Tsaarin ja Neuvostoliiton aikaisesta Kaukaasian maiden alistamisesta. En puolusta minkäänlaista terrorismia ja kaikkein vähiten sellaista, jossa terroristit piiloutuvat siviilien sekaan räjäytellen siviilejä ja sotilaita "oikean asian" puolesta.
Hannu Ketoharju, ymmärtääkseni ne yhtiöt on myyty kuitenkin tarjousten mukaan. jolloin kaikilla on mahdollisuus tehdä oma tarjous esim niin sanotulla "punapääomalla" myös! Mutta kun katsoo ja muistelee punapääoman nousua ja tuhoa niin omat kähmivät esim Rakennuskunta Hakan rahat ja tavarat. Samoinhan kävi myös Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä. Kansalle privatisoitiin lähinnä asuntoja/huoneita purkukelpoisista kerrostaloista. Kokemusta on ystäväni kokemuksista Petroskoissa hänen asunnostaan.
Niin se jäi vielä Hannu Ketoharjulle sanomatta, että mikä loistava tilaisuus olisi ollut panna ammattiyhdistysten rahat tuottamaan ja ostaa halvalla yrityksiä ja tehtaita,sekä tehdä todellisia työläisten johtamia rahasampoja ja työpaikkoja.
Se on PSillanpää valitettavasti niin, ettei kunnon kommunisti pysty nielemään sitä tappiota jonka NL:n sortuminen sai aikaan aatteelle vaan koettaa keksiä koko ajan vanhan NL propagandan siivittämänä uusia valheita.
Kertoivathan politrukit ennen talvisotaa joukoille, että mennään vapauttamaan Suomen työläiset jotka elävät kurjuudessa ja riistettyinä kapitalistien armoilla. He myös sanoivat, ettei se mikään sota ole koska Suomen työläiset runsain joukoin ryntäävät puna-armeijaan heti kunhan saavat tilaisuuden, eikä sinne jää montaakaan valkolahtaria sen jälkeen enää ammuttavaksi. Vaan kuinka kävi? Kuusisen armeijaankin piti oikein haalia väkeä joka jotenkin solkkasi kolme sanaa suomea ja silti joukko jäi varsin suppeaksi, lähes kaikki suomalaiset ja amerikansuomalaiset ynnä suuri osa karjalaisista kun oli likvidoitu epäluotettavina eikä niitä voinut enää kaivaa ylös haudoistaan.
Taisi varsin usealle kuitenkin käydä selväksi jotta eihän se ihan niin ollutkaan sitä mukaa kun rintamalinja siirtyi länteen. Kommunismi ei koskaan ole pystynyt kestämään reaalista totuutta omista möhläyksistään, se on niin heikoilla, että sitä on aina joutunut pitämään pystyssä voimatoimin ja runsaan salaisen poliisin ja ilmiantajaverkoston avulla, miten sellainen järjestelmä yleensä kuvittelee pystyvänsä toimimaan pitkän päälle? Se ei koskaan ole kunnioittanut kansan mielipiteitä.
P Sillanpää, Neuvostoliitto itse ja myös muut nimittivät jarjestelmää sosialismiksi, mutta sikäli jos sosialismia pidetään määritelmänomaisesti työväenluokan valtaan perustuvana järjestelmänä, Neuvostoliitto ei ollut sosialistinen. Systeemi perustui byrokraattien valtaan, ja byrokratian ydin oli NKP.
Olen ollut SKP:n jäsen, mutten ole enää. En kuulu mihinkään puolueeseen, joten olen vapaa arvostelemaan kaikkia ja myös ottamaan onkeeni sen hyvän, mitä missäkin on. Mielestäni se, että kommunistit pyrkivät keskustelemaan avoimesti ja myös tarkistavat näkemyksiään esim Nl:osta ja Stalinista, on hyvä. Saman ovat tehneet myös Kepu, SDP, Kokoomus ja Vassarit, mutta osa porukasta esiintyy ikäänkuin ei olisi ollutkaan SNS:n johtokunnan jäseninä:D
Kaunaiseen takinkääntösättimiseen en tunne tarvetta; olen itse tehnyt menneisyydessa sen minkä tein, en syytä enkä kiitä siitä muita. Neuvostoliiton ulkomaalaisia suosineesta järjestelmästä hyödyin suuresti opiskelujaksoillani ja tunnen sekä kiitollisuutta että häpeää monin tavoin hankalaa arkea eläneitten neuvostokansalaisten edessä.
Kirsti, eikö NKP kuitenkin väittänyt itseään kommunistiseksi puolueeksi?
Kerro meille yksikin tapaus jossa kommunismin yritys ei ole päätynyt yhden puolueen diktatuuriksi? Missä kommunismissa näkyy se kansan valta jos yksi puolue huseeraa eikä salli kansan perustaa kilpailevia?
Missä kohden oikeasti kommunistiset utopiat ovat muuttuneet sitten NL aikojen?
Kirsti Era, omasta poliittisesta sitoutumisesta sanon etten ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen , enkä tule liittymään jos järki päässä pysyy. Eli olen todella vapaa ajattelemaan omilla aivoillani. Oman alan ammattiliitossa olen kyllä ollut aktiivinen jäsen työurani ajan.
En puhu mistään takinkäännöstä vaan haluan , että tehdyt virheet tunnustetaan rehellisesti, koska vain se näyttää tien eteen- ja ylöspäin! Eikä niin kuin esim. Kalle-Armas, joka vain sitkeästi yrittää väittää mustaa valkoiseksi, jopa sellaisiakin ,jotka Venaläisetkin ovat jo tunnustaneet virheiksi.
Kommunismissa on sisäänrakennettuna ongelmana proletariaatin diktatuuri.
Kaikki kommunistiset kokeilut tähän mennessä ovat kaatuneet tuohon yhden puolueen diktatuuriin.
Valta turmelee.
Ilmiö ei johdu kommunismista, vaan diktatuurista. Myös oikeistodiktatuurit ovat kompastuneet samaan ansaan.
Ilman demokratiaa, sanavapautta ja oikeusvaltiota ei voida perustaa kehittynyttä yhteiskuntaa.
Jos halutaan kommunismia, sosialismia tai kapitalismia, on tie sinne kuljettava äänestyskoppien kautta.
Tuolla edellä kirjoitin osuuskunnallisiin markkinoihin perustuvasta sosialismista, jollainen tulevaisuuden sosialismin tulisi mielestäni olla. En toista sitä tässä.
Täällä on käyty keskustelua siitä voidaanko kapitalismia ja sosialismia yhdistellä leikkaa-liimaa taktiikalla. Minusta tulisi ensiksi erottaa kolme käsiteparia toisistaan: markkinatalous – suunnitelmatalous, demokratia – diktatuuri ja sosialismi(tai kommunismi) – kapitalismi. Markkinataloudessa tuotetaan tavaroita markkinoille ja kysyntä ja tarjonta määräävät hinnat. Suunnitelmataloudessa tuotetaan sen verran ja niissä laitoksissa kuin on suunniteltu, hinnat annetaan hallinnollisesti. Demokratia, no… Se on toinen keskustelun aihe, mitä se on, vai onko se pelkkä myytti, mutta varmaan jokainen hahmottaa sen ja diktatuurin eron jollain muotoa. Sosialismissa ja kapitalismissa kyse on omistusoikeuksista. Kuka omistaa yhteiskunnalliset tuotantolaitteet, työntekijät vai kapitalistit. Akselilla markkinatalous – suunnitelmatalous voidaan liikkua, eikä puhdasta markkinataloutta missään olekaan. Samoin akselilla demokratia – diktatuuri voidaan liikkua, ja ”puhdasta” demokratiaa tai diktatuuria tuskin onkaan, monesti ne näyttävät olevan saman kolikon kääntöpuolet. Voidaanko akselilla kapitalismi – sosialismi liikkua johonkin välimaastoon? Luulisin, että ei voida, se on joko tai. Näitä edellä mainittuja ominaisuuksia voi yhdistellä monella tapaa. Mediassa sosialismin vastakohdaksi hyvin usein tarjotaan virheellisesti demokratiaa tai markkinataloutta. Tältä pohjalta on kiintoisaa pohtia vaikkapa Kiinan järjestelmää, mitkä näistä ehdoista se täyttää.
Minnan ehdotus, että yritysten osakekanta jaettaisiin tasan kaikkien kansalaisten kesken, riippumatta siitä työskenteleekö kyseisessä firmassa, on mielestäni ainakin sikäli ongelmallinen, että sehän käytännössä olisi samaa kuin valtion omistus. Niinhän se NL:ssakin piti mennä, että valtio omistaa yritykset ja kansa omistaa valtion, eli kansa omistaa yritykset.
EOY kirjoitti: ”Jos halutaan kansallistaa, niin se on tehtävä oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Eduskunta voi siihen säätää lain. Omaisuutta ei voida missään nimessä ryöstää, vaan se on korvatta sen alkuperäiselle omistajille.”
Kun sanotaan, että jokin on jonkun oikeus, tai että jokin on ryöstämistä, niin silloin otetaan kantaa moraalisiin kysymyksiin. Se mikä on yhdelle ryöstämistä ja diktatuuria, on toiselle oikeutta ja demokratiaa. Tietenkin kansallistaminen, tulee tehdä lakien puitteissa, mutta jos vallanpitäjillä on valta kansallistaa, on heillä varmasti myös valta tehdä siitä laillista. Näin ollen ei ole kovin merkityksekästä painottaa kansallistamisen laillisuutta tai sen oikeudellisia periaatteita. Jos tarpeeksi suuri joukko näkee kansallistamisen moraalisesti oikeutettuna, niin tapahtukoon niin. Entä miksi ja miten omaisuus pitäisi korvata alkuperäisille omistajille? (Tässä voisi taas saivarrella, että ketkäs niitä alkuperäisiä omistajia ovat.) Jos tavoitteena on siirtyminen osuustoiminnalliseen markkinatalouteen, niin siinä maailmassa pääoman omistaja nykymerkityksessään menettäisi merkityksensä. Jos joku haluaisi sijoittaa yritykseen, niin sijoittaa voisi vain omaa työvoimaansa.
Kapitalistit eivät pyri maksimoimaan voittojaan ensisijaisesti siksi, että heillä itsellään olisi maallista mammonaa, vaan kapitalistien välinen kilpailu pakottaa jokaisen yrittäjän toimimaan kapitalistisen logiikan mukaan, keräämään voittoja, jotta voi tehostaa ja kasvattaa tuotantoaan, siis voittoja voiton vuoksi, muuten tippuu oravanpyörästä pois. Jos tuotantovälineet saataisiin työntekijöiden haltuun, niin minun puolestani entiset kapitalistit voisivat elää herroiksi lukaaleissaan, kylpeä samppanjassa ja syödä Sammen mätiä. Annetaan se ilo heille. Oleellista olisi se, että kapitalistinen oravanpyörä olisi pysäytetty, ja harvainvalta jaettu demokraattisemmin. Raha on nykyisessä järjestelmässä tärkeä valtaresurssi. Se jolla on rahaa, on myös valtaa.
Minulle aiemmin esitettyyn kysymykseen:
Siirtymävaihe sosialistiseen markkinatalouteen onkin vaikea kysymys. Tämä osuustoiminnan suojeleminen tapahtuisi valtion tuella esimerkiksi varallisuutta, pääomia tai pääomaliikkeitä verottaen. Tosin siirtyminen minkäänlaiseen sosialismiin ei voi mielestäni tapahtua yksin Suomessa, sillä Suomi on niin tiukasti kiinni ulkomaan kaupassa. Jossain suuressa maassa voisi onnistuakin tämä ”yhden-maan-sosialismi”. Suomi ja Eurooppa tarvitsisi ehkäpä jonkinlaisen ”sosialistisen EU:n”, vasemmistojohtoisten eurooppalaisten maiden oman unionin, joka pyrkisi poistamaan kaupan esteet osuustoiminnalliselta kilpailulta, ja pyrkisi korvaamaan nykyistä kapitalistista kilpailutaloutta sosialistisilla markkinoilla.
Myös tietotyö on työtä. Jos joku keksii vaikkapa sen aiemmin mainitun Googlen hakukoneen, niin toki hän on palkkansa ansainnut, mutta se ei tee hänestä vielä kapitalistia. Jos tämä tietotyöläinen on jonkun firman palkkalistoilla, niin tämä hänen keksimänsä tietotyön tulos on yrityksen, siis sen omistajien omaisuutta, ja he ovat kapitalisteja. Monilla on sellainen käsitys kapitalisteista, että he ovat jonkinlaisia työn- tai organisaation johtajia tai jotain ”keksijöitä”. Määritelmänsä mukaan kapitalisti on se joka vie osuuden työläisten tekemästä työstä. Voi toki olla niin, että jotkut kapitalistit itsekin osallistuvat ainakin jonkinlaisen työn tekoon. Näinhän on erityisesti pienissä firmoissa, mutta voi olla isommissakin. Toisaalta on olemassa korkeatuloisten palkansaajien joukko, jonka edut ovat kapitalistien kanssa yhtenevät (esim. erilaiset suuryritysten johtajat), ja toisaalta nykyään monet duunaritkin omistavat osakkeita tai rahasto-osuuksia, mikä entisestään sekoittaa luokkatietoisuutta, mutta ei muuta kapitalismin rautaista lakia muuksi.
"Kertoivathan politrukit ennen talvisotaa..jne.". Juu, niin tekivät, ja suur-Suomen kannattajat intoilivat samoista asioista v.1941. Ilmansuunta tosin oli itä, mutta lopputulema oli vähemmän mairitteleva. Ruumiita ja invalideja tuli, ja muita oheisvahinkoja maksetaan vielä tänä päivänäkin.
Kapitalismi ei olisi koskaan voinut elää ilman vahvaa sotilaallista voimaa ja julmia salaisia poliiseja,siis tiedustelupalvelujen puolisotilaallisia joukkoja. Kapitalismi on laho järjestelmä, kuten olemme viimeisen talousrytinän aikana jo huomanneetkin, ja alkaa olla kiire keksiä keinot tämän tuholaisen suitsimiseksi, tai hukka meidät perii.
Työläinen, eihän sinulla vain ole menneet käsitteet kommunismi/kapitalismi sekaisin?
Mielestäni ja monen kommunistinkin esim DDR oli mallimaa kommunistisesta järjestelmästä ja niin muodoin esim Länsi-Saksa kapitalistisesta (demokraattisesta) järjestelmästä. Kummanko maan salaisesta poliisista ja urkintamenetelmistä vieläkin kauhulla kirjoitetaan lehdistössä ja puhutaan kansan suussa. Vielä kysymys kumpaansuuntaan muuri kaadettiin? Vastaus; Uutiskuvien mukaan Itä-Saksalaiset kaatoivat sen lännen suuntaan!
Ns Jatkosodasta ja sen seurauksista; Olemme sen ansiosta kuitenkin saaneet harjoitella demokratiassa elämistä sen loppumisesta lähtien toisin kuin esim Baltit ja monet muut Neuvostoliiton vasallivaltiot vasta parikymmentä vuotta vaikka hinta oli todellakin kova!
Kapitalisti pyrkii hyötymän työyhteisön tekemästä työstä väittämällä, että työyhteisön tekemät hyödykkeet ovat hänen ja myydään hänen nimissään. Sosialismissa kapitalistin valta tasataan, eli ainakin työyhteisön jäsenet pääsevät sanomaan sanansa asioihin (pienissä firmoissa vähän eri tavalla kuin isoissa laitoksissa).
Jatkan tässä Matti Saarisen spekulointia ja esitän omia lisäksi: Se, että meillä on rehellinen tasalaatuinen....jne väestö takaa sen, että kommunismiin EI tulla siirtymään! Ei ihmisiä voida huijata kommunistisilla demokratian ja tasa-arvon lupauksilla.
Ei meillä ole päästy eroon aatelisista kommunistisin konstein vaan he ovat integroitu yhteiskunnan tasa-arvoisiksi jäseniksi ja jotkut ihmiset uskovat jopa tuonpuoleiseen paratiisiin ei maanpäälliseen!
Se, että tuotantoa on riittävasti ei turvaa tulevaisuutta eikä elintason nousua vaan se voi vain perustua suurempaan tuotantoon tai vähemmillä tuotantokuluilla.
Se,että Ruotsalaiset eivät ole päässeet eroon kuninkaasta on heidän ei minun ongelma!
Minustakin on hyvä olla demokraattisessa (ei kansan) Suomessa Suomalaisena!
Samaa mieltä, että ei me suoraan kommunismiin siirrytä. Sehän vaatii ihmisiltä paljon suvaitsevaisuutta ja epäitsekkyyttä. Tämän keskustelupalstan nimi viittaa tulevaan sosialismiin. Muuten mitä tulee tuotantokustannuksiin, niin luulen, että ne tulevat tulevaisuudessa nousemaan kun energian työarvo vain nousee. Tietysti, jos joku keksisi ideaalisen aurinkopanelin niin se olisi todella arvokas juttu.
Voisin omalta osaltani päättää tämän keskusteluaiheen vertaukseen kommunismin kolmesta vaiheesta: Leninin aikaan juna matkasi laajan Venäjän maan jossain kolkassa kun yllättäen kiskot ja rata loppui! Kaikki lähtivät innoissaan rataa rakentamaan ja niin saatiin matka jatkumaan!
Stalinin aikana alkutilanne oli sama rata loppui! No ammuttiin puolet matkustajista ja niin saatiin matka jatkumaan.
Tuli sitten Breznevìn aika ja sama alkutilanne, rata loppui ja matka pysähtyi! No käsky kävi, että lasketaan pimennysverhot vaunun ikkunoihin ja heilutetaan itseämme, jotta saamme vaunun heilumaan ja kuvitellaan, että matka jatkuu!
Tästä aiheesta ei enempää, mutta hyvää kevättä ja toivorikasta mieltä kaikille!
Neuvostoliitossa mies halusi tilata ajan sekä silma ja että korva lääkärille. Vastaanottovirkailija sanoi, että meillä on erikseen silmä ja korvalääkärit. Mies kuitenkin intti, että hän haluaa lääkärille joka hoitaa samanaikaisesti sekä silmä, että korva vaivat. Hänellä kun oli sellainen sairaus, että hän kuuli yksiä asioita, mutta näki aivan toisia asioita.
Otsikossa kysytään miten siirrytään sosialismiin. Siihen eräs vastaus on, että kapitalismin kriisien välittämänä. Kapitalismiin kuuluu sellaiset kriisit, joita parhaillaan elämme. Kaikkien valtionpäämiehet julistavat meille, että Kreikan tauti on levinnyt koko Eurooppaan, ja paniikki on maanantain vallalla, ellei nopeita päätöksiä tehdä rahoitusjärjestelmän pelastamiseksi. Tästä saarnaamisesta kansa kyllä vetää johtopäätöksen, että systeemi ei ole kenenkään hallussa. Itse asiassa valtionpäämiehet eivät edes tiedä mitä ovat tekemässä. Heidän tietotaitonsa perustuu lähinnä kysynnän ja tarjonnan tasapainoteoriaan. Valtionpäämiesten uskottavuus siis menee. Toisaalta käy ilmeiseksi, että raha tämän yhteiskunnan perusmotivaattorina johtaa alituisiin kriiseihin. Jonain päivänä lähes kaikki ovat sitä mieltä, että markkinavoimien voima on jaettava ja pankit siis pantava nippuun ja ruotuun ja siis yritykset lypsää rahaa tekemättä mitään hyödyllistä lopetettava. Se valta, joka nyt on yksin pankkien johtajilla, on siis tasattava yhteisen edun nimissä. Varoitus Tiedonantajan lukijoille: säästöjenne ja eläkkeidenne arvo on uhattuna Kataisten kaltaisten miesten hölmöyden johdosta.
Marxilla ja Leninillä oli onni, etteivät he joutuneet elämään kommunistisessa järjestelmässä. Oliko heillä henkilökohtaisia yhteyksiä työtä tekevään proletariaattiin, epäilemme.Tehtaanomistaja Engel rahoitti Marxin perheen toimeentuloa.
Akateeminen viisastelu irrallisena kaikesta todellisuudesta kuvastuu Hakasen kirjoituksesta. Kuinka montaa työtätekevää kapitalistista pienyrittäjää on jutun aikaansaamiseksi
haastateltu. Monesti Hakasta kiukuttaa Herlinin perheen Kone Oy:n jakamat voitot esimerkkinä kapitalismin pahuudesta. Eiköhän Herlinien perheen aamiaspöydässä ole samat eväät kuin Hakasilla. Viisasta on tutkia Lenin tavoin mihin Koneen tuottamat voitot päätyvät. Kone on suuri työnantaja globaalisti. Lähes Nokian veroinen.
Kävin Kuubassa:
Tapaamani nuoret kertoivat olevansa tehtaassa töissä , mutta siellä ei ole mitään toimintaa. Niinpä he hakevat ruokakorttinsa ja 25 dollarin kuukausi-palkkansa. Huonekalutehtaalla ei ole tilauksia eikä raaka-ainetta. Metsätyöleirissä selvisi miksi ei raaka-ainetta ole. Kymmenkunta DDR:n lahjoittamaa järeätä kulkuneuvoa ruostui kylän laidalla ja ainoa kuorma-auto moottori levällään jonkinlaisen korjausoperaation kohteena keskusaukiolla.No onneksi vieraan kunniaksi pantiin amatöörivoimin pystyyn iltamat ja Che Guevaran ja kylän vanhusten yhteisvalokuvat kaivettiin esiin.
Kysymys Hakaselle : Pelastaako kapitalismi sosialismin vaiko pelastaisiko sosialismi meidät tämän tehottoman ja epäoikeudemukaisen kapitalismin kauhuista.
Sosiaalifoorumia ylistetään työväenluokan taistelukentäksi. Onko niin ? Genovassa Seattlessa ja Göteborgissa osoitettiin mieltä raivokkaasti. Fordin säätiö ja Rockefeller Brothers katsoivat viisaaksi rahoittaa maailman sosiaalifoorumia sen syntyvaiheessa.Myös katolisen kirkon tuki oli huomattava puhumattakaan Saksan sosiaalidemokraattien taloudellisesta avusta.Oxfam britti hallituksen kehitysyhteistyöorganisaatio on ollut vahvasti mukana. Protesteista on toiminta muuttunut harmittomaksi yhdessäoloksi ja samoinajattelevien vertaistukiryhmiksi , joissa tunnetaan että on saatu taisteltua. Näin selittyy miksi globaalit jättikapitalistit rahoittivat arvostelijoitaan. Vanha ja koettu keino, joka aina pätee.
Lauri Linkola kirjoittaa asian vierestä. Tällä palstalla kuuluisi suunnitella Suomalaista sosialismia ja siihen siirtymisen teitä. Kuuban sosialismi tai Haitin kapitalismi eivät ole meille vaihtoehtoja. Valtiot ovat suvereeneja toimijoita, kuten olemme Kreikan kriisin myötä oppineet. Vähän ihmettelen muutenkin tuollaisia kirjoituksia. Onko niiden tarkoitus olla loukkaavia ja mitä hyvää toisten ihmisten loukkaamisella voisi saavuttaa. Kun on kyse Suomalaisen sosialismin tuotekehittelystä, niin uusien, rakentavien ajatusten pitäisi antaa suhteellisen vapaasti lentää ja panna vielä oma panos ja päälle.
Epäitsenäisten ja itsenäistenkin pienyrittäjien arki on kovin tuttu meikäläisille. Eikä me olla kateellisia vaikka toisilla olisikin omaisuutta. ”Omaisuuteen” tuoma yksinvalta meikäläisiä kismittää. Samoin meikäläisiä kismittää joidenkin suurituloisten ylenmääräinen rajallisten luonnonvarojen kulutus ja sillä kulutuksella ylpeily. Ja suurituloisten ihmisrakkauden puute.
Kone Oyllä on 800 toimintapistettä 40 maassa ja henkilökuntaa 34.800. Jos tämä suomalainen perheyritys on esimerkki riistokapitalismista, niin epäilen , että yritys sosialisoimalla takaisi paremmat työolot ja vakauden kuin nyt on asianlaita. Se, että suomalaiset ,kannattavat yritykset valuvat ulkomaisille omistajille on varmasti huolestuttavampaa. Nokia on suurelta osin amerikkalaisten eläkesäätiöiden omistuksessa. Nokia kuitenkin työllistää maailmalla kuten Konekin. Jos maahanmmuuttajia tarvitaan työvoimapulan takia ,niin eikö ole ihailtavaa , että suomalainen
Nokia ja muut yritykset luovat työtilaisuuksia eri puolille maailmaa.
Tämä jos mikä on solidaarisuutta ja näin ei ihmisten tarvitse jättää kotejaan ja perheitään.On vaikea analysoida mikä missäkin on riistoa.
Suomalaisen putkimiehen saan kotiini tunniksi töihin kuubalaisen työläisen
kahden kuukauden palkalla.
Suomalaiset vaaleissa ilmaisevat minkälaista talouspolitiikkaa he kannattavat maassa harjoitettavan.
Mikäli elin- tai työehdot eivät tyydytä jää ammattiyhdistystoiminnalle
tehtäväksi korjata tilanne. Kun kansainvälisten mittapuiden mukaan maamme kansalaisten elämänlaatu on
globaalisti kymmenen parhaan joukossa,
niin ehkä osoitamme suosiota niille
yrityksille jotka luovat työpaikkoja maailmalle. Suomalaiset valtionyhtiöt
ovat myös menestyneet kansainvälisessä kilpailussa.
Suomi ei nyt kylläkään ole suvereeni
valtio ja on todella riippuvainen maailmantaloudesta. Vasemmiston tehtäväksi nykyisessä tilanteessa jää saavutettujen etujen valvominen ja keskustelun herättäminen elämän arvoista .Tietysti kansainvälisen tilanteen seuraaminen kuuluu maailmanvallankumouksesta haaveileville
tovereille. Jos ja kun ,niin aika koittaa.
Näinhän se pääosin on Lauri, yhteen kohtaan kuitenkin esitän huomautuksen. Saavutettuja etuja ei ole jos niitä ei lunasteta työllä päivittäin yhä uudelleen. Kaikki muu on harhaa.
"Nokia ja muut yritykset luovat työtilaisuuksia eri puolille maailmaa.
Tämä jos mikä on solidaarisuutta ja näin ei ihmisten tarvitse jättää kotejaan ja perheitään."
Bochumissa varmasti hurrattiin Nokian solidaarisuudelle, kun osavaltion investointituella rakennettu tehdas suljettiin ja ihan silkasta solidaarisuudesta siirrettiin tuotanto Romaniaan.
"Vasemmiston tehtäväksi nykyisessä tilanteessa jää saavutettujen etujen valvominen ja keskustelun herättäminen elämän arvoista ."
Fukuyamaa tullut luettua ilmeisesti? Ei se nyt niinkään mene, että nykytilanne on muuttumaton, ehdottomasti paras tai jopa ainoa mahdollinen. Ja nähdäkseni vasemmiston tehtävänä on tuon mainitsemasi lisäksi hahmotella vaihtoehtoa nykymenolle.
Pieni kommenttiohje
- Kommentit mieluiten omalla nimellä.
- Maksimipituus on 2000 merkkiä.
- Kommentti tulee näkyviin heti kun toimitus sen vahvistaa.
- Toimitus pitää roskapostit poissa keskustelusta.
Rahakoneet laulavat uutta kapitalismin kriisiä
22.6. 2010 – Marko Korvela
Talous ei saa olla itseisarvo
27.5. 2010 – Marko Korvela
Kapitalisti tarvitsee työttömyyttä
19.4. 2010 – Mikko Korhonen
SKP:n päälinjan vaiheet ja uudet haasteet
26.3. 2010 – Erkki Susi
Perusteita keskusteluun maahanmuutosta
10.3. 2010 – Tiina Sandberg
Työntekijän asema uhattuna
1.3. 2010 – Marko Korvela
Ristiriidat luovat mahdollisuuksia kapitalismin ylittämiseen
23.2. 2010 – Marko Korvela
Yhteistyöllä yhteisten tavoitteiden puolesta
1.2. 2010 – Marko Korvela
Uudenlaisen taloudellisen kehityksen malli
16.1. 2010 – Marko Korvela
Rauha on ihmiskunnan ja ympäristön elinehto
15.1. 2010 – Jouko Jokisalo
Marx ja maailmanmarkkinoiden rajuilma
4.1. 2010 – Marko Korvela
Millaiseen sosialismiin ja miten?
1.1. 2010 – Yrjö Hakanen
Lenin donkkaa tykimmin!
4.12. 2009 – Marko Korvela
Ajatus uudesta punavihreästä SKDL:stä on kiehtova. Vasemmistoliiton asiakirjoista ja tavoitteista ei löydy sosialismia. SKP on poliittiselta painoarvoltaan kuitenkin edelleen melko pieni. Sitten on kaiken karvaisia vielä pienempiä ryhmittymiä trotskilaisista vasemmistososialisteihin. Lisäksi on vielä suuri osa punavihreän maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä, jotka eivät ota osaa puoluepoliittiseen toimintaan eivätkä edes välttämättä äänestä.
Miten me saamme koottua tämän kirjavan porukan aktivoitumaan edes ensi eduskuntavaaleissa? Siinäpä haastetta SKP:lle.